Kategoria: Henkinen hyvinvointi

Äiti tarvitsee omaa aikaa – 8 vinkkiä

loveyourself natasahook.com

Eilen pääsin käymään yksin kaupassa (tai ylipäätään jossain) ekaa kertaa melkein 4 viikkoon.

Se fiilis kun astuin ovesta ulos ilman vaunuja ja kun sain taas olla yksin omassa maailmassani lempimusat korvissa oli jotenkin ihan uskomaton.

Vapaat kädet, kuulokkeet korvissa blokkaamassa kaiken ulkopuolisen. Nopeampi askel. Minä. Yksin.

Jopa tuuli kasvoilla tuntui erilaiselta. Varmaan siksi kun katse oli tiessä eikä vaunuissa nukkuvassa tuhisijassa.

ulkona - natasahook.com

Niin vapaa olo. Melkein nauratti kuinka pieni kauppareissu voikin piristää.

Rakastan mun pienenpientä tyttöäni, elämäni valoa ja ihmeiden ihmettä tietysti ihan älyttömästi, mut onhan se ollut iso muutos mulle että joku on joka hetki musta riippuvainen.

Oon tottunut olemaan pitkät ajat päivistäni yksin omien ajatusteni ja ideoiden kanssa.

ulkona

Mä olen luonteentani vielä aina ollut enemmän introvertti, viihtynyt itsekseni enemmän kuin massojen keskellä. Jäänyt monesti mieluummin kotiin kuin lähtenyt juhlimaan. Sellainen yksinäinen taiteilijasielu.

Olen myös erityisherkkä. Mun kohdalla erityisherkkyyttä on tutkittu jo ihan kahden vuoden iässä. Kuormitun tosi helposti esim stressistä ja aistin tunnetiloja herkästi. Kovat äänet ja kirkkaat valot ovat mulle helposti liikaa. Helppoa siis olla kitisevän ja avuttoman pikkuisen äiti 😀

Ollaan sovittu Jessen kanssa että suodaan jatkossa molemmille sopivasti näitä omia pieniä hengähdyshetkiä. Vähintään kerran viikkoon joku useamman tunninkin pituinen. Maanantaina Jesse esimerkiksi kävi painimassa kavereiden kanssa.

Pieni tuulettuminen kotituhnuista kirkastaa ajatuksia mukavasti.

Omaa aikaa arjessa väsynyt vanhempi voi napata pieniksi hetkiksi yksinkertaisin keinoin. Järjestä itsellesi ainakin 20minuuttia omaa aikaa ja voit esimerkiksi:

  1. Laittaa kuulokenapit korviin ja lempimusiikkiasi tai lempipodcastisi soimaan.
  2.  Kipaista kaupassa tai kioskilla yksin.
  3. Käydä virkistävällä kävelyllä luonnossa. Muista ottaa vesipullo mukaan!
  4. Rauhoittua tai virkistyä ohjatun meditaation parissa. Youtubessa mun lemppari näihin on Jason Stephenson. Appstoressa on myös hyviä sovelluksia puhelimelle ohjattuihin meditaatioihin. Esim. Sattva, Calm tai Headspace.
  5. Kuntoilla pikaisesti kotosalla, ulkona tai kuntosalilla. (Katso TÄÄLTÄ esim ilmainen aloittelijan kotitreeni.
  6. Hemmotella itseäsi jalkahoidolla, laittamalla kynnet tai käymällä kampaajalla.
  7. Ottaa päiväunet.
  8. Tehdä jotain mistä todella tykkäät ja nautit!

 

Ymmärrän että oman ajan järjestäminen voi tuntua vaikealta, mutta sitä olisi ehdottoman tärkeä mielestäni jokaisen vanhemman saada. Tee siis kaikkesi että onnistut järjestämään näitä hetkiä itsellesi ❤ Kaikki on mahdollista kun uskot siihen että on!

Voimaa viikkoon ja ihania hetkiä rakastamiesi asioden parissa!

Natasa Höök

Mitä sinä teet omalla ajallasi? Mitä vinkkejä sinulla olisi antaa muille vanhemmille? Tuntuuko oman ajan järjestäminen mahdottomalta tehtävältä?

Seuraa minua
Instagramissa
Facebookissa
Bloglovin’issa

 

 

Ihan erilaiset treenitavoitteet

Ensimmäistä kertaa elämässäni olen siinä tilanteessa, että minulla ei treenin suhteen ole yhtään ulkonäöllistä tavoitetta ja olen tuosta syystä aika hitsinhimputin ylpeä itsestäni.

Tämä on sikäli harvinainen tilanne, että jo teini-iästä asti olen vähän väliä asettanut itselleni treenitavoitteita joista suurin osa, (ellei jopa kaikki) ovat olleet jollain tapaa ulkonäköön liittyviä. ”Jenkkakahvat pois, pyöreämpi pylly jne”.

Myös jokin painotavoite minulla on melkein aina ollut mielessä. Nyt ei ole sitäkään.

Mulle on aivan sama kuinka paljon vaa’an lukema näyttää, kunhan voin hyvin ja kuntoni riittää kaikkeen mitä haluan tehdä.

Treenitavoitteissani on tällä hetkellä mm. kestävyyskuntoon, kehonhallintaan, liikkuvuuteen ja lihaskuntoon liittyviä tavoitteita.

Haluan mm. vetää enemmän leukoja kuin ennen, haluan edetä päälläseisonnasta käsilläseisontaan ja leuanvedosta muscle uppeihin ja tehdä kaikkea muutakin super siistiä, sekä haluan parantaa penkkitulostani ja kehittyä kamppailulajeissa niin pystyottelussa kuin matollakin. Ihan pari pientä tavoitetta, aikamääreitä en ole vielä asettanut.

Jos jollekulle tuli yllätyksenä että harrastan kamppailulajeja, niin ULLATUUUUUUUS! 😀

Uskoisin että tässä kun tavoitteitani kohti etenen, tulee olemaan lähes väistämätöntä että myös kehonkoostumukseni muuttuu. Jenkkakahvat saattavat sulaa ja pyllyni pyöristyä. Ei sekään minua toki haittaa. En vain enää koe ulkonäöllisten tavoitteiden olevan minua varten. Olen onnellisempi ilman niitä.

Millaisia treenitavoitteita sinulla on? Ovatko treenitavoitteesi muuttuneet ulkonäkökeskeisemmistä muihin ajan saatossa?

Seuraa minua

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa

 

 

Kun äitiä kiinnostaa oma(kin) napa

Julkaisin tuossa jokunen päivä sitten Facebookissa kuvan siitä kuinka olen palautunut synnytyksestä.

Suurin osa sen keräämistä kommenteista oli positiivisia, mutta osa tuntui olevan sitä mieltä, että minun tulisi keskittyä vauvaan eikä esitellä kehoani. Voin kertoa, että vauvaan on kyllä keskitytty 😀

Se että äiti ehtii naamanpesun ja aamupissan jälkeen kuvata itsestään dokumentointitarkoituksessa pari otosta peilin edessä ja käydä vaa’alla ei tarkoita sitä ettei vauvalle olisi suotu aikaa ja huomiota.

Syy kuvan julkaisuun ei ollut se, että halusin kehuja eikä myöskään se, että olisin halunnut jotenkin näyttää että minun palautumiseni olisi jotenkin kovin esimerkillinen, erikoinen tai muuta vastaavaa.

Halusin yksinkertaisesti näyttää että näin MINÄ olen ”palautunut” ja että olen iloinen siitä, että voin jo näin pian synnytyksen jälkeen olla tyytyväinen kehooni. Sainkin myös paljon kiitosta siitä, että jaoin tälläisen tsemppaavan ”onnistumistarinan”.

Monesti kun näkee kuvia mm. kovasti löystyneestä vatsanahasta tai raskausarvista ja ne saattavat alkaa hieman odotusaikana lisätä jännitystä siihen, että mitähän omalle kropalle käy. Kaikki kun on mahdollista ja jokainen äiti on erilainen. Jotakuta huolestutti, että kuvastani saisi käsityksen että vain tälläinen palautuminen on normaalia ja että joku voisi pahoittaa mielensä jos ei ole itse palautunut ”yhtä nopeasti”.

Kyllä minuakin hieman raskausaikana jännitti että tuleeko niitä ”rakkausraitoja” vatsaan, äidillenikin kun jäi komeat ervet minusta muistoksi. Olin kuitenkin päättänyt että kävi miten kävi niin en anna lopputuloksen häiritä.

Kaikenlainen palautuminen on täysin normaalia ja yhtä kaunista. Mielestäni jokaisen äidin pitäisi olla tyytyväinen kehoonsa raskauden ja synnytyksen jälkeen, se on tehnyt juuri jotain aivan ihmeellistä. Se on luonut uuden elämän!

Mikä sitten on ”nopean palautumiseni” salaisuus? Osa kommentoijista onnitteli hyvistä geeneistä, osa terveellisistä elämäntavoista ja osa hyvästä tuurista.

Voi olla että molemmat ovat olleet apuna tässä palautumisessani, mutta oikeasti en ole kokonaan vielä palautunut joten en tiedä. Synnytyksen jälkeen en ole tehnyt mitään kovin erikoista.

Olen keskittynyt vauvaan, imettänyt, syönyt, juonut vettä että maitoa riittäisi vauvalle ja käynyt kevyesti kävelyillä.

Koko raskausajan keskityin vaan pitämään huolen siitä että pikkuinen voi masussa hyvin ja saa kaiken tarvitsemansa.

Söin pääosin värikkäästi, puhtaasti ja monipuolisesti kasvispainotteista ruokaa, muistin ottaa vitamiinijuomani aamuisin ja illalla ja herkuttelin milloin milläkin. Varsinkin alkuraskaudesta himoitsin esimerkiksi herkkusienipitsaa ja sitä sitten söinkin useampaan otteeseen. Liikuin säännöllisesti, mutta jätin turhan kovan rääkin pois.

rv 37+5

RV 37+5 ja rantapallokunto.

Niin raskausajan kuin sen muunkin ajan hyvinvointiin mun mielestä se kultainen keskitie on paras. Keho koittaa raskausaikana pitää kaikin keinoin huolta pienokaisesta, joten niin mässäily kuin kituuttelukin ovat yhtälailla huonoja vaihtoehtoja.

Kiloja mulla on vielä melkein neljä karistettavaksi eivätkä vanhat housut mahdu vielä päälle. Vihkisormuskin odottaa vielä turvotusta laskevaksi että pääsee takaisin sormeen. Lihasta on hävinnyt selvästi.

Matkaa on vielä siihen ”vanhaan kroppaan” eikä minua oikeastaan kiinnostakaan mahdunko kaikkiin vanhoihin vaatteisiinkaan enää.

Mun mielestä on ehdottoman tärkeää ottaa aikaa myös itselle. Ehtiä pestä aamulla edes se naama, laittaa halutessaan vähän nopeasti meikkiä naamaan piristykseksi ja pukea päälle jotain kivaa.

Se että äiti tuntee olonsa hyväksi ja tekee myös itsensä eteen töitä näkyy ihan varmasti myös äitiydessä. Imetys, vaipanvaihto ja muut hommat sujuu. Saa sitä kai ottaa samalla pari kuvaa omasta navastaan? Otinhan minä raskausaikanakin. 🙂

Olisi kiva kuulla myös muiden ajatuksia ja tarinoita palautumisesta. Jaa omasi kommentteihin!

Natasa Höök

 

Seuraa minua

Instagramissa

Facebookissa