Äiti tarvitsee omaa aikaa – 8 vinkkiä

loveyourself natasahook.com

Eilen pääsin käymään yksin kaupassa (tai ylipäätään jossain) ekaa kertaa melkein 4 viikkoon.

Se fiilis kun astuin ovesta ulos ilman vaunuja ja kun sain taas olla yksin omassa maailmassani lempimusat korvissa oli jotenkin ihan uskomaton.

Vapaat kädet, kuulokkeet korvissa blokkaamassa kaiken ulkopuolisen. Nopeampi askel. Minä. Yksin.

Jopa tuuli kasvoilla tuntui erilaiselta. Varmaan siksi kun katse oli tiessä eikä vaunuissa nukkuvassa tuhisijassa.

ulkona - natasahook.com

Niin vapaa olo. Melkein nauratti kuinka pieni kauppareissu voikin piristää.

Rakastan mun pienenpientä tyttöäni, elämäni valoa ja ihmeiden ihmettä tietysti ihan älyttömästi, mut onhan se ollut iso muutos mulle että joku on joka hetki musta riippuvainen.

Oon tottunut olemaan pitkät ajat päivistäni yksin omien ajatusteni ja ideoiden kanssa.

ulkona

Mä olen luonteentani vielä aina ollut enemmän introvertti, viihtynyt itsekseni enemmän kuin massojen keskellä. Jäänyt monesti mieluummin kotiin kuin lähtenyt juhlimaan. Sellainen yksinäinen taiteilijasielu.

Olen myös erityisherkkä. Mun kohdalla erityisherkkyyttä on tutkittu jo ihan kahden vuoden iässä. Kuormitun tosi helposti esim stressistä ja aistin tunnetiloja herkästi. Kovat äänet ja kirkkaat valot ovat mulle helposti liikaa. Helppoa siis olla kitisevän ja avuttoman pikkuisen äiti 😀

Ollaan sovittu Jessen kanssa että suodaan jatkossa molemmille sopivasti näitä omia pieniä hengähdyshetkiä. Vähintään kerran viikkoon joku useamman tunninkin pituinen. Maanantaina Jesse esimerkiksi kävi painimassa kavereiden kanssa.

Pieni tuulettuminen kotituhnuista kirkastaa ajatuksia mukavasti.

Omaa aikaa arjessa väsynyt vanhempi voi napata pieniksi hetkiksi yksinkertaisin keinoin. Järjestä itsellesi ainakin 20minuuttia omaa aikaa ja voit esimerkiksi:

  1. Laittaa kuulokenapit korviin ja lempimusiikkiasi tai lempipodcastisi soimaan.
  2.  Kipaista kaupassa tai kioskilla yksin.
  3. Käydä virkistävällä kävelyllä luonnossa. Muista ottaa vesipullo mukaan!
  4. Rauhoittua tai virkistyä ohjatun meditaation parissa. Youtubessa mun lemppari näihin on Jason Stephenson. Appstoressa on myös hyviä sovelluksia puhelimelle ohjattuihin meditaatioihin. Esim. Sattva, Calm tai Headspace.
  5. Kuntoilla pikaisesti kotosalla, ulkona tai kuntosalilla. (Katso TÄÄLTÄ esim ilmainen aloittelijan kotitreeni.
  6. Hemmotella itseäsi jalkahoidolla, laittamalla kynnet tai käymällä kampaajalla.
  7. Ottaa päiväunet.
  8. Tehdä jotain mistä todella tykkäät ja nautit!

 

Ymmärrän että oman ajan järjestäminen voi tuntua vaikealta, mutta sitä olisi ehdottoman tärkeä mielestäni jokaisen vanhemman saada. Tee siis kaikkesi että onnistut järjestämään näitä hetkiä itsellesi ❤ Kaikki on mahdollista kun uskot siihen että on!

Voimaa viikkoon ja ihania hetkiä rakastamiesi asioden parissa!

Natasa Höök

Mitä sinä teet omalla ajallasi? Mitä vinkkejä sinulla olisi antaa muille vanhemmille? Tuntuuko oman ajan järjestäminen mahdottomalta tehtävältä?

Seuraa minua

 

 

Ihan erilaiset treenitavoitteet

Ensimmäistä kertaa elämässäni olen siinä tilanteessa, että minulla ei treenin suhteen ole yhtään ulkonäöllistä tavoitetta ja olen tuosta syystä aika hitsinhimputin ylpeä itsestäni.

Tämä on sikäli harvinainen tilanne, että jo teini-iästä asti olen vähän väliä asettanut itselleni treenitavoitteita joista suurin osa, (ellei jopa kaikki) ovat olleet jollain tapaa ulkonäköön liittyviä. ”Jenkkakahvat pois, pyöreämpi pylly jne”.

Myös jokin painotavoite minulla on melkein aina ollut mielessä. Nyt ei ole sitäkään.

Mulle on aivan sama kuinka paljon vaa’an lukema näyttää, kunhan voin hyvin ja kuntoni riittää kaikkeen mitä haluan tehdä.

Treenitavoitteissani on tällä hetkellä mm. kestävyyskuntoon, kehonhallintaan, liikkuvuuteen ja lihaskuntoon liittyviä tavoitteita.

Haluan mm. vetää enemmän leukoja kuin ennen, haluan edetä päälläseisonnasta käsilläseisontaan ja leuanvedosta muscle uppeihin ja tehdä kaikkea muutakin super siistiä, sekä haluan parantaa penkkitulostani ja kehittyä kamppailulajeissa niin pystyottelussa kuin matollakin. Ihan pari pientä tavoitetta, aikamääreitä en ole vielä asettanut.

Jos jollekulle tuli yllätyksenä että harrastan kamppailulajeja, niin ULLATUUUUUUUS! 😀

Uskoisin että tässä kun tavoitteitani kohti etenen, tulee olemaan lähes väistämätöntä että myös kehonkoostumukseni muuttuu. Jenkkakahvat saattavat sulaa ja pyllyni pyöristyä. Ei sekään minua toki haittaa. En vain enää koe ulkonäöllisten tavoitteiden olevan minua varten. Olen onnellisempi ilman niitä.

Millaisia treenitavoitteita sinulla on? Ovatko treenitavoitteesi muuttuneet ulkonäkökeskeisemmistä muihin ajan saatossa?

Seuraa minua

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa

 

 

Kun äitiä kiinnostaa oma(kin) napa

Julkaisin tuossa jokunen päivä sitten Facebookissa kuvan siitä kuinka olen palautunut synnytyksestä.

Suurin osa sen keräämistä kommenteista oli positiivisia, mutta osa tuntui olevan sitä mieltä, että minun tulisi keskittyä vauvaan eikä esitellä kehoani. Voin kertoa, että vauvaan on kyllä keskitytty 😀

Se että äiti ehtii naamanpesun ja aamupissan jälkeen kuvata itsestään dokumentointitarkoituksessa pari otosta peilin edessä ja käydä vaa’alla ei tarkoita sitä ettei vauvalle olisi suotu aikaa ja huomiota.

Syy kuvan julkaisuun ei ollut se, että halusin kehuja eikä myöskään se, että olisin halunnut jotenkin näyttää että minun palautumiseni olisi jotenkin kovin esimerkillinen, erikoinen tai muuta vastaavaa.

Halusin yksinkertaisesti näyttää että näin MINÄ olen ”palautunut” ja että olen iloinen siitä, että voin jo näin pian synnytyksen jälkeen olla tyytyväinen kehooni. Sainkin myös paljon kiitosta siitä, että jaoin tälläisen tsemppaavan ”onnistumistarinan”.

Monesti kun näkee kuvia mm. kovasti löystyneestä vatsanahasta tai raskausarvista ja ne saattavat alkaa hieman odotusaikana lisätä jännitystä siihen, että mitähän omalle kropalle käy. Kaikki kun on mahdollista ja jokainen äiti on erilainen. Jotakuta huolestutti, että kuvastani saisi käsityksen että vain tälläinen palautuminen on normaalia ja että joku voisi pahoittaa mielensä jos ei ole itse palautunut ”yhtä nopeasti”.

Kyllä minuakin hieman raskausaikana jännitti että tuleeko niitä ”rakkausraitoja” vatsaan, äidillenikin kun jäi komeat ervet minusta muistoksi. Olin kuitenkin päättänyt että kävi miten kävi niin en anna lopputuloksen häiritä.

Kaikenlainen palautuminen on täysin normaalia ja yhtä kaunista. Mielestäni jokaisen äidin pitäisi olla tyytyväinen kehoonsa raskauden ja synnytyksen jälkeen, se on tehnyt juuri jotain aivan ihmeellistä. Se on luonut uuden elämän!

Mikä sitten on ”nopean palautumiseni” salaisuus? Osa kommentoijista onnitteli hyvistä geeneistä, osa terveellisistä elämäntavoista ja osa hyvästä tuurista.

Voi olla että molemmat ovat olleet apuna tässä palautumisessani, mutta oikeasti en ole kokonaan vielä palautunut joten en tiedä. Synnytyksen jälkeen en ole tehnyt mitään kovin erikoista.

Olen keskittynyt vauvaan, imettänyt, syönyt, juonut vettä että maitoa riittäisi vauvalle ja käynyt kevyesti kävelyillä.

Koko raskausajan keskityin vaan pitämään huolen siitä että pikkuinen voi masussa hyvin ja saa kaiken tarvitsemansa.

Söin pääosin värikkäästi, puhtaasti ja monipuolisesti kasvispainotteista ruokaa, muistin ottaa vitamiinijuomani aamuisin ja illalla ja herkuttelin milloin milläkin. Varsinkin alkuraskaudesta himoitsin esimerkiksi herkkusienipitsaa ja sitä sitten söinkin useampaan otteeseen. Liikuin säännöllisesti, mutta jätin turhan kovan rääkin pois.

rv 37+5

RV 37+5 ja rantapallokunto.

Niin raskausajan kuin sen muunkin ajan hyvinvointiin mun mielestä se kultainen keskitie on paras. Keho koittaa raskausaikana pitää kaikin keinoin huolta pienokaisesta, joten niin mässäily kuin kituuttelukin ovat yhtälailla huonoja vaihtoehtoja.

Kiloja mulla on vielä melkein neljä karistettavaksi eivätkä vanhat housut mahdu vielä päälle. Vihkisormuskin odottaa vielä turvotusta laskevaksi että pääsee takaisin sormeen. Lihasta on hävinnyt selvästi.

Matkaa on vielä siihen ”vanhaan kroppaan” eikä minua oikeastaan kiinnostakaan mahdunko kaikkiin vanhoihin vaatteisiinkaan enää.

Mun mielestä on ehdottoman tärkeää ottaa aikaa myös itselle. Ehtiä pestä aamulla edes se naama, laittaa halutessaan vähän nopeasti meikkiä naamaan piristykseksi ja pukea päälle jotain kivaa.

Se että äiti tuntee olonsa hyväksi ja tekee myös itsensä eteen töitä näkyy ihan varmasti myös äitiydessä. Imetys, vaipanvaihto ja muut hommat sujuu. Saa sitä kai ottaa samalla pari kuvaa omasta navastaan? Otinhan minä raskausaikanakin. 🙂

Olisi kiva kuulla myös muiden ajatuksia ja tarinoita palautumisesta. Jaa omasi kommentteihin!

Natasa Höök

 

Seuraa minua

Instagramissa

Facebookissa

Pallomahan itsetuntokoulu – Osa 1:

Raskaus ja itsetunto

Paino nousee ja vatsa kasvaa. Hormonit heittelevät, vähän turvottaakin, iho oireilee.

natasahook.com

Kokemusta mulla on ennestäänkin nopeasta painonnoususta kilpirauhasen vajaatoiminnan puhjettua melkein 10 vuotta sitten. Silloin jo tuli raskausarpia reisiin ja rintoihin. Inhosin niitä. Vatsani oli iso ja tuntui etten oikeastaan koskaan sittemmin päässytkään eroon ”jenkkakahvoistani”.

Iho oireetkin ovat tuttuja olleet jo ihan teinistä. Kamala akne poskissa. Sukulaistyttö silloin tiedusteli, että miksi minulla on pilkkuja naamassa. Aloitin e-pillerit, joita en sitten uskaltanutkaan lopettaa aknen paluun pelossa ja päädyin syömään niitä melkein 15 vuotta.

Kiinnostuin hyvinvoinnista ja hormonitoiminnasta. Päätin lopettaa pillerit jotta ”löytäisin itseni”. Niin taisin löytääkin. Löysin itseni pian odottamassa esikoistani.

natasahook.com

Lähdin etsimään netistä tietoa nimenomaan raskauden itsetuntoa kohottavasta vaikutuksesta.. kuitenkin vain yllättyäkseni löytämästäni.

Tutkiessani itsetuntoasiaa jouduin valitettavasti huomaamaan, että moni kokee raskauden nimenomaan vaikuttavan negatiivisessa mielessä itsetuntoon. Itsekin pelkäsin vähän etukäteen, että mitä minulle käy kun paino taas alkaakin nousta ja vatsa kasvaa ilman että voin asiaan mitenkään vaikuttaa. (Olen ollut myös aikamoinen vaa’an vahtaaja, siitä luovuin muuten heti alkuunsa raskauden ilmetessä!)

Tiesin myös että iho saattaisi oireilla ja että arpia voisi tulla lisää. Pelkäsin, että terveellisten elämäntapojen avulla juuri saavutettu kohtalaisen hyvä itsetunto saattaisi väistyä itseinhon tieltä jälleen kerran. Toisin kuitenkin kävi.

Olen kokenut että raskausaikana itsetuntoni on nimenomaan kohonnut eikä laskenut. Olen ollut jotenkin kovin rentoutunut, on ollut hyvä fiilis ihan kaikesta. Voin ihan rehellisesti sanoa että olen tuntenut itseni kauniiksi. Pallomahani kanssa olen uskaltanut laittaa jopa rantakuvia nettiin!

Maha on kasvanut, paino on noussut ja ihokin aluksi haki tasapainoaan, mutta itsetuntoni ei laskenutkaan enkä alkanutkaan inhota vatsaani. En osannutkaan stressata näpyistä naamassa tai pelätä raskausarpia. Mitä ihmettä oli tapahtunut?

natasahook.com

Yhdeksi tärkeimmistä tekijöistä tässä ajattelen sen, että nyt olen ollut hyvässä fyysisessä kunnossa ja hyvinvoiva. Toista oli 10 vuotta sitten. Osaan kuunnella kehoni viestejä paremmin ja olen ihan eri tavalla osannut suhtautua raskauden tuomiin muutoksiin kehossa ja niiden osittaiseen väliaikaisuuteen. Kun pidän huolta itsestäni niin on helpompi rakastaa itseäni.

Olen viimeinkin myös päässyt irti aikalailla kaikista pinnallisuuden rippeistä mitä saattoi olla jäljellä. Ulkoiset asiat ovat niin turhanpäiväisiä huolehdittavaksi. Minulla on tärkeämpääkin tekemistä. Olen vaimo, minusta tulee äiti ja haluan opettaa myös pienokaiselleni sen, että hän on aina tarpeeksi hyvä. Minulla kun meni aika pitkään tajuta, että minä olen. Toivon että fiilis jatkuu myös vauvan synnyttyä.

Lisää pohdintaa aiheesta Pallomahan itsetuntokoulun osassa 2. piakkoin.

Onko raskaus vaikuttanut sinulla kehonkuvaan ja itsetuntoon positiivisella vai negatiivisella tavalla? Kuulisin mielelläni kokemuksistasi!

Seuraa minua

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa

Ilmainen aloittelijan kotitreeni

Mistä lähteä liikkeelle kun tuntuu että lihaskunto on rapistunut vuosien saatossa niin ettei kehtaa lähteä salille tai esimerkiksi kiinnostavan lajin peruskurssille kokeilemaan, kun tietää jo etukäteen ettei siitä tule mitään?

Ensinnäkin, jos ajattelet noin, unohda nuo hullut ajatukset! Tottakai voit lähteä salille tai treeneihin! Sellainen mukavuusalueelta poistuminen ei tosin aina ole kovin yksinkertainen juttu, eikä se ollut minunkaan juttuni silloin kun aloitin ja siksi treenasinkin aluksi kotosalla omassa rauhassa. Silloin kun vatsarutistuksia onnistuin tekemään maksimissaan yhden toiston putkeen, niin ei ollut kovin miellyttävä ajatus lähteä jumppaamaan ihmisten ilmoille 😀

Seuraavaksi esittelemäni, varmaan maailman simppelein treeniohjelma oli se millä itse aloitin elämäntapamuutokseni. Inspiraatio revitty silloin ennen alalle kouluttautumistani jonkun naistenlehden sivuilta. Treeni sisältää pari liikettä jotka itsekin aloittelijana kyllä korvaisin ja ne korvaavat liikkeet onkin tässä mainittu 🙂

Treeni on siis suunniteltu perusterveille perusjampoille jotka ovat peruselämäntilanteessa. Eivät esimerkiksi raskaana 😉

ilmainen aloittelijan kotitreeni

Tein treenin 3 kertaa viikossa ia  kuukauden kotitreenin jälkeen uskaltauduin vihdoin ilmoittautumaan himoitsemalleni thainyrkkeilyn peruskurssille, ja jaksoin siellä mielestäni oikein mainiosti.

Tämän treenin kun yhdistät monipuoliseen ja terveelliseen ruokavalioon ja käyt lisäksi päivittäin 30-60 min kävelylenkin niin kunto kasvaa kohisten!

Kotitreeni toteutetaan kiertoharjoitteluna, eli ensin tehdään yksi kierros kaikkia liikkeitä putkeen, pidetään pieni tauko 2-5 min ja sitten tehdään toinen kierros. Kierroksia 3-4 oman kuntotason ja jaksamisen mukaan.

Tee liikkeitä lähtötasosi mukaan esimerkiksi 8-15 toistoa per liike (esim punnerrus 8 toistoa ja pohjeliike 15 toistoa viikolla 1.)

Lisää 2 toistoa jokaiseen liikkeeseen viikottain. Treenaa tällä ohjelmalla ainakin 8 viikkoa. Se aika menee hujauksessa vaikka päällä seisten 😉

 

Liikkeet:
 
1.Etunojapunnerrus
 
Polvet maassa tai normaali ”miesten” punnerrusasento. Voi tehdä aluksi myös penkkiä vasten polvet maassa tai vaikkapa seinää vasten. Yritä kuitenkin, kyllä se sieltä tulee kun vaan punnertaa! 😉

2. Kyykky
Lantion levyisestä haara-asennosta, kyykisty rauhallisesti 90 asteen kulmaan ja nouse samoin raihallisesti ylös. Pidä huoli polven linjauksesta, polvi kakkosvarpaan kanssa linjassa. Toisilla varpaat osoittavat suoraan eteen, toisilla aavistuksen ulospäin. Keskity kun teet ja purista pakaroilla ylös noustessa. Tämä ei ole nopeuskilpailu. Jos kyykky on liikaa polvillesi, korvaa liike esimerkiksi lantionnostolla.

3.Pohjeliike
Nouse päkiöille seisomaan ja laskeudu rauhallisesti alas. Kädet voivat olla lantiolla tai jos tarvitset tukea niin ota vaikka pöydän kulmasta.

4.Vatsat 
Vatsarutistus selimakuulla polvet koukussa, voit laittaa jalat esimerkiksi sohvan reunan alle tukeutumaan jos tuntuu etteivät jalat pysy muuten maassa. Vatsarutistus ei ole välttämättä se helpoin ja paras vaihtoehto aloittelijalle, kokeilla voit sen sijaan esimerkiksi jalkojen nostoa selinmakuulla.

5.Dipit
Penkkidippi. Asetu tuolin eteen ja ota sen reunoista kiinni. Pudota itsesi alas, kädet 90 asteen kulmaan ja nosta itsesi takaisin tuolin tasolle. Pidä takamus lähellä penkkiä, älä karkaa.

6.Selänojennus jalkojen nostolla (Superman)
Asetu vatsallesi lattialle. Käset suoraan eteen. Nosta käsiä ja jalkoja samanaikaisesti ylöspäin ja palaa lähtöasentoon.
Jos liikkeistä on epäselvyyttä niin suosittelen googlettamaan tekniikkavideoita, niitä löytyy pilvin pimein netistä. Nämä liikkeet ovat aloittelijalle aika turvallisia, mutta kysäise lääkäriltä ennen kuin aloitat treenaamista ominpäin, varsinkin jos on ollut jotain vaivaa jossain päin kehoa.

Siinäpä se! Välillä muutakin kuin raskausjuttuja! Tsemppiä treeneihin!
Seuraa minua

 

 

Kyllä se helvetti on kohta irti

Onko kenelläkään ollut samanlaisia kokemuksia? Aluksi kysytään miten on raskaus mennyt ja kun vastaa että hyvin on mennyt, niin aletaan kohta kohdalta kaivelemaan, että kai siellä on nyt jokin mennyt edes vähän kehnosti? 😀

 

rannalla

Kuinka sulla on raskaus mennyt? -Tosi hyvin.

Ootko oksentanut, onko ollut pahoinvointia? -En kertaakaan ole oksentanut, alkuraskaudesta oli etovaa oloa iltapäivisin, mutta sellaista se vähän on.

Onko ollut kipuja, vaikeeta ja hankalaa? -Ei oikeastaan, kaikki on mennyt aika kivasti. Yhdessä vaiheessa satutin selkäni mutta sain sen jumpattua kuntoon.

Jokusen kerran varmasti jokainen raskaanaoleva saa kuulla kysymyksen siihen liittyen, että miten raskaus on mennyt. Haluavathan kaikki toki tietää että kaikki on mennyt hyvin?

Kuitenkin musta on tuntunut, että useinmiten odotukset vastauksen suhteen ovat tietynlaiset. Halutaan tietää kaikki hirveydet ja inhottavat asiat hommaan liittyen, eli ehkä osa haluaa kuitenkin enemmän tietää että kuinka hirveetä on ollut?

Hirveyksistä ovat halunneet minulta kuulla erityisesti he, jotka itsekin ovat olleet joskus raskaana. He ovat kokeneet ja jakaneet omat kamalat kokemuksensa joten pitäähän mullakin niitä olla ja jos ei ole vielä ollut niin ”kyllä se on sinullakin vielä edessä” ja ”odotahan vaan, se viimeinen kolmannes on ihan helvettiä”.

Siis just sitä mitä odottava äiti haluaa kuulla? Ei. Miksei voisi tsempata ja olla positiivinen? Miksi pitää kuin ehdoin tahdoin toivoa toisellekin kamalaa kesäraskautta tukaline oloineen? Miksi on niin vaikea hyväksyä vastaus siitä, että raskaus on mennyt hyvin ja ilman ihmeempiä vaivoja. Onko se ärsyttävää kun toisella menee kivasti? 😀

rannalla

Kuinka vaikea mun raskaus sitten on ollut? Mun mielestä ei ollenkaan vaikea, vaan tosi helppo itseasiassa. Mulla ei ole ollut esim. närästystä, liitoskipuja, oksentelua, virtsankarkailua, peräpukamia, suonenvetoa, arpia, vatsavaivoja tai juurikaan turvotusta. Onko se sitten joltain pois? Mun mielestä olisi ihan kiva joskus kuulla, kuinka mahtava juttu on että olen selvinnyt näin kivasti tästä koetuksesta.

Kerran soitin neuvolaan ja kyselin neuvoa, niin mulle sanottiin heti että voi johtua ”niistä” peräpukamista. Mistä niistä? Teki mieli huutaa luuriin että hittovie ite oot peräpukama koko täti! 😀 Kunnon oletus heti että kaikilla raskaanaolevilla on peräpukamia. Mulla ei nimittäin ole enkä ollut kenenkään antanut ymmärtää että olisi.

Onneksi odotukseen liittyvissä Facebook-ryhmissä on saanut paljon tsemppiä, paljon enemmän kuin somen ulkopuolella. Ehkä jopa hieman yllättävää.

Joo, synnytyksestä en edelleenkään tiedä mitään ja siinä voi vaikka mennä asioita pieleen tai inhottavasti, mutta en mä niitä halua etukäteen miettiä. Se hetki on sitten silloin. Mä haluan uskoa että kaikki menee hienosti. Hyvällä asenteella pääsee aina pitkälle.

Teki mieli huutaa luuriin että hittovie ite oot peräpukama koko täti! 😀

rannalla

Mä siis edelleen odotan sitä ihan kamalaa kolmatta kolmannesta. Laskettu aika on parin viikon päästä.

Tähänkin sain jo kommenttia, että ”odotahan vaan sit kun sullakin on mennyt yli lasketun ajan niin ihan on hirveetä”. No minäpä odotan. Mielenkiinnolla, en kauhulla. Kyllä se on kohta kamalaa mullakin vissiin 😀

Natasa Höök

Onko sulla ollut helppo vai vaikea raskaus? Oletko saanut kuulla kauhutarinoita vai tsemppejä enemmän? Oonko ainoa joka on kokenut asian näin?

Seuraa minua

Instagramissa

Facebookissa