Kategoria: WELLNESS/HYVINVOINTI

Ihan erilaiset treenitavoitteet

Ensimmäistä kertaa elämässäni olen siinä tilanteessa, että minulla ei treenin suhteen ole yhtään ulkonäöllistä tavoitetta ja olen tuosta syystä aika hitsinhimputin ylpeä itsestäni.

Tämä on sikäli harvinainen tilanne, että jo teini-iästä asti olen vähän väliä asettanut itselleni treenitavoitteita joista suurin osa, (ellei jopa kaikki) ovat olleet jollain tapaa ulkonäköön liittyviä. ”Jenkkakahvat pois, pyöreämpi pylly jne”.

Myös jokin painotavoite minulla on melkein aina ollut mielessä. Nyt ei ole sitäkään.

Mulle on aivan sama kuinka paljon vaa’an lukema näyttää, kunhan voin hyvin ja kuntoni riittää kaikkeen mitä haluan tehdä.

Treenitavoitteissani on tällä hetkellä mm. kestävyyskuntoon, kehonhallintaan, liikkuvuuteen ja lihaskuntoon liittyviä tavoitteita.

Haluan mm. vetää enemmän leukoja kuin ennen, haluan edetä päälläseisonnasta käsilläseisontaan ja leuanvedosta muscle uppeihin ja tehdä kaikkea muutakin super siistiä, sekä haluan parantaa penkkitulostani ja kehittyä kamppailulajeissa niin pystyottelussa kuin matollakin. Ihan pari pientä tavoitetta, aikamääreitä en ole vielä asettanut.

Jos jollekulle tuli yllätyksenä että harrastan kamppailulajeja, niin ULLATUUUUUUUS! 😀

Uskoisin että tässä kun tavoitteitani kohti etenen, tulee olemaan lähes väistämätöntä että myös kehonkoostumukseni muuttuu. Jenkkakahvat saattavat sulaa ja pyllyni pyöristyä. Ei sekään minua toki haittaa. En vain enää koe ulkonäöllisten tavoitteiden olevan minua varten. Olen onnellisempi ilman niitä.

Millaisia treenitavoitteita sinulla on? Ovatko treenitavoitteesi muuttuneet ulkonäkökeskeisemmistä muihin ajan saatossa?

Seuraa minua

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa

 

 

Kun äitiä kiinnostaa oma(kin) napa

Julkaisin tuossa jokunen päivä sitten Facebookissa kuvan siitä kuinka olen palautunut synnytyksestä.

Suurin osa sen keräämistä kommenteista oli positiivisia, mutta osa tuntui olevan sitä mieltä, että minun tulisi keskittyä vauvaan eikä esitellä kehoani. Voin kertoa, että vauvaan on kyllä keskitytty 😀

Se että äiti ehtii naamanpesun ja aamupissan jälkeen kuvata itsestään dokumentointitarkoituksessa pari otosta peilin edessä ja käydä vaa’alla ei tarkoita sitä ettei vauvalle olisi suotu aikaa ja huomiota.

Syy kuvan julkaisuun ei ollut se, että halusin kehuja eikä myöskään se, että olisin halunnut jotenkin näyttää että minun palautumiseni olisi jotenkin kovin esimerkillinen, erikoinen tai muuta vastaavaa.

Halusin yksinkertaisesti näyttää että näin MINÄ olen ”palautunut” ja että olen iloinen siitä, että voin jo näin pian synnytyksen jälkeen olla tyytyväinen kehooni. Sainkin myös paljon kiitosta siitä, että jaoin tälläisen tsemppaavan ”onnistumistarinan”.

Monesti kun näkee kuvia mm. kovasti löystyneestä vatsanahasta tai raskausarvista ja ne saattavat alkaa hieman odotusaikana lisätä jännitystä siihen, että mitähän omalle kropalle käy. Kaikki kun on mahdollista ja jokainen äiti on erilainen. Jotakuta huolestutti, että kuvastani saisi käsityksen että vain tälläinen palautuminen on normaalia ja että joku voisi pahoittaa mielensä jos ei ole itse palautunut ”yhtä nopeasti”.

Kyllä minuakin hieman raskausaikana jännitti että tuleeko niitä ”rakkausraitoja” vatsaan, äidillenikin kun jäi komeat ervet minusta muistoksi. Olin kuitenkin päättänyt että kävi miten kävi niin en anna lopputuloksen häiritä.

Kaikenlainen palautuminen on täysin normaalia ja yhtä kaunista. Mielestäni jokaisen äidin pitäisi olla tyytyväinen kehoonsa raskauden ja synnytyksen jälkeen, se on tehnyt juuri jotain aivan ihmeellistä. Se on luonut uuden elämän!

Mikä sitten on ”nopean palautumiseni” salaisuus? Osa kommentoijista onnitteli hyvistä geeneistä, osa terveellisistä elämäntavoista ja osa hyvästä tuurista.

Voi olla että molemmat ovat olleet apuna tässä palautumisessani, mutta oikeasti en ole kokonaan vielä palautunut joten en tiedä. Synnytyksen jälkeen en ole tehnyt mitään kovin erikoista.

Olen keskittynyt vauvaan, imettänyt, syönyt, juonut vettä että maitoa riittäisi vauvalle ja käynyt kevyesti kävelyillä.

Koko raskausajan keskityin vaan pitämään huolen siitä että pikkuinen voi masussa hyvin ja saa kaiken tarvitsemansa.

Söin pääosin värikkäästi, puhtaasti ja monipuolisesti kasvispainotteista ruokaa, muistin ottaa vitamiinijuomani aamuisin ja illalla ja herkuttelin milloin milläkin. Varsinkin alkuraskaudesta himoitsin esimerkiksi herkkusienipitsaa ja sitä sitten söinkin useampaan otteeseen. Liikuin säännöllisesti, mutta jätin turhan kovan rääkin pois.

rv 37+5

RV 37+5 ja rantapallokunto.

Niin raskausajan kuin sen muunkin ajan hyvinvointiin mun mielestä se kultainen keskitie on paras. Keho koittaa raskausaikana pitää kaikin keinoin huolta pienokaisesta, joten niin mässäily kuin kituuttelukin ovat yhtälailla huonoja vaihtoehtoja.

Kiloja mulla on vielä melkein neljä karistettavaksi eivätkä vanhat housut mahdu vielä päälle. Vihkisormuskin odottaa vielä turvotusta laskevaksi että pääsee takaisin sormeen. Lihasta on hävinnyt selvästi.

Matkaa on vielä siihen ”vanhaan kroppaan” eikä minua oikeastaan kiinnostakaan mahdunko kaikkiin vanhoihin vaatteisiinkaan enää.

Mun mielestä on ehdottoman tärkeää ottaa aikaa myös itselle. Ehtiä pestä aamulla edes se naama, laittaa halutessaan vähän nopeasti meikkiä naamaan piristykseksi ja pukea päälle jotain kivaa.

Se että äiti tuntee olonsa hyväksi ja tekee myös itsensä eteen töitä näkyy ihan varmasti myös äitiydessä. Imetys, vaipanvaihto ja muut hommat sujuu. Saa sitä kai ottaa samalla pari kuvaa omasta navastaan? Otinhan minä raskausaikanakin. 🙂

Olisi kiva kuulla myös muiden ajatuksia ja tarinoita palautumisesta. Jaa omasi kommentteihin!

Natasa Höök

 

Seuraa minua

Instagramissa

Facebookissa

Pallomahan itsetuntokoulu – Osa 1:

Raskaus ja itsetunto

Paino nousee ja vatsa kasvaa. Hormonit heittelevät, vähän turvottaakin, iho oireilee.

natasahook.com

Kokemusta mulla on ennestäänkin nopeasta painonnoususta kilpirauhasen vajaatoiminnan puhjettua melkein 10 vuotta sitten. Silloin jo tuli raskausarpia reisiin ja rintoihin. Inhosin niitä. Vatsani oli iso ja tuntui etten oikeastaan koskaan sittemmin päässytkään eroon ”jenkkakahvoistani”.

Iho oireetkin ovat tuttuja olleet jo ihan teinistä. Kamala akne poskissa. Sukulaistyttö silloin tiedusteli, että miksi minulla on pilkkuja naamassa. Aloitin e-pillerit, joita en sitten uskaltanutkaan lopettaa aknen paluun pelossa ja päädyin syömään niitä melkein 15 vuotta.

Kiinnostuin hyvinvoinnista ja hormonitoiminnasta. Päätin lopettaa pillerit jotta ”löytäisin itseni”. Niin taisin löytääkin. Löysin itseni pian odottamassa esikoistani.

natasahook.com

Lähdin etsimään netistä tietoa nimenomaan raskauden itsetuntoa kohottavasta vaikutuksesta.. kuitenkin vain yllättyäkseni löytämästäni.

Tutkiessani itsetuntoasiaa jouduin valitettavasti huomaamaan, että moni kokee raskauden nimenomaan vaikuttavan negatiivisessa mielessä itsetuntoon. Itsekin pelkäsin vähän etukäteen, että mitä minulle käy kun paino taas alkaakin nousta ja vatsa kasvaa ilman että voin asiaan mitenkään vaikuttaa. (Olen ollut myös aikamoinen vaa’an vahtaaja, siitä luovuin muuten heti alkuunsa raskauden ilmetessä!)

Tiesin myös että iho saattaisi oireilla ja että arpia voisi tulla lisää. Pelkäsin, että terveellisten elämäntapojen avulla juuri saavutettu kohtalaisen hyvä itsetunto saattaisi väistyä itseinhon tieltä jälleen kerran. Toisin kuitenkin kävi.

Olen kokenut että raskausaikana itsetuntoni on nimenomaan kohonnut eikä laskenut. Olen ollut jotenkin kovin rentoutunut, on ollut hyvä fiilis ihan kaikesta. Voin ihan rehellisesti sanoa että olen tuntenut itseni kauniiksi. Pallomahani kanssa olen uskaltanut laittaa jopa rantakuvia nettiin!

Maha on kasvanut, paino on noussut ja ihokin aluksi haki tasapainoaan, mutta itsetuntoni ei laskenutkaan enkä alkanutkaan inhota vatsaani. En osannutkaan stressata näpyistä naamassa tai pelätä raskausarpia. Mitä ihmettä oli tapahtunut?

natasahook.com

Yhdeksi tärkeimmistä tekijöistä tässä ajattelen sen, että nyt olen ollut hyvässä fyysisessä kunnossa ja hyvinvoiva. Toista oli 10 vuotta sitten. Osaan kuunnella kehoni viestejä paremmin ja olen ihan eri tavalla osannut suhtautua raskauden tuomiin muutoksiin kehossa ja niiden osittaiseen väliaikaisuuteen. Kun pidän huolta itsestäni niin on helpompi rakastaa itseäni.

Olen viimeinkin myös päässyt irti aikalailla kaikista pinnallisuuden rippeistä mitä saattoi olla jäljellä. Ulkoiset asiat ovat niin turhanpäiväisiä huolehdittavaksi. Minulla on tärkeämpääkin tekemistä. Olen vaimo, minusta tulee äiti ja haluan opettaa myös pienokaiselleni sen, että hän on aina tarpeeksi hyvä. Minulla kun meni aika pitkään tajuta, että minä olen. Toivon että fiilis jatkuu myös vauvan synnyttyä.

Lisää pohdintaa aiheesta Pallomahan itsetuntokoulun osassa 2. piakkoin.

Onko raskaus vaikuttanut sinulla kehonkuvaan ja itsetuntoon positiivisella vai negatiivisella tavalla? Kuulisin mielelläni kokemuksistasi!

Seuraa minua

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa