Mistä löysin lisää tunteja päiviini? – 4 + 1 vinkkiä kiireisen arjen keskelle

Kaikkihan sen tietää. Jokaisella on päivässä ainoastaan 24 tuntia aikaa. Miksi sitten tuntuu siltä että toiset ehtivät tehdä vaikka mitä ja itse ei oikein saa aikaan mitään. Tunnit päivissä suorastaan katoavat johonkin. Toisinaan sitä suunnittelee viikon aikana tekevänsä vaikka mitä, mutta päätyykin tekemään sitten jostain syystä ihan jotain muuta. Perhe elämä pienen lapsen tai lasten kanssa voi olla tosi uuvuttavaa ja tuntua kiireiseltä, siksipä asioille kannattaa tehdä jotain jos alkaa ahdistaa. Meillä ahdisti mm. kotityöt ja kaupassakäynti. Kiireen tuntu arjessa tarkoittaa yleensä sitä ettei elämä ole aivan täysin hallinnassa.

 

Tämä postaus saattaa sisältää affiliate linkkejä. Affiliatelinkit on merkitty tähdellä *.

Minä kyllästyin poukkoiluun ja ahdistukseen ja kaaokseen. Jotta saisin lisää aikaa minulle tärkeille asioille päätin kokeilla jatkuvan kiireen sijaan jotain muuta. Tässä siis omat vinkkini lisätuntien löytämiseksi:

 

1. Suunnittelu

Viikot, päivien aikataulut ja ruuat kannattaa suunnitella ennakkoon. Kun ei sunnittele etukäteen kunnolla, homma menee helposti poukkoiluksi ja tuntuu ettei saa mitään aikaiseksi. Suunnittelussa erittäin tärkeä elementti on se että kirjoittaa suunnitelmansa ylös.

Kun suunnitelma lojuu vain päässä, se ei tule suurella todennäköisyydellä toteutetuksi ja se saattaa kuormittaa pääkoppaa ihan turhaan. Itselläni kaikki ainoastaan päässä lojuva estää minua mm. nukahtamasta ja toisinaan joudun nousta sängystä ylös kirjoittamaan seuraavan päivän ohjelman jos se on unohtunut. Onneksi sen voi hätätapauksessa näpytellä vaikka puhelimeen.

 

2. Nettiostokset

Jo pitkään olen tykännyt ostaa vaatteet ja lähes kaiken muunkin käyttötavaran netistä, koska kaupoissa kiertely ei vaan koskaan tunnu tuottavan tulosta kun olen etsimässä jotain ja tuskastun hikisenä kauppojen kiertelystä. Aina on myös tietenkin riski että perheen pienimmälle iskee kiukkukohtaus keskellä kauppaa. Ainoastaan ruokaostoksilla tuli käytyä pitkään kivijalkaversiossa. Nyt kuitenkin meidän perheessä tehtiin myös tähän asiaan muutos.

Ruokashoppailu netissä ei ehkä sovi kaikille, mutta meille se sopii. Se vähentää stressiä ja säästää huimasti aikaa fiksusti toteutettuna. Kun on suunnitelma, on helppo näpytellä tilaus. Olen tilannut nyt ruuat useaan otteeseen Kauppahalli24:sta ja joka kerta olen ollut tyytyväinen. Ruoka on aina tuoretta ja kätevästi saa samalla myös vaipat taaperolle kotiin toimitettuna. Palvelussa on myös paljon todella edullisia tuotteita, mutta jos haluaa metsästää oikein supertarjouksia, suosittelen kurkkaamaan esimerkiksi Fiksuruoka.fi:n*, joka myy ”päiväystuotteita” ja muutakin ihan huikean edullisilla hinnoilla. Tästä* linkistä voit muuten tilata Fiksuruoan uutiskirjeen, jos haluat saada sähköpostiin tietoa supertarjouksista tai alennuskoodeja.

 

3. Sosiaalisen median välttely

Someen hupenee helposti tunteja päivästäsi, vaikka vaan välillä kurkistaisit nopeasti mitä maailmalla tapahtuu. Omaa puhelimen käyttöä voi seurata esimerkiksi käyttöä seuraavien sovellusten avulla. Varoitus: Saatat järkyttyä seurannan tuloksista 😀  Aivan kuten aiemmassa postauksessani kirjoitinkin, tuntui että aikaa oli niin paljon enemmän kun en käyttänyt sitä sosiaalisessa mediassa.

 

4. Omaisuuden karsiminen

Mitä vähemmän tavaraa, sitä vähemmän siivottavaa ja sitä enemmän aikaa kaikelle muulle. Meidän perhe asuu tällä hetkellä kaksiossa.

Olin jo pitkän aikaa ollut välillä lähes raivon partaalla, kun päivästä toiseen tunnuin siirtelevän tavaroita paikasta toiseen lapsen tieltä. Oikeastaan kaiken tieltä. Tavaraa oli vain liikaa. Tavaroiden vähentäminen ja tie kohti minimalismia voi olla pitkä.(Minimalistisen elämän ei tarvitse missään nimessä olla sitten askeettista.)

Minulla tämä tie on ollut pitkä ja aika kivinenkin, mutta pikkuhiljaa alkaa näyttää ja tuntua jo selkeältä. Osan tavaroista lahjoitan eteenpäin ja osan aion myydä.

Otin tässä kuussa aiheeseen pienen lisäbuustin kun haastoin ystäväni Oonan 30 päivän minimalismipeliin. Pelin ideana on heittää 30 päivän ajan turhia tavaroita pois. Ensimmäisenä päivänä yksi, toisena kaksi, kolmantena kolme.. jne. Se voittaa kuka pääsee pisimmälle. Idea on lähtöisin alunperin täältä.

 

5. Pienet saavutukset

Mikäli aina tuntuu siltä ettei saa aikaiseksi mitään, kannattaa miettiä että onko se oikeasti totta. Myös pienistä teoista ja aikaansaannoksista kannattaa iloita rohkeasti. Esimerkiksi tavaraa karsiessa iso voitto voi olla se että heitti edes yhden jutun pois. Ei kannata vaatia itseltään liikaa. Minä opettelin juhlimaan myös pieniä voittoja ja suosittelen lämpimästi samaa myös muille!

 

 

Oletko sinä tehnyt ruokaostoksia netissä tai oletko suunnitellut tekeväsi?

Rakkaudella,

Natasa Höök

Seuraa minua:

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa

7 päivän sometauko – Miltä se tuntui?

7 päivän sometauko – Miltä se tuntui?

Aeee että! Viikon sometauko on nyt ohi ja voin kyllä sanoa että oli paras päätös pitkään aikaan kirjautua ulos kaikista sosiaalisen median sovelluksista ja katsoa miltä tuntuu palata aikaan ilman jatkuvaa ryhmäkeskustelujen ja tykkäysten kyttäilyä ja aivotonta skrollailua.

Omasta mielestäni en ole edes ”pahimmasta päästä” somettajia ja mieheni oli samaa mieltä kanssani kysyessäni asiasta. (Ps. Hän on takuuvarmasti rehellinen.) Jo pitkään olin monella tapaa rajoittanut ja seurannut ruutuaikaani, mutta ei se silti ollut minulle tarpeeksi.

 

 

Käytän somea lähinnä työssäni, tai ainakin luulen usein käyttäväni. Kuitenkin jään jumittamaan inspiraatiota etsiessäni aivan johonkin muuhun, tai en oikeastaan muista edes pysähtyä jumittamaan.

Niinhän sosiaalinen media on suunniteltu. Se on täydellinen laukaisemaan aivoissa dopamiinikierteen, joka saa meidät janoamaan enemmän ja enemmän uutta, innostavaa ja stimuloivaa. Samaan tapaan kuin huumeriippuvuus 🙈

 

Miksi päätin pitää tauon?

 

Uskon että iso osa omaa ongelmaani somen kanssa on se että tunnistaudun ja tunnustaudun kuuluvaan erityisherkkien ihmisten ryhmään. Kuormitun helposti ärsykkeistä ja luen helposti ihmisiä. Saatan sitten nukkumaanmennessä esimerkiksi vatvoa toisten ihmisten ongelmia nukkumisen sijaan tai miettiä jotain ärsyttävää kuvaa. Sounds like good times? 

Idea taukoon lähtikin siitä kun tunsin olevani suorastaan tukossa kaikista maailman ärsykkeistä. Tunsin ahdistusta somea selatessani. Päätäni särki ja ajatus ei kulkenut. En saanut enää tekstiä aikaiseksi tai kuvia otetuksi. Työnkin suhteen koko homma tuntui pakkopullalta.

 

Syntymäpäiväni osui juuri sopivasti tähän ahdistuksen ajankohtaan, joten päätinkin antaa sometauon itselleni syntymäpäivälahjaksi.

 

 

No mitä sitten tapahtui tauon aikana ja mitä hyödyin sometauosta?

 

Ensinnäkin, mieleni selkeni ja tuntui että kykenin jälleen ajattelemaan ITSE. Omia ajatuksia pursusi myös usean tekstin verran varastoon blogia varten.

Ei enää ahdistanut. Kaikki paine siitä mitä minun ”pitäisi” tehdä katosi. Tein sitä mitä halusin ja mikä tuntui hyvältä. Ilman häiriötekijöitä.

Sain enemmän aikaiseksi. Aivan kuten aiemmin mainitsin, kirjoitin valmiiksi useita blogitekstejä. Sain mm. kirjaprojektini alkuun ja siivosin enemmän kotona.

Olin parempi äiti. Lapseni sai jakamattoman huomioni yhdessä vietettyinä hetkinä. Ainoastaan muutaman kerran nappasin puhelimen ottaakseni kuvan pienestä touhuajasta.

Olin parempi vaimo. Kysykää vaikka mieheltäni. 

Viikko virkisti minua kokonaisuudessaan huimasti.

 

Some on hyvä ja myös vähän huono

 

Somella on monien hyvien puolien lisäksi siis ainakin minuun hyvin negatiivisia vaikutuksia. Se pahimmillaan ahdistaa, häiritsee ihmisuhteita ja tappaa luovuuden. Parhaimmillaan se inspiroi, yhdistää ja auttaa bisneksessä.

Nyt kun sometauko on ohi, en todellakaan aio palata entiseen. Oikeastaan vähän pitkin hampain tänään kirjauduin kurkkaamaan viikon tauon aikaiset tapahtumat. Tulevaisuudessa noudatan asettamiani uusia somesääntöjä, jotka toivon mukaan  pitävät minut tarpeeksi erossa kuormittavista ja ahdistavista asioista.  Sääntöjen avulla saan toivon mukaan tehtyä niitä asioita joita minun täytyy tehdä ollakseni onnellinen ja oikealla polulla.

Suosittelen ehdottomasti sometaukoa kaikille jotka ovat sitä edes hieman villeissä ajatuksissaan pohtineet. Viikko teki ainakin minulle ihmeitä, enkä huomannut tauossa ollenkaan haittapuolia.

 

Oletko sinä pitänyt sometaukoa tai suunnitellut pitäväsi? Olisi hauska kuulla ajatuksiasi!

Rakkaudella,

Natasa Höök

Seuraa minua:

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa

Taaperon tyyliin – Miten meillä pukeudutaan?

”En tykkää riemunkirjavista lastenvaatteista tai sisustuksesta.” Tuo lause särähti vähän aikaa sitten jotenkin pahalla tavalla korvaani.

Ensimmäinen ajatukseni olikin: -Ehkäpä lapsesi tykkää?

Lapsen näkö nimittäin kehittyy 2 ikävuoteen asti ja uskon että ainakin niin pitkään värikäs on väritöntä mukavampi silmälle. Harmaa ja hailakka värimaailma tuskin tarjoaa iloa silmälle samoissa määrin.

No, vähän ehkä vähän kärkkäästi ilmaistu 😉 Makunsa ja tyylinsä kullakin, enkä halua arvostella toki ketään. Omasta mielestäni värit kuitenkin kuuluvat lasten pukeutumiseen.

Värikästä, mukavaa ja tyttömäistä. Sellaista on meidän Lilin pukeutuminen tällä hetkellä kun äiti saa päättää. Vaaleanpunaista tulee tietysti ostettua kun se on ”tyttömäistä”, mutta huomattuani että Lili itse tykkää keltaisesta, päätin ostaa hänelle myös vaatetta josta keltaista löytyy. Onneksi keltainen tuntuukin olevan nyt muodissa, niin sitä löytyikin oikein mukavasti kauppojen valikoimista! Myös kaikki eläimet ovat ihania, varsinkin kissat ja koirat joille molemmille huudellaan ”päh päh” (vuhvuh), joten niiden kuvia löytyy myös nyt vaatteista.

Tämä postaus sisältää affiliate linkkejä*

Tyyli on vakava asia. Pipo Metsolan alennusmyynnistä napattu aiemmin tänä vuonna, Newbien neuletakki saatiin joululahjaksi viimevuonna ja koirapaita on Lindexiltä.*

Meillä on pyritty vähentämään turhaa kulutusta viime aikoina ja siitä syystä olen yrittänyt panostaa aika paljon lastenvaatteissa laatuun ja ajattomuuteen. Metsola, Gugguu, Papu ja monet muut laadukkaiksi ja halutuiksi ajattelemani merkit ovat löytäneet osin tiensä myös meidän vaatekaappiin.

Minua harmittaa kun monesti ”merkittömiä” vaatteita ei kukaan sitten enää halua kun ne ovat pieniksi jääneet. Siksi en niitä itsekään niin runsain määrin mielellään osta. Niitä saa samasta syystä myös monesti ilmaiseksi kun ihmiset käyvät kaappien sisältöjä läpi. Näin meillekin on päätynyt paljon vaatetta. En halua opettaa Lilille että merkkivaatteet ovat vain merkin vuoksi hyvä valinta uusissa vaatteissa, vaan myös jatkoa ajatellen ne voivat olla parempi valinta kun ovat halutumpia käytettyjen vaatteiden kaupassa.

Välillä kuitenkin on kiva ostaa jotain söpöä höpöä, kuten nyt päätyessäni Lilin synttärilahjakortin kanssa ostoksilla käydessä. Mukaan tarttui ehkä useampikin vaate kuin oli tarkoitus. Oli niin paljon kivaa tarjolla!

 

Lili osaa jo näin yksivuotiaana itse osittain valita vaatteet mistä tykkää. Pipot heitetään mäkeen aika nopeasti ja vaatekasasta uusien housujen seasta suosikiksi nousivat nämä kuviolliset ihanuudet Lindexin tämän syksyn valikoimasta. Niitä puettiin niin jalkaan, käteen kuin päähänkin.

Yksi tärkeä kriteeri meillä taaperon vaatteen valinnassa on kuitenkin käyttömukavuus ja se että sitä myös uskaltaa antaa lapsen käyttää. Tällä tarkoitan sitä, että varsinkin ulkokäytössä vaate ei saisi olla sellainen että siinä ei saa rymytä ja liikkua joko likaantumisen tai rikkoontumisen pelossa. Lapsen täytyy antaa tietysti touhuta! Söpöily- ja touhuiluvaatteet voivat siis olla vaikka erikseen. Kyllä joku 75 euron jumpsuit mielellään saisi pysyä ehjänä ja polvet puhtaina! 😀 Rahakin on nimittäin ihan kivaa.

Paita ja ja Lilin lempparihousut settinä täältä.* Pssst! Lindexiltä saat vieläpä 15% alennusta kaikesta koodilla superweek18 Koskee myös aletuotteita! Koodi voimassa 10-16.9.2018.

Syys- ja talvikaudelle meillä on vielä hankkimatta niin kumisaappaat kuin talvikengätkin, muuten homma aika hyvin hallinnassa. Mietittiin että käytettynä varmaan voisi jopa löytyä näin pienelle jotain käyttökelpoista ja kivaa talvikenkää? Mieleen juolahti myös että etelässä varmaan tarvitsee talvikenkien lisäksi ihan perus lenkkaritkin tms. koska runsaan lumen ja kylmyyden määrästä ei ole varsinkaan täällä mitään takuuta.

 

Miten teillä pukeudutaan? Merkkiin vai ”merkittömään”? Värikkäästi vai hillitymmin? Kuka teillä päättää? Jätä kommenttia! 🙂

Ihanaa ja aurinkoista syksyn jatkoa,

Natasa Höök

Seuraa minua:

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa

Kattilalasagne – Semiterveellinen, simppeli ja koko perheelle sopiva

Kattilalasagne – Semiterveellinen, simppeli ja koko perheelle sopiva

Terveellistä tai ainakin semiterveellistä reseptiä pukkaa.

Vaikka meillä pyritään parhaamme mukaan minimoimaan prosessoidut ruuat ruokavaliosta, on joitakin suosikkeja mitä on vaan toisinaan pakko saada. Yksi niistä on pastaruuat, erityisesti lasagne. Ja pitsa ja hampurilaiset ja ja ja… the list goes on! Mutta tänään puhutaan lasagnesta. Yksi lempi aiheistani.

Perinteisen lasagnen heikkouksina pitäisin tietynasteista työläyttä (en ole varma onko tuo edes sana) ja terveysnäkökulmasta sitä, että se sisältää runsaasti maitotuotteita ja vehnää sekä punaista lihaa. En nyt lähde tässä postauksessa sen kummemmin käymään läpo miksi juuri nuo kyseiset ruoka-aineet ovat niitä heikkoja kohtia.

Nyt keskitytään itse herkulliseen reseptiin, joka maistui myös 1-vuotiaalle sormiruokailijalle. Oikein nautinnollisten ” ammmmmmmmmm” äänitehosteiden kera.

Mikäli ruokailijoiden joukossa on vielä nuorempia tai muuten maidottomia, suolattomia jne niin voi heille ottaa ruuasta oman annoksen sivuun ennen mozzarellan lisäämistä ja jättää myös liemikuution, suolan yms lisäämisen kaiken kaikkiaan ihan loppuvaiheeseen.

Pilkoin myös lasagnepaloja lautasella suuhun sopivammaksi. Tämä lasagne valmistuu kokonaisuudessaan yhdessä kattilassa, joten tiskin määrä on myös minimissä. Jos siis rakastat tiskaamista niin ehkä tämä resepti ei ole sinua varten.. anteeksi.

 

Kattilalasagne broilerin jauhelihasta

Tarvitset

  • 400g broilerin jauhelihaa
  • oliiviöljyä paistamiseen
  • 3dl porkkanaraastetta
  • 1 iso punasipuli
  • 400-500g tomaattimurskaa ja mausteita tai valmis purkki pasta/lasagnekastiketta
  • 6-7dl dl vettä
  • Puoli purkkia kaurakermaa (1,25dl)
  • 1-2 palloa mozzarellaa riippuen juuston himon tasosta
  • 10 täysjyvälasagnelevyä (tai gluteenitonta)
  • (Yrttiliemi tai kasviliemikuutio, suolaa, pippuria, basilikaa jne yrttejä ja mausteita oman ja muiden syöjien maun mukaan)

 

Lorauta isoon kattilaan oliiviöljyä ja kuullota siinä pilkottu punasipuli. Lisää broilerin jauheliha ja ruskista. Lisää myös porkkanaraaste. Mausta esim suolalla ja yrteillä. Lisää tomaattikastike tai tomaattimurska (lisää mausteita), vesi ja murskaa lasagnelevyt sekaan vähintään kolmeen osaan tai pienemmäksi.

Keittele miedolla lämmöllä kunnes levyt ovat syötävän pehmoisia. Ainakin 30min menee. Lisää kaurakerma ja mozzarella, anna juuston sulaa joukkoon 5-10 min ja nauti raikkaan salaatin kera!

 

 

Nautinnollisia ruokailuhetkiä!

Rakkaudella,

Natasa Höök

Seuraa minua:

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa

Äiti olethan läsnä

Äiti olethan läsnä

Yrittäjyyden, unelmien, minuuden ja tuoreen äitiyden yhdistäminen ei välttämättä tunnu aina kovin helpolta.

Jokaisella aikuisella ihmisellä on oma (toivottavasti aika kirkas) käsitys siitä miten ja millaista elämää haluaa elää. Allekirjoittaneella ainakin on.

On unelmia, kunnianhimoisia tavoitteita, töitä, velvollisuuksia, oman ajan tarvetta, parisuhdeajan tarvetta jne.

Sitten on äitiys. Se ei toki missään nimessä poissulje mitään noista edellä mainituista ja saatat nyt olla minun kanssani tästä asiasta eri mieltä. Mutta… täysillä on mahdotonta keskittyä samaan aikaan olemaan PARAS mahdollinen äiti, jos panostaa täysillä myös kaikkeen muuhun. Esim. bisneksen kasvattamiseen isosti.

 

Parhaalla en nyt puhu täydellisestä. Sellaista ei ole olemassakaan. Täydellistä äitiä tai mitään muutakaan täydellistä.

Äitinäkin on tietysti mahdollista tavoitella unelmia. On mahdollista tehdä töitä. On mahdollista ottaa omaa aikaa. Mutta ethän tee sitä lapsesi onnen kustannuksella.

Voit nyt ajatella että juuri perhettäsihän varten paiskit pitkää päivää töissä. Haluat tietysti antaa heille kaiken onnen ja hyvän mitä he ansaitsevat.

Lastasi ei kuitenkaan kiinnosta millaisella autolla ajat, kuinka hienossa talossa asutte tai kuinka hienoja lahjoja voit hänelle ostaa. Hän haluaa ja tarvitsee sinut ja läsnäolosi.

 

Hän haluaa sinun hymysi. Sinun sylisi.

Vauvavuosi luo pohjan lapsen tulevaisuudelle ja varmasti tärkein mitä voi tuona aikana tarjota hänelle on äidin aika ja rakkaus ja lämmin syli.

Vaikka olisit fyysisesti läsnä, mutta mielesi on kokoajan jossain muualla (töissä), lapsesi aistii sen.

Vielä enemmän vaikuttaa tietysti se, jos et ole fyysisestikään läsnä.

 

Tottakai on olemassa tilanteita, joissa äiti kokee että hänen täytyy lähteä aikaisemmin töihin tai muualle lapsen luota. Se on tietysti myös erittäin ok, mutta jos vain voit valita:

Olethan läsnä pienelle lapsellesi tämän vauvavuotena ja mahdollisimman paljon muinakin ensimmäisinä vuosina. Silloin hän sitä eniten tarvitsee ja silloin pohja koko hänen tulevaisuudelleen rakentuu.

Tiedän omasta kokemuksesta millaista on kaivata äitiä lähelle. Sen ansiosta onneksi tajusin itse himmata tahtia ja jättää töitä vähemmälle, vaikka into yrittämiseen ja toisten  auttamiseen on ollut niin kova! On ollut niin paljon helpompi nauttia kotiarjesta nyt kun työpaineet eivät ole kuumottaneet ohimoilla koko ajan. En ikinä haluaisi että Lili muistaisi minut niin, että en välittänyt. Että olin AINA töissä ja että minulla oli aina jotain tärkeämpää kuin hän.

Sinäkin ehdit kyllä rakennella unelmiasi ja imperiumiasi myös hitaammalla tahdilla jos minäkin.

Muista elää tässä hetkessä aidosti sille mikä on tärkeintä.

Rakkaudella,

Natasa Höök

Seuraa minua:

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa