Ajatuksia imetyksestä + imettäjän smoothie

Tällä viikolla vietetään imetysviikkoa ja olen viikon aikana lukenut monen monta hienoa ja henkilökohtaista blogitekstiä aiheesta. Ajattelin itsekin näin viimetipassa osallistua keskusteluun kun aihe kerran ajankohtainen meillä nykyään on.

imetys

Kansainvälisen Imetysviikon tämän vuoden teema on Imetyksen tukena yhdessä – Sustaining Breastfeeding Together.

Mielestäni imetys on yksi luonnollisimpia asioita maailmassa. On aivan ihmeellistä miten pieni ihminen saa rintamaidosta lähes kaikki tarvitsemaansa vitamiinit ja hivenaineet ja kasvaa ja kehittyä pelkästään sen avulla jopa puoli vuotiaaksi asti.

Imetys on terveellistä

”Suorien terveyshyötyjen lisäksi sujuva imetys vaikuttaa äidin ja lapsen emotionaaliseen hyvinvointiin. Imetys edistää äidin ja lapsen välisen kiintymyssuhteen muodostumista syntymän jälkeen, vähentää molempien stressiä ja tukee vauvan vuorokausirytmin mukautumista äidin rytmiin.” (imetys.fi)

Imetyshetket ovat minunkin mielestä ihania hetkiä ”bondata” vauvan kanssa. Harmillisesti puolison on mahdoton kokea aivan tismalleen samanlaisia hetkiä vauvan kanssa, mutta onneksi on sylikkäin pulloruokintamahdollisuus.

Jo Liliä odottaessa olin päättänyt, että ehdottomasti haluan yrittää imettää, mutta asennoiduin myös siihen että voi käydä niin ettei se onnistukaan. Sellaisessa tilanteessa myös korvikkeen käyttäminen olisi ollut ihan ok. Korvikkeen käytöstä olen muutenkin sitä mieltä, että jokainen tekee ihan itse omat ratkaisunsa. Jos ei halua imettää, on sekin tietysti ihan ok.

Meillä imetys lähti sujumaan mallikkaasti heti alkuunsa ja nyt on menty täysimetyksellä koko 3 kuukautta. Toivottavasti näin mennään vielä vähintään kuukauden verran ennen kuin aletaan maistella pikkuhiljaa kiinteitä. Välillä on ollut hetkiä kun olen luullut ettei maitoa riitä, alussa oli hetkiä kun on tirautin muutaman kyyneleenkin.

Missä voi imettää?

Olen tähän mennessä imettänyt muun muassa kauppakeskuksessa, kirkon portailla, metrossa puiston penkillä, kahvilassa ja hampurilaisravintolassa.

Minua ei nykyään hävetä imettää missään ja minun mielestäni imettää voi melkeinpä missä tahansa. Minun on vaikea ymmärtää ihmisiä jotka näkevät julki-imettämisessä jotain väärää tai jopa likaista. Kun ihmisen on syötävä, ihmisen on syötävä ja vauva on ihminen.

Minun mielestäni on hauskaa, että jos Lilille tulee nälkä vaikka kesken vaunulenkin niin minulla on aina paidan alla eväät mukana. Jos sattuu olemaan vielä aurinkoinen päivä niin samalla kätevästi voi tankata D-vitamiinia penkillä istuen, kuten tälläkin viikolla eräänä päivänä teimme.

Imettäminen on nykyään ihan luonnollinen osa päiviä eikä sitä tule enää juurikaan erikseen edes ajateltua.

Hauskana bonuksena: En ole koskaan ollut omien rintojeni suuri fani, joten on kiva että niilläkin on nyt joku suurempi merkitys jonkun elämässä. 😀 Nyt ne kyllä tuntuvat ehkä tärkeämmiltä samalla itsellenikin.

Kun Lilillä on päiviä jolloin ruokaa halutaan useammin, koitan syödä heti aamusta aina runsaan ja terveellisen aamiaisen jotta varmistaisin riittävän energiansaannin päiväksi. Olen kehittänyt itselleni helpon ja runsaan smoothien jonka teen jo usein illalla valmiiksi.

Imettäjän supersmoothie 700-800kcal

  • 1 iso banaani (tai kaksi pientä)
  • 1 Avokado (tai puolikas iso)
  • 1,5dl luomukaurahiutaleita
  • Kauramaitoa 1-2 dl riippuen siitä kuinka paksua smoothieta haluaa (osan voi korvata hedelmämehulla)
  • (Marjoja 0,5 dl )

Miltä tuntuu olla äiti?

Äitiys tai vanhemmuus on takuulla sellainen asia, että ennen sen kokemista ei todellakaan tiedä siitä yhtään mitään. Eikä sitä sitten loppupeleissä äitinä ollessaankaan tiedä mistään mitään. Tällä hetkellä tiedän ehkä kuitenkin vähän siitä miltä tuntuu olla äiti 0-3kk ikäiselle vauvalle, enkä väitäkään tietäväni mitään muuta.

syksy

Lapsen saaminen oli samaan aikaan pelottavin ja paras asia elämässäni. Synnyttämään lähtiessä oikeasti pelotti kun tajusi, että se tyyppi ketä oli kasvatellut mahassa 9 kuukautta oli nyt oikeasti tulossa sieltä.. ja että minun piti jotenkin kummassa pusertaa se tyyppi ulos! Onneksi minulla oli huipputsemppari Jesse mukana. Ilman en olisi pärjännyt varmasti läheskään niin hyvin.

En tiedä mitä olin kuvitellut, mutta se todellisuus äitiyden tuomasta vastuusta kyllä tietyllä tapaa yllätti kun silloin Lilin syntymäpäivänä aamuyöstä siirryimme synnytyshuoneesta osastolle. Vauva laitettiin paitani sisään ja meidät jätettiin nukkumaan. Kaksin. Jesse lähti taksilla kotiin.

Minä olin nyt vastuussa tuosta paitani sisällä tuhisevasta pikkuisesta ja tuo pikkuinen oli ihan pihalla koko maailmasta.

syksy

Äitiys on  maailman ihaninta ja kamalinta samaan aikaan. Lapsi on suuri lahja, mutta tuo mukanaan myös outoja epävarmuuksia ja pelkoakin. Sitä haluaisi aina tehdä parhaansa, suojella ja turvata niin pitkään kuin mahdollista. Sitä pyytää vieraita pesemään kätensä että pienokainen säästyisi flunssalta ja sitä valitsee vaunulenkillä aina mieluiten sen valoisamman ja turvallisemman tuntuisen kävelyreitin.

Öisin sitä heräilee vähän väliä tarkistamaan hengittääkö vauva vielä.

Pieni lapsi koettelee välillä kärsivällisyyttä, mutta samalla tietenkin opettaa kärsivällisyyttä. Välillä päivät huutavan pienokaisen kanssa ovat aika pitkiä.

Kuitenkin kun vihdoin sieltä huudon ja parkumisen seasta väläytetään se maailman suloisin hymy, sydän aivan sulaa. Parhaat ja onnellisimmaksi tekevät asiat ovat usein myös juuri niitä, jotka koettelevat ja joiden eteen on vähän myös kärsittävä.

Kyllä Lili osaa äitiä naurattaakin. Välillä tunnutaan kuvittelevan että äitiä voi imeskellä mistä kohtaa tahansa maitoa saadakseen ja välillä syödessä tohelletaan ja naureskellaan niin kovasti että on itselläkin naurussa pidättelemistä.

-Äitiys sopii sinulle, on kommentti jonka olen jo monta kertaa kuullut ja sen kuuleminen tuntuu kieltämättä hyvältä, vaikka muiden mielipiteillä ei väliä olekaan. Niin se sopii minunkin mielestäni, vähän niinkuin uusi talvitakkini. Ihan älyttömän hyvin. Onhan se kivaa jos muutkin huomaa.

On ihanaa olla Lilin äiti. Aion olla niin hyvä äiti kuin ikinä vaan pystyn.

Äitiydessä minut on yllättänyt se, että ennen lapsen syntymää olin kuvitellut että ei sillä niin ole väliä millaisissa vaatteissa vauva on tai millaisilla leluilla se leikkii, mutta kun on päässyt tuohon tyyppiin tutustumaan niin haluaa ostaa kaikkea söpöä niin paljon kuin sielu sietää.

Viimeisin ostos taitaakin olla ompelijalla teetetty vaaleanpunainen tutuhame, koska pitäähän prinsessalla nyt tutu olla. Ystäväni kysyi, miksi? Vastasin, miksipäs ei?

En aio kuitenkaan täyttää lapseni elämää tavaroilla, vaan haluan tarjota hänelle kokemuksia. Nyt minäkin saan syyn ehkä joskus lähteä  vaikka ulkomaille. En halua että Lili kasvaa samanlaisessa tynnyrissä kuin minä kasvoin. Siinähän sitä onkin kun äiti ja tytär oppivat yhtäaikaa asioita elämästä ja maailmasta.

Superdry takki (tummansinisenä versiona) TÄÄLTÄ*.

Äitiys on ehdottomasti paras asia mitä minulle on tapahtunut ja mitä hienointa, minulla on rinnalla mitä ihanin mies kasvattamassa tätä pientä ihmettä.

Äitiydessä parasta on nähdä lapsen oppivan, kehittyvän, nauravan ja ihmettelevän. Äitiys on palkitsevaa, pelottavaa, ihanaa, rakasta, hauskaa, kärsivällisyyttä vaativaa, täynnä ihmeteltävää. Odotan innolla mitä kaikkea jännittävää tämä äitiys tuokaan tullessaan.

*Tähdellä merkityt linkit ovat mainos/affiliatelinkkejä.

Miltä sinusta tuntuu olla äiti? Kerro kommentteihin 🙂

 

 

Natasa Höök

Seuraa minua:

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa

 

Laiskottelijan lattiatreeni – 3 liikettä

Kotitreeniohjeita ei koskaan ole liikaa 😉 

Tässä 3 helppoa liikettä jotka voit tehdä vaikkapa lattialla lasten kanssa makoillessa jos pieni jumppa maistuisi, mutta aikaa (tai jaksamista) ei oikein ole 🙂  Jumppa näytti olevan myös hyvää viihdykettä vauvalle.

Liikkeet sopivat mainiosti monelle myös raskausajalle, koska ne harjoittavat takamusta ja jalkoja eikä vatsalihaksia juuri kuormiteta (syvät vatsalihakset tukevat). Tärkeintä (erityisesti erikoistilanteissa) on tietenkin aina kysyä lääkäriltä lupa ennen harjoittelua ja jos jotain kipuja ilmenee, kannattaa tietysti treeni keskeyttää.

 

Liike 1: Lantionnosto

 

Asetu koukkupolvin selinmakuulle, jalat lähelle takamusta (polvien alapuolelle). Nosta takamusta ylös lattialta. Tee nosto pakaroilla ja takareisillä. Pidä vatsa tiukkana. Voit pitää kädet joko maassa tai vatsan päällä. Tee 15-30 toistoa.

 

Liike 2: Loitonnus kylkimakuulla

 

Asetu kylkimakuulle. Päätä voit kannatella toisella kädellä tai antaa pään levätä maassa käden päällä. Pidä vartalo suorassa linjassa. Mikäli tarvitset lisätukea (esim vauvamasun vuoksi) voit asettaa toisen käden tueksi vartalon eteen tai mikäli haluat haastaa tasapainoasi enemmän, laita kätesi pitkäksi päällimmäisen jalan päälle. Nosta (nilkka ojennettuna) uloshengityksellä päällimmäistä jalkaa kohti kattoa ja tuo sisäänhengityksellä alas.  Tee 15-30 toistoa molemmille puolille. Pidä vatsa tiukkana harjoituksen ajan.

 

Liike 3: Lähennys kylkimakuulla

 

Napa näkyy napa näkyy… 😀

Asetu kylkimakuulle. Päätä voit kannatella toisella kädellä tai antaa pään levätä maassa käden päällä. Pidä vartalo suorassa linjassa. Nosta taempi jalka koukkuun (polvi ylös maasta) Voi tuntua haastavalta raskausaikana tai synnytyksen jälkeen, tee varovasti.  Tue vartaloa edestä kädellä tai aseta se tukijalan päälle. Nosta uloshengityksellä alempaa jalkaa edestä ylös ja sisäänhengityksellä alas (nilkka ojennettuna) . Jalan ei tarvitse laskeutua maahan asti alhaalla.  Tee 20-30 toistoa. Tee liike molemmille puolille. Pidä vatsa tiukkana harjoituksen ajan.

 

Tee harjoitusta 5, 7 tai 10 minuuttia putkeen niin monta kierrosta kuin ehdit.  Kierrosten välissä 30 sek lepoa. Voit tehdä harjoituksen esimerkiksi seuraavanlaisesti:  liike 1 + liike 2 oikea puoli + liike 2 vasen puoli +  liike 3 oikea puoli + liike 3 vasen puoli )

Tykkään tämän tyylisistä kotitreeneistä koska niihin saa kätevästi lisähaastetta esimerkiksi nilkkapainoilla. Säädettävällä vastuksella varustetut ranne/nilkkapainot tilaat esimerkiksi täältä*. Painoja lisäämällä saat treenistä nousujohteista.

Lantionnostoon voi käyttää mainiosti myös vauvaa (tai vaikkapa kahvakuulaa) lisäpainona kunhan pitää tietysti huolen ettei pikkuinen putoa.

*Tähdellä merkityt linkit ovat mainos/affiliatelinkkejä.

Laiskoja jumppahetkiä! 🙂

Natasa Höök

Seuraa minua:

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa

Kuinka pysyä positiivisena

Syyskelit ovat olleet nyt tosi synkkiä ja sateisia. En muista milloin olisi viimeksi ollut näin pilvistä ja pimeää monta päivää putkeen. En ole säästävalittaja. Sääolosuhteille en voi mitään joten niistä on turha valittaa. On ollut kylmää ja märkää, mutta mitä sitä märistä sukista kun ei märät sukatkaan meistä? Ei anneta valtaa negatiivisille ajatuksille.

Pakko myöntää kuitenkin että ensimmäistä kertaa elämässäni on ollut hiukan vaikeampaa keksiä puuhaa sadepäivien ratoksi. Pienen (ja masuvaivoista kärttyisen) vauvan kanssa ovat hommat olleet vähän hakusessa…

Ennen vauvaa minulla oli tapana käyttää sadepäivät siivoushommiin, askarteluun ja syksyn fiilistelyyn teekupposen ääressä. Nyt nämä päivät ovat menneet itkuista vauvaa lohduttaen, vaippoja vaihdellen ja imettäen.

Sinnikkäästi ollaan ulkoiltu aamuin ja illoin ihan normaalisti. Lili tykkää olla vaunuissa ja silloin ei edes itketä. Onneksi ostin itselleni uuden ulkoilutakin nyt syksyksi. Raiskin takin veden- ja tuulenpitävyys on ollut ihan huippuluokkaa.

Öisin olen jostain syystä nukkunut nyt todella kehnosti. Syyksi epäilen sateen ropinaa joka säpsäyttelee minua hereille. Perhepedissä kun olen tottunut viimekuukaudet reagoimaan kaikkiin ääniin.

Olisi ihanaa jos vihdoin Lilin vatsavaivatkin alkaisivat hellittää. Tuntuu niin pahalta katsoa kun toinen itkee ja vääntelehtii vatsakivuista päivittäin.

Imetysdieetti on jo ollut aika tiukka ja aluksi dieetti tuntui toimivalta mutta varmaan nyt tehtävä vielä jotain muutoksia.

Olen miettinyt että päiviin pitäisi löytää myös jotain puuhaa meille. Shoppailu ja kahvittelu käy pitemmän päälle kalliiksi äiti-vauvaharrastuksiksi. (Ja Jesse maksaa… 😀 )

Ollaan katseltu muskareita ja jumppajuttuja vähän sillä silmällä nyt että jos jotain alettaisiin tekemään. Vauvajooga ja pilates päällimmäisinä mielessä.

Synkkyyden keskellä ja väsyneenä mieli saattaa mennä helposti matalaksi. Suosittelen vastaiskuna ankeudelle värikkäästi pukeutumista ja positiivisia ajatuksia. Pari huonoa vitsiä ei myöskään koskaan ole pahitteeksi. Tässä yksi minkä ideoin ja jaoin Twitteriin jokin aika sitten:

 

Miksi kutsutaan koomikkoa joka on pukeutunut pitsisiin alusvaatteisiin?

-Pitsiniekaksi.

😀

 

 

Valoa syksyyn! ❤

 

Natasa Höök

Seuraa minua:

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa

Nuku kuin vauva – vauva-arki ja unen merkitys

Rikkonaisia ja yösyöttöjen täyteisiä öitä?

Olen itse ollut yksi heistä, joka on toitottanut kaikille – myös itselleen sitä että ei tulisi tehdä liikaa, ajatella liikaa, stressata liikaa, treenata liikaa ja pitäisi muistaa levätä  ja nukkua tarpeeksi.

Kuinka toteuttaa tämä käytännössä silloin kun on pienen lapsen vanhempi?

Unen ja riittävän levon merkitys on jokaiselle suuri mutta entäs kun uusi perheenjäsen vasta harjoittelee nukkumista, määrää tahdin ja vie myös lähes kaiken vanhemman ajan päivisin?

Kyllä se vaan minullakin ennen oli helppoa..

En nauttinut kofeiinipitoisia juomia iltakuuden jälkeen, en treenannut liian kovaa illalla ja menin iltajuoman jälkeen ajoissa nukkumaan pimeään makuuhuoneeseen.

Aamulla sitä heräsin kivasti virkeänä ja hyvin nukkuneena.

En nykyään välttämättä aina niinkään. Äiti on niinsanotusti välillä vähän väsynyt. Toisaalta olen kyllä ihmeissäni kuinka hyvin olen jaksanut.

Meillä on ollut pisin yöpätkä nyt n. 6 tuntia 2 kuukauden aikana, yleensä nukutaan 2-3 tunnin pätkissä. Tiedän että joissain kodeissa heräillään vieläkin useammin syömään.

Kun yöt lapsen kanssa ovat katkonaisia, mm. ravinnon ja laadukkaan unen merkitys korostuvat entisestään.

Olen huomannut että sokeri ja kofeiini maistuisivat entistä herkemmin ja olenkin ihan tosissaan joutunut korjaamaan tilannetta paremmaksi. En ennen ole tosiaan ollut mikään sokerihiiri ja nyt berliininmunkki pyörii mielessä lähes päivittäin. En kuitenkaan ENÄÄ syö makeaa aina kun tekee mieli.

Olen ihan super iloinen siitä että ennen lapsen tuloa muunmuassa vaihdoimme sängyn parempaan, ostimme makuuhuoneeseen pimennysverhon ja löysimme käyttöön hyvät ja helpot ravintolisät.

Meillä kotona ei tuijoteta näyttöjä yleensä myöhään illalla muutenkaan ja valoja huoneissa aletaan hämärtää viimeistään kahdeksalta. (Eipä niitä näyttöjä vauvan kanssa toki ehdi muutenkaan juuri tuijotella..)

Lisäksi olen asentanut (täältä) tietokoneelle sovelluksen joka antaa tietokoneen näytölle lämpimän sävyn ja puhelimessa minulla on päällä yöasetus joka tekee saman puhelimen näytölle, jotta unihormoni melatoniinin tuotanto ei häiriintyisi. Erityisesti puhelimessa tämä on hyvä jos öisin joutuu välillä vilkaisemaan yösyöttöjen välissä kelloa.

Melatoniinin tuotantoaan voi säädellä myös oikeaan suuntaan kävelemällä aamulenkkejä auringon noustessa ja iltalenkkejä sen laskiessa. Suomessa se on välillä vain kaunis ajatus, ei niinkään helposti toteutettavissa.

Olen aika varma, että olisin huomattavasti väsyneempi joka päivä jos en tekisi noita edellämainittuja asioita.


Kuinka parantaa unen laatua vauva-arjessa?

  • Hormonitoiminnan ja jaksamisen parantaminen ruokavalion, ravintolisien ja liikunnan avulla
  • Makuuhuoneen pimentäminen kunnolla ja valojen hämärtäminen illalla
  • Ilta/yö sovellukset päälle näyttöihin
  • Edes jonkinlaisista rutiineista kiinni pitäminen
  • Päiväunet
  • Aamu- ja iltalenkit

 

Parempia (ja jokseenkin) nukuttuja öitä kaikille!

Miten teillä nukutaan? Miten olet yrittänyt parantaa untasi?

Natasa Höök

Seuraa minua:

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa

 

Hääpäivä numero uno – Kahdenkeskistä aikaa

Eilen 17.9 me juhlittiin ensimmäistä hääpäivää. Vähän yli kaksi vuotta sitten tapasimme ja vuosi sitten sanoimmekin toisillemme Kulosaaren kirkossa tahdon, kauniissa syksyisessä ja aurinkoisessa säässä. Aurinko helli meitä myös tänä vuonna ensimmäisenä häiden vuosipäivänä.

Joku hullu joskus kauhisteli ”nopeaa etenemistä”, mutta kun kolahtaa niin silloin kolahtaa.

Onneksemme Lilin kummitäti pääsi hoitotädiksi sillä aikaa kun me hipsimme hetkeksi Herttoniemen kartanolla sijaitsevaan Wanhaan Myllyyn hääpäivän ateriaa nauttimaan kahden kesken.

Edellisestä kahdenkeskisestä hetkestä onkin ehtinyt vierähtää jo kaksi kuukautta ia tämä pieni irtiotto tuli kyllä ehdottomasti tarpeeseen. Pakko myöntää kuitenkin, että jännitti hirmuisesti jättää oma pienokainen jonkun toisen hoiviin.

Uskaltauduin nauttimaan jopa lasillisen shampanjaa päivän kunniaksi. Ateriaksi valitsimme valmiin 3 ruokalajin menun,  jossa oli alkuruokana kantarellikeittoa, pääruuaksi villisorsaa ja jälkkäriksi juustokakkua. Kaikki oli hyvää ja annoksetkin sen kokoisia ettei jäänyt nälkä.

Kantarellikeitto oli niin hyvää että olisi tehnyt melkein mieli nuolla lautanen 😀

Pääruoan villisorsa oli uusi kokemus meille, ei siitä uutta suosikkiruokaa tullut, mutta hyvää oli. Lisukkeet erinomaisia.

Jälkiruoka kruunasi kokonaisuuden. Söin kerrankin jotain herkkua hitaasti 😀 Enkä edes miettinyt koko aikaa Liliä.

Myös aviomies oli herkullinen.

Meillä oli ennen Lilin syntymää tapana pitää sunnuntaisin aina ”treffipäivä”. Sunnuntait oli pyhitetty siis yhteiselle ajalle, nykyään tälläistä ei pääse joka sunnuntai, mutta täytyy järjestää kahdenkeskisiä hetkiä jossain vaiheessa vähintään kerran kuussa. On mukava päästä rauhassa nauttimaan toistemme seurasta.

Ja naureskeltiin eilen, että oli mukava kerrankin päästä valmiiseen pöytään, normaalisti kun Jesse joutuu rakentaa kaikki huonekalut itse 😉 Se oli mun keksimä tosi hauska juttu. Totta tosin 😀

Kuluneen vuoden aikana olisi minulta kysytty minä päivänä tahansa, että olenko onnellinen, niin olisin joutunut vastaamaan että olen. Olen ollut joka päivä onnellinen.

Olen ollut avioliitossani onnellinen myös niinä päivinä jos jokin on vähän huolettanut, sillä olen tiennyt että meillä on aina toisemme ja että selviämme yhdessä ihan mistä tahansa. Mulla on maailman paras aviomies. Mummini sanoin: ”Mittatilausmies”.

Mittatilausmieheni kanssa muistamme kertoa joka päivä toisillemme että olemme tärkeitä, autamme aina tarvittaessa ja olemme tukena kaikessa.

Mitä eroa on tykkäämisellä ja rakastamisella? Buddha sanoi: Kun tykkää kukasta, sen vain poimii ylös. Kun rakastaa kukkaa, sitä kastelee joka päivä.

Mun oma vinkkini onnistuneeseen avioliittoon: Muistakaa pussata joka päivä ja sopikaa riidat ennen nukkumaanmenoa. Älkää antako auringon laskea vihanne ylle.

Natasa Höök

Seuraa minua:

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa