Kategoria: Kategorioimaton

Pukkia moikkaamassa ja neuvolakuulumisia

Meillä nukutaan unia jo kahden tunnin pätkissä! Parannusta siis viime öinä ollut aiempiin puolen tunnin ja tunnin välein heräilyihin.

Lili 4kk

Viime viikolla oli Lilin 4kk neuvola. 6010g ja 63cm. Käyrillä mennään mukavasti edelleen. Pituuden suhteen kylläkin hypättiin huimasti. 4 cm edellisestä mittauksesta. Tyttö näytti neuvolassa myös että osaa nykyään vähän vierastaakin. Suu meni mutruun kun piti olla hetki äidin sylistä pois.

Näytti kuulemma ikenet myös siltä että hampaita saattaisi olla tulossa. Ei sinänsä yllättävää jos niin on. Purulelu on ollut kova juttu viimeaikoina.

Lili sai paljon kehuja taas jäntevyydestään ja tarkkaavaisuudestaan. Äiti sai kehuja hoitotaidoistaan 😀

Viikonloppuna käytiin vähän perheen kesken Itiksessä ostoksilla. Itse olin päättänyt että meille ei tänä vuonna joulukalentereita tule, mutta Jesse oli erimieltä ja osti meille molemmille tytöille omat kalenterit. Lili sai Mauri Kunnaksen Kirjajoulukalenterin ja minä The Body Shopin ison pinkin joulukalenterin.  Minkäs teet kun mies on päättänyt ostaa kalenterit? Silloin ne ostetaan 😀

Lili kävi myös samalla syömässä Fazerin kahvilassa.

Joulukalenterit

Joulukalenterit ovat olleet tosi kivat! Kunnaksen kalenterissä on 24 minikirjaa joissa on kivoja tarinoita luettavaksi.

Muiden joulukoristeostosten lisäksi myös ostoslistalla ollut vaaleanpunainen Weisten Babys First Christmas 2017 joulupallo pääsi Stockmannilta* mukaan <3 Aina pitää jotain pientä söpöä hömppää olla. Koska lapseni on sen arvoinen.

 

Hassusti tärähtänyt naama, sopivan epäselvä nettiin 😀

Ehdoton huipentuma ostosreissulle oli tietenkin se kun päästiin moikkaamaan Joulupukkia. Liliä kyllä oikeasti kiinnosti enemmän tonttutytön päällä oleva punainen asu ja kaikki ympäröivä hälinä. Päivä oli niin jännä, että unikin maistui Lilille oikein mainiosti myöhemmin.

Vielä loput lahjahankinnat tehtävälistalla ja sen jälkeen saa joulu tulla!

Oletteko muut käyneet pukkia moikkaamassa?

Natasa Höök

Seuraa minua:

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa

Syön kuin hevonen – Imetysdieetti

Lilin vatsa on ollut herkkä reagoimaan syömiini ruoka-aineisiin äidinmaidon kautta. Olen itsekin herkkävatsainen (IBS jne omg), joten en ole tästä taipumuksesta ollut juurikaan yllättynyt.

Vastasin pari päivää sitten eräässä facebookin vauva-ryhmässä ravintoaiheiseen kysymykseen aika pitkästi ja tuota vastausta runkona käyttäen päätin muodostaa pienen imetysdieettiaiheisen postauksen.

Eritoten kerron tässä postauksessa miten MINÄ syön, en sano että kaikki tässä toimii kaikille. Allergiat jne esim kun ovat asia erikseen ja kaikki ovat yksilöitä.

 

 

Olen siis tässä jo hyvän tovin ollut melko tarkalla, mutta kuitenkin sopivasti sallivalla imetysdieetillä. Välillä olen ruokia ruokavalioon palautellut ja kokeillut reagoiko vauvan vatsa.

Olemme nyt päässeet vatsani ja Lilin kanssa aika hyvään yhteisymmärrykseen siitä mikä sopii ja mikä ei.

Aivan aluksi haluan sanoa muutaman jutun.

Ruokailun suhteen kaikille painotan ensin sitä että syömisestä ei kannata stressata tai tehdä siitä itselleen liian vaikeaa.

Stressihormoneilla kyllästettyä äidinmaitoa tuskin kukaan haluaa vauvalleen syöttää.

Jos jotain olen dieettaamisesta elämäni aikana oppinut, niin se on se että stressata ei kannata. Stressi kaataa kaiken sen minkä eteen on tehty työtä.

On totta että esim että imetys kuluttaa 500 tai villimpien arvioiden mukaan jopa 1000kcal extraenergiaa, mutta mehän emme syö kaloreita vaan syömme RUOKAA. Eikös niin?

Stressaaminen esim kalorintarpeesta tai esim proteiinin grammamääristä ei siis liene tarpeen. Proteiiniakin kun saa lähes kaikesta, esimerkiksi viljasta ja kasviksista. Toki kertaluontoisesti voi olla hyvä tsekata ruokapäiväkirjaa pitämällä miltä ruokavalion kokonaiskuva näyttää.

Imettäessä pitää syödä ja juoda ehdottomasti tarpeeksi. Kun syö fiksusti ja oikeaa ruokaa, ei ole mielestäni tarpeen pohtia syökö esimerkiksi liikaa. Hyvä ja riittävä ravinnonsaanti, nesteytys ja lepo näkyvät minulla heti maidontuotannossa, samoin näkyy kun jollain saralla menee kehnosti.

4 päivän aterioista on hyvä muodostaa niin että niistä löytyy tasapainoisesti niin proteiineja, hiilareita ja rasvoja sekä sitten kasa kasviksia kaikissa sateenkaaren väreissä vitamiinien lähteiksi.

Aamiaisille smoothiet on hyvä tapa saada ateriaan kaikkea monipuolisesti. Itse syönkin lähes joka aamu smoothien. Se on mainio yhden käden ruoka syötäväksi vaikka imetyksen lomassa tai vauva kainalossa.

Mun maha esim ei kestä hera-(maito)proteiinia joten joskus käytän riisiproteiinijauhetta smoothien sekaan, yleensä kuitenkin nykyään käytän kaurahiutaleita. Niissä on about saman verran proteiinia 100 grammassa kun esim. raejuustossa. Hyvää lisärasvaa saa avokadosta, sitä lisään smoothieiden lisäksi mm. salaatteihin tai 100% kauraleipäviipaleelle.

Välttelen jonkinverran gluteeniviljoja, mutta nykyään en enää kokonaan. Palanen pehmeää ciabattaa vaan jotenkin kruunaa raikkaan salaatin tai lämpöisen linssikeiton.

Stressaavassa elämäntilanteessa B-vitamiinien tarve korostuu. B-vitamiineja on kasviksissa ja hedelmissä. Helpoiten sitä ottaa esimerkiksi purkista, mutta sellaisesta purkista en itse ottaisi missä sidosaineena on mikroselluloosa. Suolisto kun ei oikein tuota vessapaperia sulata.

Meillä vauvalle vatsavaivoja aiheuttaa syömäni sokeri, sekä maitotuotteet pahiten. Pavuista ja linsseistä en ole huomannut olleen haittaa.

Yleisimmin imetysdieeteillä vältellään kotimaisia viljoja tai gluteeniviljoja, soijaa, maitotuotteita, sokeria ja naudanlihaa. Kasviksista huonoiksi moni on todennut esim sipulit ja paprikan. Hedelmät ja marjat usein myös karsitaan aika minimiin.

Syön tällä hetkellä pääsääntöisesti siis itse hedelmistä lähinnä banaania, muita maltillisesti. Marjoista mustikkaa ja vähän mansikkaa (vaikka mansikka ei virallisesti marja olekaan) ja kasviksista salaattia, pinaattia, kesäkurpitsaa, kurkkua ja bataattia (sekä perunaa), tomaattia vähän paprikaa.

Kanaa, kalaa ja riisiä sekä viljoista pääosin kauraa. Kaura on hyvin siedetty ja luontaisesti gluteeniton vilja. Maitotuotteiden käyttöä olen rajoittanut yksittäisiin juustoviipaleisiin ja kahvikerman lorauksiin.

Meidän perheessä oikeastaan syödään kuin hevoset. Paljon ruokaa ja erityisesti paljon kauraa. En todellakaan rajoita kaloreita vaan enemmän mietin mistä saisin niitä lisää. Syön kauraa niin smoothieissa kuin leivissä ja Jessekin vetää aamiaiseksi 5dl luomukaurahiutaleita tuorepuuron muodossa.

Hevoset tosin tuskin syö kalaa ja kanaa ja me ei oikeastaan tuota heinää, mutta poikkeukset ne on niitä kun vahvistaa säännöt. Tärkeintä on muistaa olla stressaamatta.

Näillä mennään, pikkuvarsankin masu kun on pysynyt hyvänä.

Ja niille imetysdieettaajille joilla tuntuu että mikään ei toimi ja että kohta joutuu elää jo pyhällä hengellä haluan sanoa isot tsempit ja kehotan miettimään ehkä jo korvikkeeseen siirtymistä. Jos kaikki on tehty ja kokeiltu niin sitten on. Älä soimaa itseäsi, äläkä turhaan rääkkää itseäsi <3

 

Ps. Kaurahiutalesponsori ilmianna itsesi!

 

The Body Shopissa on nyt Kanta-asiakaspäivät! Kaikki -20% alennuksella koodilla LYB17! Nyt kannattaa ostaa joululahjoja!* (Rekisteröitymällä verkkokauppaan liityt automaattisesti kanta-asiakkaaksi)

Natasa Höök

Seuraa minua:

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa

Kahvikupposen äärellä: Pelko muutoksen esteenä

(Uusi postaussarja: Kahvikupposen äärellä postaukset ovat sensuroimatonta ja rosoista, yleensä aamuista ajatusten virtaa päässäni vellovista itselleni ajankohtaisista aiheista.)

Haluaisitko kovasti jotain muutosta elämääsi, mutta jostain syystä sinusta tuntuu kuin sinun ja tuon tavoitteen välissä olisi jokin kummallinen muuri. Välillä pääset ehkä jo hyvään vauhtiin muutoksen suhteen, mutta aina tuo este putkahtaa aina jostain eteen.

Eräs pelkää laihtuvansa ja löytävänsä uuden elämäntavan, vaikka sitä kovasti haluaa. Toinen haaveilee omasta talosta, mutta tekee kaikkensa ettei pääsisi rikastumaan. Kuulostaako hassulta? Miksi joku pelkäisi rikastuvansa? Miksi joku haaveilee hoikemmasta olemuksesta mutta mättää naamaansa karkkia päivästä päivään?

Mukavuusalue. Se ei tarkoita välttämättä mitään mukavaa, vaikka se siltä saattaa virheellisesti kuulostaa.

Mukavuusalueesi voi löytyä esimerkiksi sohvanpohjalta itsesäälin ja sipsipussin kanssa tai ainaisesta senttien laskemisesta ja kituuttamisesta.

Hauskaahan se ainainen tarjousten perässä juokseminen ja vanhojen tavaroiden säästäminen varmuuden varalle ei kuitenkaan yleensä ole. Siihen kun vielä yhdistää sen, että sättii itseään jokaisesta hutiostoksesta niin varsinainen soppa on valmis.

Miksi siis pahoinvoivana sohvanpohjalla tai köyhyydessä kituuttavana on niin kiva olla?

Se on se paikka missä on tottunut olemaan. Mukavuusalue on siis niitä totuttuja malleja, tuttuja tuntemuksia joihin on helppo tuudittautua.

Minä nyt tunnustan. Olen yksi niistä joka pelkää rahaa.

Rahan pelkääminen ei ole hyvä asia, koska taloudellinen hyvinvointi on osa ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Minut on kasvattanut sota-ajan lapsi ja sen kyllä huomaa. Lapsuudessani meillä säästettiin jopa tyhjät jogurttipurkit retkimukeiksi ja vanhat jäätelöpakkaukset säilytysrasioiksi. Ruoka oli aina edullista kotiruokaa eikä meillä esimerkiksi matkusteltu.

Olen tottunut laskemaan senttejä (ja aikoinaan pennejä), kilpailuttamaan edullisimmat sopimukset, ostamaan ruokaa edullisesti ja säästämään ostoksissani. Säästäminen on toki tietyllä tapaa nautinnollista. Ei kuitenkaan enää siinä vaiheessa kun huomaat KonMari-projektin lykkääntyvän ja lykkääntyvän kun säästäisit mielellään kaiken vanhan minkä olet ostanut (myös ne hutiostokset) ja kaiken uuden ostaminen stressaa niin että otsasuoni sykkii.

Olen aina ostanut kaiken alennuksista, tarjouksista tai käytettynä. Olen ollut ihan helvetin hyvä siinä, mutta nyt saa riittää.

KonMari-projekti saa jatkua ja heitän pois kaiken sen (tavaran) mitä en enää rakasta ja hankin tilalle sellaista mikä tuo iloa. Ostan vihdoin ne ruokailupöydän tuolit mistä olen haaveillut. Koska olen sen arvoinen.

Koska olen sen arvoinen.

Olen nimittäin tässä ihmetellyt, että miten muilla on niin hienot kodit kivoine tavaroineen ja minulla ei vaikka rahaakin olisi. No miksiköhän? Siksi etten osta koskaan mitään.

Joku kierrätyksestä ja ympäristöystävällisyydestä siellä nyt varmasti kauhistuu, mutta kauhistukoon. Suurinpiirtein 30 vuotta olen jo tässä kierrättänyt, ainakin 25 vuotta elänyt ilman autoa ja ulkomaillakin käynyt lentokoneella kaksi kertaa. Mun hiilijalanjälki ei niitä suurimpia maailmassa tule koskaan olemaan, vaikka sisustaisinkin kotini osittain uusilla tavaroilla. 

Tietysti jatkossakin laitta kiertoon kaiken minkä voin. Ostan myös itselleni hyvälaatuista, pitkäikäistä ja mahdollisuuksien mukaan luonnonmukaista ja ympäristöystävällistä, kosja kertakäyttökulttuuri ei vaan ole mun juttu.

Teen myös tarvittavat muutokset, jotta alkaisin ansaita enemmän rahaa ja lopetan oman yritystoimintani sabotoimisen. Ei rahaa tarvitse pelätä. Kyllä osaan sitä käyttää jos sitä vahingossa pääsee ihan liiaksi asti kertymään. Haluan muutosta nyt, jotta en siirtäisi omia pelkojani jälkikasvulleni.

Täytyy antaa pelon paikalleen jämähtämisestä voittaa muutoksen pelko, jotta muutos on mahdollinen.

 

Onko sinulla jokin pelko, joka estää sinua? Mistä muutoksesta sinä haaveilet?

 

 

Natasa Höök

Seuraa minua:

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa