Kategoria: Fyysinen hyvinvointi

Vatsalihakset kuntoon synnytyksen jälkeen

Synnytyksen jälkeinen pömppis ei välttämättä olekaan vyötärölle kertyneitä raskauskiloja, vaan voi olla, että- suorat vatsalihakset eivät ole päässeet synnytyksen jälkeen palautumaan ennalleen. Arviolta jopa puolet synnyttäneistä naisista kärsii vatsalihasten erkaumasta.

Minulle ei onnekseni erkaumaa jäänyt, tänään synnytyksestä on kulunut 8 viikkoa ja viikko sitten sain lääkäriltä luvan aloittaa treenit. Muuten keskivartalo onkin sitten aika hyytelöä 😉 Olen pikkuhiljaa aloittanut treeniä, askel kerrallaan.

Raskaus muuttaa paljon naisen kehoa. Erityisesti keskivartalon alue kokee suuria muutoksia kun vatsa kasvaa.

Mikäli vatsalihakset eivät palaudu spontaanisti muutaman kuukauden kuluessa, olisi hakeuduttava ammattilaisen ohjaukseen.

Kova kiire palautua synnytyksestä takaisiin vanhoihin mittoihin on aina riski ja spontaaninkin palautumisen tapahduttua on tärkeä lähteä liikkeelle nousujohteisesti, sillä liian raskas harjoittelu voi johtaa lantionpohjan toimintahäiriöihin.

Kun lupa synnytyksen jälkeisen liikunnan aloittamiseen on saatu jälkitarkastuksessa ja lantionpohjan aktivointi onnistuu hyvin, voi kuntouttamisen ja harjoittelun aloittaa. Tavanomaisimmat vatsalihasharjoitukset kuten vatsarutistukset voivat kuitenkin pahentaa tilannetta ja niitä pitäisi välttää aluksi.

 

 

Joskus palautumista ei tapahdu ilman vatsalihasharjoittelua. Erkauman nousujohteisen kuntouttamisen voit aloittaa esimerkiksi pilatestyyppisellä harjoittelulla, jossa keskitytään lantionpohjan hallintaan sekä syviin vatsalihaksiin.

 

Treenijärjestys vatsalihasharjoituksiin synnytyksen jälkeen:

  1. Lantionpohja
  2. Syvät vatsalihakset
  3. Vinot vatsalihakset
  4. Suorat vatsalihakset

Aluksi kuntoutetaan siis lantionpohja (jota jokaisen naisen olisi tärkeä harjoittaa säännöllisesti muutenkin), sitten otetaan harjoitettaviksi mukaan myös syvät vartaloa tukevat vatsalihakset ja kun ne alkavat olla kunnossa ja hallinnassa niin voidaan siirtyä vinoihin vatsalihaksiin ja lopulta myös suoriin. Eteneminen harjoitteissa synnytyksen jälkeen tapahtuu maltillisesti, sillä liian nopea siirtyminen haastavampiin harjoitteisiin voi aiheuttaa vaurioita joiden kuntouttaminen onkin sitten vielä pidempikestoinen projekti. Kysy lääkäriltä lupa aina ennen harjoittelun aloittamista.

 

 

Seuraavassa synnytyksen jälkeiseen liikuntaan keskittyvässä tekstissä puhutaan hieman lisää erkaumasta, sen tunnistamisesta ja kuntouttamisesta.

Liity TÄSTÄ mukaan 23.9 alkavaan äideille suunnattuun ILMAISEEN 7 päivän hyvinvointihaasteeseen! Linkki facebookryhmään liittymiseksi tapahtumasivulla.

 

Natasa Höök

Seuraa minua:

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa

Ihan erilaiset treenitavoitteet

Ensimmäistä kertaa elämässäni olen siinä tilanteessa, että minulla ei treenin suhteen ole yhtään ulkonäöllistä tavoitetta ja olen tuosta syystä aika hitsinhimputin ylpeä itsestäni.

Tämä on sikäli harvinainen tilanne, että jo teini-iästä asti olen vähän väliä asettanut itselleni treenitavoitteita joista suurin osa, (ellei jopa kaikki) ovat olleet jollain tapaa ulkonäköön liittyviä. ”Jenkkakahvat pois, pyöreämpi pylly jne”.

Myös jokin painotavoite minulla on melkein aina ollut mielessä. Nyt ei ole sitäkään.

Mulle on aivan sama kuinka paljon vaa’an lukema näyttää, kunhan voin hyvin ja kuntoni riittää kaikkeen mitä haluan tehdä.

Treenitavoitteissani on tällä hetkellä mm. kestävyyskuntoon, kehonhallintaan, liikkuvuuteen ja lihaskuntoon liittyviä tavoitteita.

Haluan mm. vetää enemmän leukoja kuin ennen, haluan edetä päälläseisonnasta käsilläseisontaan ja leuanvedosta muscle uppeihin ja tehdä kaikkea muutakin super siistiä, sekä haluan parantaa penkkitulostani ja kehittyä kamppailulajeissa niin pystyottelussa kuin matollakin. Ihan pari pientä tavoitetta, aikamääreitä en ole vielä asettanut.

Jos jollekulle tuli yllätyksenä että harrastan kamppailulajeja, niin ULLATUUUUUUUS! 😀

Uskoisin että tässä kun tavoitteitani kohti etenen, tulee olemaan lähes väistämätöntä että myös kehonkoostumukseni muuttuu. Jenkkakahvat saattavat sulaa ja pyllyni pyöristyä. Ei sekään minua toki haittaa. En vain enää koe ulkonäöllisten tavoitteiden olevan minua varten. Olen onnellisempi ilman niitä.

Millaisia treenitavoitteita sinulla on? Ovatko treenitavoitteesi muuttuneet ulkonäkökeskeisemmistä muihin ajan saatossa?

Seuraa minua

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa

 

 

Kun äitiä kiinnostaa oma(kin) napa

Julkaisin tuossa jokunen päivä sitten Facebookissa kuvan siitä kuinka olen palautunut synnytyksestä.

Suurin osa sen keräämistä kommenteista oli positiivisia, mutta osa tuntui olevan sitä mieltä, että minun tulisi keskittyä vauvaan eikä esitellä kehoani. Voin kertoa, että vauvaan on kyllä keskitytty 😀

Se että äiti ehtii naamanpesun ja aamupissan jälkeen kuvata itsestään dokumentointitarkoituksessa pari otosta peilin edessä ja käydä vaa’alla ei tarkoita sitä ettei vauvalle olisi suotu aikaa ja huomiota.

Syy kuvan julkaisuun ei ollut se, että halusin kehuja eikä myöskään se, että olisin halunnut jotenkin näyttää että minun palautumiseni olisi jotenkin kovin esimerkillinen, erikoinen tai muuta vastaavaa.

Halusin yksinkertaisesti näyttää että näin MINÄ olen ”palautunut” ja että olen iloinen siitä, että voin jo näin pian synnytyksen jälkeen olla tyytyväinen kehooni. Sainkin myös paljon kiitosta siitä, että jaoin tälläisen tsemppaavan ”onnistumistarinan”.

Monesti kun näkee kuvia mm. kovasti löystyneestä vatsanahasta tai raskausarvista ja ne saattavat alkaa hieman odotusaikana lisätä jännitystä siihen, että mitähän omalle kropalle käy. Kaikki kun on mahdollista ja jokainen äiti on erilainen. Jotakuta huolestutti, että kuvastani saisi käsityksen että vain tälläinen palautuminen on normaalia ja että joku voisi pahoittaa mielensä jos ei ole itse palautunut ”yhtä nopeasti”.

Kyllä minuakin hieman raskausaikana jännitti että tuleeko niitä ”rakkausraitoja” vatsaan, äidillenikin kun jäi komeat ervet minusta muistoksi. Olin kuitenkin päättänyt että kävi miten kävi niin en anna lopputuloksen häiritä.

Kaikenlainen palautuminen on täysin normaalia ja yhtä kaunista. Mielestäni jokaisen äidin pitäisi olla tyytyväinen kehoonsa raskauden ja synnytyksen jälkeen, se on tehnyt juuri jotain aivan ihmeellistä. Se on luonut uuden elämän!

Mikä sitten on ”nopean palautumiseni” salaisuus? Osa kommentoijista onnitteli hyvistä geeneistä, osa terveellisistä elämäntavoista ja osa hyvästä tuurista.

Voi olla että molemmat ovat olleet apuna tässä palautumisessani, mutta oikeasti en ole kokonaan vielä palautunut joten en tiedä. Synnytyksen jälkeen en ole tehnyt mitään kovin erikoista.

Olen keskittynyt vauvaan, imettänyt, syönyt, juonut vettä että maitoa riittäisi vauvalle ja käynyt kevyesti kävelyillä.

Koko raskausajan keskityin vaan pitämään huolen siitä että pikkuinen voi masussa hyvin ja saa kaiken tarvitsemansa.

Söin pääosin värikkäästi, puhtaasti ja monipuolisesti kasvispainotteista ruokaa, muistin ottaa vitamiinijuomani aamuisin ja illalla ja herkuttelin milloin milläkin. Varsinkin alkuraskaudesta himoitsin esimerkiksi herkkusienipitsaa ja sitä sitten söinkin useampaan otteeseen. Liikuin säännöllisesti, mutta jätin turhan kovan rääkin pois.

rv 37+5

RV 37+5 ja rantapallokunto.

Niin raskausajan kuin sen muunkin ajan hyvinvointiin mun mielestä se kultainen keskitie on paras. Keho koittaa raskausaikana pitää kaikin keinoin huolta pienokaisesta, joten niin mässäily kuin kituuttelukin ovat yhtälailla huonoja vaihtoehtoja.

Kiloja mulla on vielä melkein neljä karistettavaksi eivätkä vanhat housut mahdu vielä päälle. Vihkisormuskin odottaa vielä turvotusta laskevaksi että pääsee takaisin sormeen. Lihasta on hävinnyt selvästi.

Matkaa on vielä siihen ”vanhaan kroppaan” eikä minua oikeastaan kiinnostakaan mahdunko kaikkiin vanhoihin vaatteisiinkaan enää.

Mun mielestä on ehdottoman tärkeää ottaa aikaa myös itselle. Ehtiä pestä aamulla edes se naama, laittaa halutessaan vähän nopeasti meikkiä naamaan piristykseksi ja pukea päälle jotain kivaa.

Se että äiti tuntee olonsa hyväksi ja tekee myös itsensä eteen töitä näkyy ihan varmasti myös äitiydessä. Imetys, vaipanvaihto ja muut hommat sujuu. Saa sitä kai ottaa samalla pari kuvaa omasta navastaan? Otinhan minä raskausaikanakin. 🙂

Olisi kiva kuulla myös muiden ajatuksia ja tarinoita palautumisesta. Jaa omasi kommentteihin!

Natasa Höök

 

Seuraa minua

Instagramissa

Facebookissa