Natasa H | marras 16, 2017 | family - perhe on tärkein, Kategorioimaton, momlife - äitiys on lahja elämältä
Kohta 4 kuukautta vanhemmuutta takana ja paljon on tullut opittua uutta elämästä, vauvoista ja vanhemmuudesta. Tässä pieni huumorimielessä tehty listaus asioista mitä tähän mennessä olen oppinut pienen tytön äitinä:
- Vaikka lasten vaatteet ja kengät ovat kooltaan pieniä, ne maksavat yleensä enemmän kuin omat vaatteesi.
- Hiustenlähtö ei aina välttämättä ole hormonaalista. Hiukset kannattaa pitää siis mielellään kiinni.
- Kampaajakäynti voi tuntua yhtä luksukselta ja rentouttavalta kuin ulkomaanmatka.
- Kylmä kahvi kaunistaa.
- Ensin vauva ei nuku ja sitten kun nukkuu, sinulla alkaa tulla jo ikävä ja toivot että hän heräisi.
- Lämpimät lounaat saattavat olla kuolemassa sukupuuttoon.
- Kotoa ulos pääseminen voi olla varsinainen palapeli ja juuri kun olet selvittämässä sen, tapahtuu kakkaräjähdys.
- Ennen oli ”huonosti nukuttuja öitä” ja nyt on HUONOSTI NUKUTTUJA ÖITÄ.
- Jos et kirjoita kaikkea ylös kalenteriin, unohdat takuuvarmasti.
- Kaikki tuntemasi sosiaalinen elämä katoaa lähes tyystin kun vauva syntyy.
- Seksielämäsi seuraa aika pitkälti sosiaalisen elämän jalanjäljissä. Jos et kirjoita sitä kalenteriin 😉
- Kaikesta voi tehdä laulun.
- Kaikkeen mahdolliseen on olemassa tukihenkilö. (On synnytystukihenkilöitä, kantoliinatukihenkilöitä, imetystukihenkilöitä..)
- Aina on joku vaihe.
- Ulkoilu pienen vauvan kanssa on hyvin samanlaista kuin koiran kanssa. Kaikki haluavat tulla juttelemaan ja ihastelemaan.
- Jos et vastaa tekstiviestiin heti, vastaat siihen vuoden päästä.
- Vauvat pierevät yllättävän kovaäänisesti.
- Pienikokoista ihmistä voi rakastaa helposti enemmän kuin mitään tai ketään muuta.
Kaikesta voi tehdä laulun.
Mitä (vauvan) vanhemmuus on opettanut sinulle?
>Bio Oil ihonhoitoöljy raskausarpia tasoittamaan alk. 9,90€*<
Seuraa minua:
Instagramissa
Facebookissa
Bloglovin’issa
Natasa H | marras 9, 2017 | Kategorioimaton, momlife - äitiys on lahja elämältä, pregnancy - odotus on ihanaa aikaa
Varmaan jokainen synnyttänyt nainen on kuullut vatsalihasten erkaumasta. Erkaumaa esiintyy synnyttäneiden lisäksi silloin tällöin ylipainoisilla ja myös kuntoilijoilla, joiden on tullut treenattua vatsalihaksiaan väärin. Erkauma ja lantionpohjan lihasten heikko kunto voivat aiheuttaa mm. kipuja alaselässä tai jopa pidätysvaikeuksia.
Erkauma palautuu itsestäänkin yleensä vuodessa, mutta mikäli näin ei tapahdu, olisi hakeuduttava ammattilaisen ohjaukseen. Erkauman kuntoutumista voi itse nopeuttaa vaikkapa kotona tehtävillä harjoituksilla.
Tässä aiemmassa postauksessa mm. oikeasta treenijärjestyksestä, jota on tärkeä noudattaa synnytyksen jälkeisessä kuntoutuksessa.
Onko minulla erkauma?
Luotettavimmin erkauma paljastuu fysioterepeutin vastaanotolla. Erkaumaa voi kuitenkin arvioida sormin tunnustelemalla myös itse:
- Käy koukkupolvin selinmakuulle ja aseta kämmenet navan korkeudelle vatsan päälle.
- Sisäänhengityksellä vedä leukaa rintaa kohti ja uloskegityksellä kohota päätä ja hartioita kevyesti ylös lattiasta. Tunnustele samaan aikaan sormilla kuinka paljon vatsalihasten reunat ovat erillään toisistaan.
Yleensä puhutaan että n. 0.9 – 1.0cm rako on normaali 4,5 cm navan ylä- ja alapuolelta mitattuna. Puhutaan siis silloin siitä, kun sormi ei enää mahdu uppoutumaan vatsalihasten väliin.
Selkeä merkki erkaumasta on jos vatsaa jännittäessä esim sängystä ylös noustessa keskelle nousee korkea ”harjanne”.
Harjoituksia lantionpohjalle ja syville vatsalihaksille
Lantionpohjan aktivointiharjoitukset voi aloittaa oikeastaan heti synnytyksen jälkeen.
Kun lupa synnytyksen jälkeisen liikunnan aloittamiseen on saatu jälkitarkastuksessa ja lantionpohjan aktivointi onnistuu hyvin, voi erkauman kuntouttamisen aloittaa. Tavanomaisimmat vatsalihasharjoitukset kuten vatsarutistukset voivat kuitenkin pahentaa tilannetta, niitä pitäisi välttää.
Joskus palautumista ei tapahdu ilman vatsalihasharjoittelua. Erkauman nousujohteisen kuntouttamisen voit aloittaa esimerkiksi pilatestyyppisellä harjoittelulla, jossa keskitytään lantionpohjan hallintaan sekä syviin vatsalihaksiin.
Itse tykkään yhdistää lantionpohjan ja syvien vatsalihasten harjoituksia vauvan kanssa touhuamiseen. Lili viihtyy mukavasti vatsan päällä leikkimässä mukana, joten tässä tulee ikäänkuin hoidettua kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Treeni ja vauvan viihdyttäminen. Tässä pari harjoitusta, jotka olen itselleni ottanut käyttöön:
Lantionpohjan ja syvien vatsalihasten aktivointi
- Asetu koukkupolvin selinmakuulle, luonnollinen notko selässä. Kädet voit pitää esim vartalon sivuilla (tai vauvaa kannattelemassa jos treenaat vauvan kanssa.)
- Supista emätintä, virtsaputkea ja peräaukkoa vähän kuin pidättäisit pissaa. Syvä vatsalihas aktivoituu samalla. Voit ajatella tiivistäväsi samalla vatsaa kevyesti kohti selkärankaa. Säilytä selän notko.
- Jännitä 10 sekuntia ja rentouta. Toista 10 kertaa. Kun harjoitus sujuu, kokeile jännitystä myös muissa asennoissa kuten kyljellään.
Lantion kääntö
- Asetu koukkupolvin selinmakuulle, luonnollinen notko selässä. Kädet voit pitää esim vartalon sivuilla (tai vauvaa kannattelemassa.)
- Hengitä sisään. Uloshengityksellä aktivoi syvät vatsalihakset, eli tiivistä vatsa (napa kohti selkärankaa) ja kippaa lantiota niin että selkä painuu kevyesti lattiaan (notko suoristuu). Tee kippaus vatsalihaksilla, ei pakaroilla. Pidä myös lantionpohja aktivoituna.
- Toista 10-20 kertaa hengityksen tahtiin.
Siinäpä pari helppoa liikettä joilla on hyvä lähteä vaikka liikkeelle. Itse teen harjoituksia vähintään 4-5 kertaa viikossa, joskus useamminkin. Syvien vatsalihasten harjoituksilla olen itse lähtenyt hakemaan apua selkäkipuihini joita on tullut nyt kun olen joutunut kantamaan sylivauvana kovasti viihtyvää Liliä.
Kivoja treenihetkiä!
Bio Oil raskausarpien tasoittamiseen alk. 9.90€*
Seuraa minua:
Instagramissa
Facebookissa
Bloglovin’issa
Natasa H | marras 2, 2017 | family - perhe on tärkein, Kategorioimaton, momlife - äitiys on lahja elämältä
Olen tässä miettinyt, että pitäisiköhän tässä pikkuhiljaa alkaa väsäämään jonkisortin katoamisilmoitusta? Meidän rauhallinen, hiljainen ja aina nukkuva pienokainen on nimittäin kadonnut ja tilalle on tullut jatkuvaa huomiota ja syliä itkun ja huudon säestyksellä vaativa kohta 3,5 kuukautta vanha neito.
Lili on kehittynyt hurjaa vauhtia ja paikallaan oleminen on hänelle nykyään suoraan sanoen tuskaa. Viime viikot olemme kanniskelleet tyttöä ympäriinsä, pompsutelleet jumppapallolla ja tehneet vaikka mitä kommervenkkejä päivät pitkät jotta hän pysyisi tyytyväisenä. Eipähän ainakaan tule laiskoteltua kun tuohon vielä lisää aamuisin ja iltaisin päivittäiset kävelylenkit.
Nyt Lili on myös viikon verran syönyt 1-2 tunnin välein taas myös öisin. Kivaa kun aina tulee joku uusi vaihe!
Tällä viikolla homma on alkanut edes jotenkuten rauhoittua, kun esimerkiksi sitteri on välillä jopa ihan ok tälle istumisesta kiinnostuneelle pienokaiselle. (Ehkäpä katoamisilmoituksen tekemiseen ei sittenkään tarvitse ryhtyä..) Samoin lattialla viihdytään nyt enemmän kun osataan jo pyörähdellä vatsalta selälleen, selältä vatsalleen ja akselin ympäri.
Sylissä ollessaan Lili vetää kokoajan itseään pystympään asentoon vähän kuin vatsarutistuksia tehden. Nojailu on erittäin huono juttu ja siitä tulee kiukku. Istuminen pian itsekseen olisi siis Lilin mieleen.
Kantoreppu Manduca on ollut nyt kovasti haaveissa ottaa käyttöön sillä meidän molempien vanhempien selät alkavat olla pikkuhiljaa rikki kaikesta kanniskelusta. Muutaman kerran olen onnistuneesti sullonut Lilin reppuun niin että huuto ja itku jopa on lakannut, vaikka aina asento on ollutkin ihan miten sattuu.
Nyt vähän neuvoja kyselemällä olen ehkä keksimässä viimein sen oikean asennon että meillä molemmilla olisi hyvä olla. Yksi kokeilu sattui minua selkään, yhdessä Lilin jalat olivat ties missä ja yhdessä ne puristuivat lantiovyön alle.. mikään noista edellämainituista siis ei ollut oikein.
Tilanne on siksi hankalampi, kun Lili on juuri sen kokoinen, että vauvatuen voisi jättää periaatteessa pois, mutta jalat eivät ihan yllä roikkumaan vapaasti. Seuraavaksi kokeillaan kaventaa reppua huivilla. Jos siis järkytyit instagram-kuvasta missä asento on ihan kamala niin ei huolta, homma pikkuhiljaa kondiksessa! 😀
Minkä takia noissa kantorepuissa ei voi tulla mukana ihan sellaista kunnollista ohjeistusta siitä miten sitä tulisi käyttää? Ollaan luettu ohjeita edestakaisin, ylhäältä alas ja alhaalta ylös, mutta mitään selvyyttä oikeanlaisiin säätöihin ei ole saatu. Joku poliitikko varmaan väsännyt tuonkin ohjeistuksen.
Jos nyt saataisiin Manduca kunnolla käyttöön niin se auttaisi varmasti meidän arkea. Voisin pikkuhiljaa alkaa ehtiä vaikka kotihommiakin ihan oikeasti tekemään ja saisin tuota mun KonMari-projektiakin vähän etenemään. Mulla on peukut pystyssä ja sormet ja silmätkin ristissä että tää homma nyt lähtis toimimaan,
Seuraa minua:
Instagramissa
Facebookissa
Bloglovin’issa
Natasa H | loka 28, 2017 | family - perhe on tärkein, momlife - äitiys on lahja elämältä
-Ne pistää mun pientä! Okei, en tiedä pelkäävätkö muutkin 3 kk rokotuksia, mutta tämä mamma pelkäsi. Lähinnä siis kammoksuin etukäteen sitä kivun ja huudon määrää, mikä piikeistä aiheutuisi ja sitten niitä mahdollisia jälkioireita.
(Kuvituksena postauksessa Lilin 3kk juhlapäivän asukuvia. Tutu teetetty ompelijalla, haalari on Molon)
Rokotuksille ja 3 kk neuvolaan meillä oli aika keskiviikkona. Tiistai-iltana jännitykseni äityi sellaiseksi että päädyin pyytämään isääni mukaan neuvolakäynnille henkiseksi tueksi ja Liliä sylissä pitämään rokotuksien ajaksi. Joo, olen ehkä vellihousu, mutta jos on mahdollisuus ottaa joku mukaan niin mielelläni otan.
Rokotukset pistettiin kumpaankin reiteen, Lilin vaari oli siis syntiukkina pitämässä sylissä. Kun piikki osui lihaan, alkoi hirveä huuto samantien. Onnistuin itse onneksi olemaan itkemättä. Neuvolatäti kysyi otanko välissä Lilin syliin rauhoittumaan. Pyysin siinä vaiheessa pistämään vaan nopeasti sen toisenkin, että sen jälkeen sitten vasta syliin.
Toisesta piikistä huuto yltyi vaan entisestään ja silmät täyttyivät kyynelistä. Itse onnistuin edelleen olemaan rauhallinen. Isäni antoi Lilin syliini ja huuto lakkasi. Vielä oli pientä nyyhkytystä, mutta äidin turvallisessa sylissä sekin hälveni pian ja tyttö rauhoittui täysin parissa minuutissa. Ei siis ollenkaan niin paha kuin olin kuvitellut. Varmasti meidän aikuisten rauhallisuudesta oli apua siihen että Lilikin rauhoittui niin nopeasti. Paniikki ja tunnetilat tarttuvat helposti.
Painoa tytölle oli kertynyt hyvin, vähän yli 600g kuukaudessa. Paino oli 5335g ja pituus 59cm. Pieni tyttö meillä on siis edelleen, kasvaa kuitenkin omalla käyrällään hyvin. Olen nauranut kaikille niille kommenteille mitä saimme ennen Lilin syntymää vaatteiden koosta.
Meille kerrottiin kuinka 56 cm vaatteet jäävät pieniksi silmänräpäyksessä. Suurin osa 56 vaatteista mahtuu edelleen 😉 Ostamani 62 cm talvihaalari taas näyttää olevan vieläkin ihan jätti.
Keskiviikon ja torstain Lili oli ehkä hieman tavallista väsyneempi, ei juurikaan itkuisempi. Perjantaina ilmeni vähän tavallista enemmän puklailua, mutta muuten tuntuu ettei rokotuksista tullutkaan mitään jälkioireita.
Vatsavaivoja tuntui myös olevan perjantaina, mutta uskon että syyllinen oli enemmänkin torstaina syömäni berliininmunkki suodatinkahvin kera kuin rokotukset. Välillä on hyvä miettiä mitä muuta on tehnyt. Mielestäni aina ennen ruoka- ja lääkeaineoiresyytöksiä olisi hyvä miettiä tapahtuiko asia siitä johtuen, vai siitä huolimatta.
Jäi siis varuiksi kuumeen ja kivun varalle ostetut särkylääkkeet antamatta. Meillä käytetään lääkkeitäkin niin vähän että särkylääkkeenkin antaminen aiheutti etukäteisstressiä.
Ainoa oikeasti inhottava jälkiseuraamus oli se kun laastarit piti irrottaa pikkuisen jaloista. Sitäkään en kyennyt itse tekemään 😀 Onneksi Lilillä on rohkea isä, rakas aviomieheni joka irrottaa laastarit aina minultakin. Kestän hyvin kipua, mutta laastareiden repiminen ja siitä aiheutuva tunne on jostain syystä hyvin vastenmielinen.
Loppupäätelmänä: Ihan turhaan taas huolehdin etukäteen. Ja niinhän se on. Hyvin harvoin pelkäämäsi asiat käyvät toteen.
Mun vinkit rokotuksille mentäessä:
- Osta lääkekaappiin kipulääkettä varmuuden vuoksi
- Ota joku rokotuksille mukaan jos olet (yhtä) vellihousu (kuin minä)
- Älä stressaa, juuri mitään ei tapahdu kuitenkaan
- Älä stressaa, olet itsekin syönyt lapsena särkylääkkeitä
- Älä stressaa, olet itsekin saanut rokotuksia
- Älä stressaa, ne on vaan laastareita
- Älä stressaa.
Ihanaa viikonloppua kaikille ja tsemppiä rokotuksille 🙂 !
Ps. Miten mun pieni Lili voi olla jo 3kk vanha? Mihin tää aika menee?
Seuraa minua:
Instagramissa
Facebookissa
Bloglovin’issa
Natasa H | loka 22, 2017 | momlife - äitiys on lahja elämältä
Tällä viikolla vietetään imetysviikkoa ja olen viikon aikana lukenut monen monta hienoa ja henkilökohtaista blogitekstiä aiheesta. Ajattelin itsekin näin viimetipassa osallistua keskusteluun kun aihe kerran ajankohtainen meillä nykyään on.
Kansainvälisen Imetysviikon tämän vuoden teema on Imetyksen tukena yhdessä – Sustaining Breastfeeding Together.
Mielestäni imetys on yksi luonnollisimpia asioita maailmassa. On aivan ihmeellistä miten pieni ihminen saa rintamaidosta lähes kaikki tarvitsemaansa vitamiinit ja hivenaineet ja kasvaa ja kehittyä pelkästään sen avulla jopa puoli vuotiaaksi asti.
Imetys on terveellistä
”Suorien terveyshyötyjen lisäksi sujuva imetys vaikuttaa äidin ja lapsen emotionaaliseen hyvinvointiin. Imetys edistää äidin ja lapsen välisen kiintymyssuhteen muodostumista syntymän jälkeen, vähentää molempien stressiä ja tukee vauvan vuorokausirytmin mukautumista äidin rytmiin.” (imetys.fi)
Imetyshetket ovat minunkin mielestä ihania hetkiä ”bondata” vauvan kanssa. Harmillisesti puolison on mahdoton kokea aivan tismalleen samanlaisia hetkiä vauvan kanssa, mutta onneksi on sylikkäin pulloruokintamahdollisuus.
Jo Liliä odottaessa olin päättänyt, että ehdottomasti haluan yrittää imettää, mutta asennoiduin myös siihen että voi käydä niin ettei se onnistukaan. Sellaisessa tilanteessa myös korvikkeen käyttäminen olisi ollut ihan ok. Korvikkeen käytöstä olen muutenkin sitä mieltä, että jokainen tekee ihan itse omat ratkaisunsa. Jos ei halua imettää, on sekin tietysti ihan ok.
Meillä imetys lähti sujumaan mallikkaasti heti alkuunsa ja nyt on menty täysimetyksellä koko 3 kuukautta. Toivottavasti näin mennään vielä vähintään kuukauden verran ennen kuin aletaan maistella pikkuhiljaa kiinteitä. Välillä on ollut hetkiä kun olen luullut ettei maitoa riitä, alussa oli hetkiä kun on tirautin muutaman kyyneleenkin.
Missä voi imettää?
Olen tähän mennessä imettänyt muun muassa kauppakeskuksessa, kirkon portailla, metrossa puiston penkillä, kahvilassa ja hampurilaisravintolassa.
Minua ei nykyään hävetä imettää missään ja minun mielestäni imettää voi melkeinpä missä tahansa. Minun on vaikea ymmärtää ihmisiä jotka näkevät julki-imettämisessä jotain väärää tai jopa likaista. Kun ihmisen on syötävä, ihmisen on syötävä ja vauva on ihminen.
Minun mielestäni on hauskaa, että jos Lilille tulee nälkä vaikka kesken vaunulenkin niin minulla on aina paidan alla eväät mukana. Jos sattuu olemaan vielä aurinkoinen päivä niin samalla kätevästi voi tankata D-vitamiinia penkillä istuen, kuten tälläkin viikolla eräänä päivänä teimme.
Imettäminen on nykyään ihan luonnollinen osa päiviä eikä sitä tule enää juurikaan erikseen edes ajateltua.
Hauskana bonuksena: En ole koskaan ollut omien rintojeni suuri fani, joten on kiva että niilläkin on nyt joku suurempi merkitys jonkun elämässä. 😀 Nyt ne kyllä tuntuvat ehkä tärkeämmiltä samalla itsellenikin.
Kun Lilillä on päiviä jolloin ruokaa halutaan useammin, koitan syödä heti aamusta aina runsaan ja terveellisen aamiaisen jotta varmistaisin riittävän energiansaannin päiväksi. Olen kehittänyt itselleni helpon ja runsaan smoothien jonka teen jo usein illalla valmiiksi.
Imettäjän supersmoothie 700-800kcal
- 1 iso banaani (tai kaksi pientä)
- 1 Avokado (tai puolikas iso)
- 1,5dl luomukaurahiutaleita
- Kauramaitoa 1-2 dl riippuen siitä kuinka paksua smoothieta haluaa (osan voi korvata hedelmämehulla)
- (Marjoja 0,5 dl )
Natasa H | loka 20, 2017 | fashion - tyyli ennen kaikkea, momlife - äitiys on lahja elämältä
Äitiys tai vanhemmuus on takuulla sellainen asia, että ennen sen kokemista ei todellakaan tiedä siitä yhtään mitään. Eikä sitä sitten loppupeleissä äitinä ollessaankaan tiedä mistään mitään. Tällä hetkellä tiedän ehkä kuitenkin vähän siitä miltä tuntuu olla äiti 0-3kk ikäiselle vauvalle, enkä väitäkään tietäväni mitään muuta.
Lapsen saaminen oli samaan aikaan pelottavin ja paras asia elämässäni. Synnyttämään lähtiessä oikeasti pelotti kun tajusi, että se tyyppi ketä oli kasvatellut mahassa 9 kuukautta oli nyt oikeasti tulossa sieltä.. ja että minun piti jotenkin kummassa pusertaa se tyyppi ulos! Onneksi minulla oli huipputsemppari Jesse mukana. Ilman en olisi pärjännyt varmasti läheskään niin hyvin.
En tiedä mitä olin kuvitellut, mutta se todellisuus äitiyden tuomasta vastuusta kyllä tietyllä tapaa yllätti kun silloin Lilin syntymäpäivänä aamuyöstä siirryimme synnytyshuoneesta osastolle. Vauva laitettiin paitani sisään ja meidät jätettiin nukkumaan. Kaksin. Jesse lähti taksilla kotiin.
Minä olin nyt vastuussa tuosta paitani sisällä tuhisevasta pikkuisesta ja tuo pikkuinen oli ihan pihalla koko maailmasta.
Äitiys on maailman ihaninta ja kamalinta samaan aikaan. Lapsi on suuri lahja, mutta tuo mukanaan myös outoja epävarmuuksia ja pelkoakin. Sitä haluaisi aina tehdä parhaansa, suojella ja turvata niin pitkään kuin mahdollista. Sitä pyytää vieraita pesemään kätensä että pienokainen säästyisi flunssalta ja sitä valitsee vaunulenkillä aina mieluiten sen valoisamman ja turvallisemman tuntuisen kävelyreitin.
Öisin sitä heräilee vähän väliä tarkistamaan hengittääkö vauva vielä.
Pieni lapsi koettelee välillä kärsivällisyyttä, mutta samalla tietenkin opettaa kärsivällisyyttä. Välillä päivät huutavan pienokaisen kanssa ovat aika pitkiä.
Kuitenkin kun vihdoin sieltä huudon ja parkumisen seasta väläytetään se maailman suloisin hymy, sydän aivan sulaa. Parhaat ja onnellisimmaksi tekevät asiat ovat usein myös juuri niitä, jotka koettelevat ja joiden eteen on vähän myös kärsittävä.
Kyllä Lili osaa äitiä naurattaakin. Välillä tunnutaan kuvittelevan että äitiä voi imeskellä mistä kohtaa tahansa maitoa saadakseen ja välillä syödessä tohelletaan ja naureskellaan niin kovasti että on itselläkin naurussa pidättelemistä.
-Äitiys sopii sinulle, on kommentti jonka olen jo monta kertaa kuullut ja sen kuuleminen tuntuu kieltämättä hyvältä, vaikka muiden mielipiteillä ei väliä olekaan. Niin se sopii minunkin mielestäni, vähän niinkuin uusi talvitakkini. Ihan älyttömän hyvin. Onhan se kivaa jos muutkin huomaa.
On ihanaa olla Lilin äiti. Aion olla niin hyvä äiti kuin ikinä vaan pystyn.
Äitiydessä minut on yllättänyt se, että ennen lapsen syntymää olin kuvitellut että ei sillä niin ole väliä millaisissa vaatteissa vauva on tai millaisilla leluilla se leikkii, mutta kun on päässyt tuohon tyyppiin tutustumaan niin haluaa ostaa kaikkea söpöä niin paljon kuin sielu sietää.
Viimeisin ostos taitaakin olla ompelijalla teetetty vaaleanpunainen tutuhame, koska pitäähän prinsessalla nyt tutu olla. Ystäväni kysyi, miksi? Vastasin, miksipäs ei?
En aio kuitenkaan täyttää lapseni elämää tavaroilla, vaan haluan tarjota hänelle kokemuksia. Nyt minäkin saan syyn ehkä joskus lähteä vaikka ulkomaille. En halua että Lili kasvaa samanlaisessa tynnyrissä kuin minä kasvoin. Siinähän sitä onkin kun äiti ja tytär oppivat yhtäaikaa asioita elämästä ja maailmasta.
Superdry takki (tummansinisenä versiona) TÄÄLTÄ*.
Äitiys on ehdottomasti paras asia mitä minulle on tapahtunut ja mitä hienointa, minulla on rinnalla mitä ihanin mies kasvattamassa tätä pientä ihmettä.
Äitiydessä parasta on nähdä lapsen oppivan, kehittyvän, nauravan ja ihmettelevän. Äitiys on palkitsevaa, pelottavaa, ihanaa, rakasta, hauskaa, kärsivällisyyttä vaativaa, täynnä ihmeteltävää. Odotan innolla mitä kaikkea jännittävää tämä äitiys tuokaan tullessaan.
*Tähdellä merkityt linkit ovat mainos/affiliatelinkkejä.
Miltä sinusta tuntuu olla äiti? Kerro kommentteihin 🙂
Seuraa minua:
Instagramissa
Facebookissa
Bloglovin’issa
