7 päivän sometauko – Miltä se tuntui?

7 päivän sometauko – Miltä se tuntui?

Aeee että! Viikon sometauko on nyt ohi ja voin kyllä sanoa että oli paras päätös pitkään aikaan kirjautua ulos kaikista sosiaalisen median sovelluksista ja katsoa miltä tuntuu palata aikaan ilman jatkuvaa ryhmäkeskustelujen ja tykkäysten kyttäilyä ja aivotonta skrollailua.

Omasta mielestäni en ole edes ”pahimmasta päästä” somettajia ja mieheni oli samaa mieltä kanssani kysyessäni asiasta. (Ps. Hän on takuuvarmasti rehellinen.) Jo pitkään olin monella tapaa rajoittanut ja seurannut ruutuaikaani, mutta ei se silti ollut minulle tarpeeksi.

 

 

Käytän somea lähinnä työssäni, tai ainakin luulen usein käyttäväni. Kuitenkin jään jumittamaan inspiraatiota etsiessäni aivan johonkin muuhun, tai en oikeastaan muista edes pysähtyä jumittamaan.

Niinhän sosiaalinen media on suunniteltu. Se on täydellinen laukaisemaan aivoissa dopamiinikierteen, joka saa meidät janoamaan enemmän ja enemmän uutta, innostavaa ja stimuloivaa. Samaan tapaan kuin huumeriippuvuus 🙈

 

Miksi päätin pitää tauon?

 

Uskon että iso osa omaa ongelmaani somen kanssa on se että tunnistaudun ja tunnustaudun kuuluvaan erityisherkkien ihmisten ryhmään. Kuormitun helposti ärsykkeistä ja luen helposti ihmisiä. Saatan sitten nukkumaanmennessä esimerkiksi vatvoa toisten ihmisten ongelmia nukkumisen sijaan tai miettiä jotain ärsyttävää kuvaa. Sounds like good times? 

Idea taukoon lähtikin siitä kun tunsin olevani suorastaan tukossa kaikista maailman ärsykkeistä. Tunsin ahdistusta somea selatessani. Päätäni särki ja ajatus ei kulkenut. En saanut enää tekstiä aikaiseksi tai kuvia otetuksi. Työnkin suhteen koko homma tuntui pakkopullalta.

 

Syntymäpäiväni osui juuri sopivasti tähän ahdistuksen ajankohtaan, joten päätinkin antaa sometauon itselleni syntymäpäivälahjaksi.

 

 

No mitä sitten tapahtui tauon aikana ja mitä hyödyin sometauosta?

 

Ensinnäkin, mieleni selkeni ja tuntui että kykenin jälleen ajattelemaan ITSE. Omia ajatuksia pursusi myös usean tekstin verran varastoon blogia varten.

Ei enää ahdistanut. Kaikki paine siitä mitä minun ”pitäisi” tehdä katosi. Tein sitä mitä halusin ja mikä tuntui hyvältä. Ilman häiriötekijöitä.

Sain enemmän aikaiseksi. Aivan kuten aiemmin mainitsin, kirjoitin valmiiksi useita blogitekstejä. Sain mm. kirjaprojektini alkuun ja siivosin enemmän kotona.

Olin parempi äiti. Lapseni sai jakamattoman huomioni yhdessä vietettyinä hetkinä. Ainoastaan muutaman kerran nappasin puhelimen ottaakseni kuvan pienestä touhuajasta.

Olin parempi vaimo. Kysykää vaikka mieheltäni. 

Viikko virkisti minua kokonaisuudessaan huimasti.

 

Some on hyvä ja myös vähän huono

 

Somella on monien hyvien puolien lisäksi siis ainakin minuun hyvin negatiivisia vaikutuksia. Se pahimmillaan ahdistaa, häiritsee ihmisuhteita ja tappaa luovuuden. Parhaimmillaan se inspiroi, yhdistää ja auttaa bisneksessä.

Nyt kun sometauko on ohi, en todellakaan aio palata entiseen. Oikeastaan vähän pitkin hampain tänään kirjauduin kurkkaamaan viikon tauon aikaiset tapahtumat. Tulevaisuudessa noudatan asettamiani uusia somesääntöjä, jotka toivon mukaan  pitävät minut tarpeeksi erossa kuormittavista ja ahdistavista asioista.  Sääntöjen avulla saan toivon mukaan tehtyä niitä asioita joita minun täytyy tehdä ollakseni onnellinen ja oikealla polulla.

Suosittelen ehdottomasti sometaukoa kaikille jotka ovat sitä edes hieman villeissä ajatuksissaan pohtineet. Viikko teki ainakin minulle ihmeitä, enkä huomannut tauossa ollenkaan haittapuolia.

 

Oletko sinä pitänyt sometaukoa tai suunnitellut pitäväsi? Olisi hauska kuulla ajatuksiasi!

Rakkaudella,

Natasa Höök

Seuraa minua:

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa

Taaperon tyyliin – Miten meillä pukeudutaan?

”En tykkää riemunkirjavista lastenvaatteista tai sisustuksesta.” Tuo lause särähti vähän aikaa sitten jotenkin pahalla tavalla korvaani.

Ensimmäinen ajatukseni olikin: -Ehkäpä lapsesi tykkää?

Lapsen näkö nimittäin kehittyy 2 ikävuoteen asti ja uskon että ainakin niin pitkään värikäs on väritöntä mukavampi silmälle. Harmaa ja hailakka värimaailma tuskin tarjoaa iloa silmälle samoissa määrin.

No, vähän ehkä vähän kärkkäästi ilmaistu 😉 Makunsa ja tyylinsä kullakin, enkä halua arvostella toki ketään. Omasta mielestäni värit kuitenkin kuuluvat lasten pukeutumiseen.

Värikästä, mukavaa ja tyttömäistä. Sellaista on meidän Lilin pukeutuminen tällä hetkellä kun äiti saa päättää. Vaaleanpunaista tulee tietysti ostettua kun se on ”tyttömäistä”, mutta huomattuani että Lili itse tykkää keltaisesta, päätin ostaa hänelle myös vaatetta josta keltaista löytyy. Onneksi keltainen tuntuukin olevan nyt muodissa, niin sitä löytyikin oikein mukavasti kauppojen valikoimista! Myös kaikki eläimet ovat ihania, varsinkin kissat ja koirat joille molemmille huudellaan ”päh päh” (vuhvuh), joten niiden kuvia löytyy myös nyt vaatteista.

Tämä postaus sisältää affiliate linkkejä*

Tyyli on vakava asia. Pipo Metsolan alennusmyynnistä napattu aiemmin tänä vuonna, Newbien neuletakki saatiin joululahjaksi viimevuonna ja koirapaita on Lindexiltä.*

Meillä on pyritty vähentämään turhaa kulutusta viime aikoina ja siitä syystä olen yrittänyt panostaa aika paljon lastenvaatteissa laatuun ja ajattomuuteen. Metsola, Gugguu, Papu ja monet muut laadukkaiksi ja halutuiksi ajattelemani merkit ovat löytäneet osin tiensä myös meidän vaatekaappiin.

Minua harmittaa kun monesti ”merkittömiä” vaatteita ei kukaan sitten enää halua kun ne ovat pieniksi jääneet. Siksi en niitä itsekään niin runsain määrin mielellään osta. Niitä saa samasta syystä myös monesti ilmaiseksi kun ihmiset käyvät kaappien sisältöjä läpi. Näin meillekin on päätynyt paljon vaatetta. En halua opettaa Lilille että merkkivaatteet ovat vain merkin vuoksi hyvä valinta uusissa vaatteissa, vaan myös jatkoa ajatellen ne voivat olla parempi valinta kun ovat halutumpia käytettyjen vaatteiden kaupassa.

Välillä kuitenkin on kiva ostaa jotain söpöä höpöä, kuten nyt päätyessäni Lilin synttärilahjakortin kanssa ostoksilla käydessä. Mukaan tarttui ehkä useampikin vaate kuin oli tarkoitus. Oli niin paljon kivaa tarjolla!

 

Lili osaa jo näin yksivuotiaana itse osittain valita vaatteet mistä tykkää. Pipot heitetään mäkeen aika nopeasti ja vaatekasasta uusien housujen seasta suosikiksi nousivat nämä kuviolliset ihanuudet Lindexin tämän syksyn valikoimasta. Niitä puettiin niin jalkaan, käteen kuin päähänkin.

Yksi tärkeä kriteeri meillä taaperon vaatteen valinnassa on kuitenkin käyttömukavuus ja se että sitä myös uskaltaa antaa lapsen käyttää. Tällä tarkoitan sitä, että varsinkin ulkokäytössä vaate ei saisi olla sellainen että siinä ei saa rymytä ja liikkua joko likaantumisen tai rikkoontumisen pelossa. Lapsen täytyy antaa tietysti touhuta! Söpöily- ja touhuiluvaatteet voivat siis olla vaikka erikseen. Kyllä joku 75 euron jumpsuit mielellään saisi pysyä ehjänä ja polvet puhtaina! 😀 Rahakin on nimittäin ihan kivaa.

Paita ja ja Lilin lempparihousut settinä täältä.* Pssst! Lindexiltä saat vieläpä 15% alennusta kaikesta koodilla superweek18 Koskee myös aletuotteita! Koodi voimassa 10-16.9.2018.

Syys- ja talvikaudelle meillä on vielä hankkimatta niin kumisaappaat kuin talvikengätkin, muuten homma aika hyvin hallinnassa. Mietittiin että käytettynä varmaan voisi jopa löytyä näin pienelle jotain käyttökelpoista ja kivaa talvikenkää? Mieleen juolahti myös että etelässä varmaan tarvitsee talvikenkien lisäksi ihan perus lenkkaritkin tms. koska runsaan lumen ja kylmyyden määrästä ei ole varsinkaan täällä mitään takuuta.

 

Miten teillä pukeudutaan? Merkkiin vai ”merkittömään”? Värikkäästi vai hillitymmin? Kuka teillä päättää? Jätä kommenttia! 🙂

Ihanaa ja aurinkoista syksyn jatkoa,

Natasa Höök

Seuraa minua:

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa

Mittatilausmies

Perhe on tärkeä osa hyvinvointia. Onnekseni minulle onkin siunaantunut elämääni mitä ihanin perhe. Tämän tekstin kirjoitin tärkeän vuosipäivän kunniaksi erittäin tärkeälle ihmiselle.

3 vuotta sitten tapasin juhlissa vapaaottelijan jonka kanssa tulin jo ensi hetkistä hyvin juttuun.

Tuo vapaaottelijamies oli aivan yhtä ärsyyntynyt törttöilevistä pyöräilijöistä kuin minäkin ja yhteisellä bussimatkalla juttelimme kanssamatkustajien kauhuksi veitsistä ja villisioista.

Uskaltauduin tuon illan jälkeen vapaaottelijamiehen Facebook-kaveriksi.

Kauhukseni seuraavalla viikolla selvisi että tuo vapaaottelijamies leipoo naamojen ohella vapaa-aikanaan myös herkullisia kakkuja ja tykkää muutenkin ruuanlaitosta.

Kakkuja leipova vapaaottelija. Okei.

Sovittiin treffit.

Kului 2,5 kk.

Kakkuja leipova vapaaottelijamies polvistui syntymäpäivänäni eteeni ja pyysi minua vaimokseen. Vastasin tietysti kyllä, vaikka tapaamisesta olikin kulunut vasta kovin vähän aikaa.

 

 

Koska hei, kakkuja leipova vapaaottelija. Ja koska tiesin sydämessäni että tässä hän nyt on. Tuleva aviomieheni.

Jotkut luuli että kihlaus oli vain vitsi, mutta me tiedettiin. Se oli ihan oikea avioliittolupaus. Vuoden päästä siitä vietettiin ikimuistoiset häät. Sitten alettiinkin odottaa jo perheenlisäystä.

 

 

Vapaaottelija on paras mahdollinen isä pienelle tytöllemme. Hän jaksaa uskoa mun ideoihin, leipoo synttärikakut, asentaa jouluvalot vaikka leivänpaahtimeen ja siirtää sohvan paikkaa vaikka neljä kertaa jos mulla on joku huikea visio.

Me ollaan yhdessä timanttinen tiimi. Kahdesta persaukisesta työttömästä ollaan kasvettu ihanan tytön vanhemmiksi, joilla alkaa olla tilillä jo mukava pesämuna omaa unelmakotia varten. Pystytään jo kovan työn tuloksena sietämään törttöileviä pyöräilijöitäkin paremmin.

Vapaaottelija tukee minua kaikessa ja raataa rakennustyömaalla jotta voisin toteuttaa omaa unelmaani yrittäjänä.

Me ollaan kolmessa vuodessa saavutettu jo niin paljon, että uskon meidän saavuttavan loppuelämämme aikana vielä hurjan paljon enemmän.

 

Mummi sen ehkä parhaiten sanoi: Jesse on minun mittatilausmieheni.

 

 

Kiitos rakas näistä vuosista. En malta odottaa tulevia. Ja anteeksi jos olen välillä vauva-arjen keskellä tuntunut unohtavan sinut. En minä oikeasti ole unohtanut.

Rakastan sinua

Natasa Höök

Seuraa minua:

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa

Miksi paino ei putoa synnytyksen jälkeen?

Miksi paino ei putoa synnytyksen jälkeen?

Mitä tehdä kun raskauskilot pysyvät synnytyksen jälkeen tiukasti kiinni kropassa?

Siinä missä toinen pudottaa helposti painoa pelkän imetyksen ja arkiaktiivisuuden voimalla, toisella kilot eivät meinaa karista vaikka kuinka jumppaisi ja söisi terveellisesti. Toisen vatsa palautuu nopeasti, toinen kärsii erkaumasta.

Sepä se. Jokainen äiti on erilainen.

On kuitenkin joitain asioita joita voi tehdä näiden erojen tasoittamiseksi.

On olemassa oikeastaan pari avaintekijää jotka hankaloittavat painonpudotusta synnytyksen jälkeen:

  1. Imetys (Hormonit)
  2. Se että keho pitää visusti kiinni rasvavarastoista.

Imetys ja hormonit

On olemassa ”äitiyshormoneita”, joita vapautuu luonnollisesti imettäessä (prolaktiini) ja joiden on sanottu olevan vielä raskaushormoneitakin tujumpia kavereita ja ne saattavat vaikeuttaa painonpudotustasi. Ne ovat kuitenkin niin luonnollisia ja kuuluvat asiaan, joten niistä ei kannata stressata kun niille ei kuitenkaan mitään voi.

Kehossasi on olemassa kuitenkin muita hormoneita (esim. stressihormonit) , joihin voit toiminnallasi vaikuttaa. Nuo hormonitasot heittävät kuperkeikkaa esimerkiksi silloin kun et nuku tarpeeksi hyvin ja saavat rasvan tarttumaan keskivartaloon entistä tiukemmin.

Miksi keho sitten varastoi rasvaa?

Rasvaa varastoidessaan keho kuvittelee, että ravinteet ovat loppumassa sinulta ja vauvaltasi joten se alkaa säästää niitä pahan päivän varalle.

Aineenvaihdunnan nopeuttaminen ja hormonitoiminnan tasapainottaminen ovat keinoja taistella tätä varastoitumisprosessia vastaan. Se tapahtuu samoin keinoin kun hormonitoiminnan tasapainottaminenkin.

Kuinka tasapainottaa hormonitoimintaa?

Liikunta

Säännöllinen liikunta nopeuttaa aineenvaihduntaa ja edistää painonpudotusta. Aluksi jo lyhyetkin, kevyet päivittäiset kävelyhetket riittävät. Sitten mukaan lisäten kevyitä kehonpainoharjoituksia, jumppaa vaunujen tai vauvan kanssa ja keskivartalon tukea lisääviä harjoituksia, joita voit tehdä kevyesti päivittäin muun puuhan lomassa.

Terveellinen ravinto

Syö suurin osa ajasta puhdasta terveellistä ruokaa, mutta anna itsellesi myös lupa herkutella silloin tällöin. Juo vettä. Vältä sokeria ja prosessoitua ruokaa. Syö runsaasti kasviksia ja muista laadukkaat ja hyvin imeytyvät ravintolisät stressaavassa elämäntilanteessa. Erityisesti B- ja C-vitamiinit, sekä palautumiseen mineraalit kuten sinkki ja magnesium.

Lepo ja stressinhallinta

Helpommin ehkä sanottu kuin tehty kiireisessä arjessa ja unettomien öiden keskellä, mutta esimerkiksi tarpeeksi rauhallinen liikunta, liian rääkin vähentäminen stressikuorman kasvaessa ja oma aika silloin tällöin sekä pienenpienet meditointi/hiljentymishetket voivat tehdä ihmeitä. Tee se minkä voit, kaikkea et kuitenkaan voi muuttaa.

Onko sinulla ollut vaikeuksia karistaa raskauskiloja vai putosiko paino kuin itsestään?

Natasa Höök

Seuraa minua:

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa

#Äititreenaa (jos ehtii) – näin löydät aikaa treenille

#Äititreenaa (jos ehtii) – näin löydät aikaa treenille

Hei äiti! Tuntuuko sinustakin vaikealta, ellei välillä jopa mahdottomalta löytää aikaa treenille pikkulapsiarjen keskellä? (Välillä tuntuu että millekään ei löydy aikaa.. esim bloggaamiselle, mut hellou taas useamman kuukauden tauon jälkeen!)

 

 

Tarkoittaako tämä sitä että sinun vain tulisi hyväksyä se että seuraavat 5 vuotta olet väsynyt, huonossa kunnossa ja jumissa raskauskilojesi kanssa?

Tietysti vastaus on että ei todellakaan tarvitse! ❤️

Tässä muutama vinkki miten voit pitää itsestäsi parempaa huolta ja löytää treenille aikaa vaikka kotona olisi vauva tai taapero:

1.Tee asiasta itsellesi tärkeä.

Jos treeni ei ole vähintään sijalla 5 prioriteettilistallasi, sille ei tule myöskään löytymään aikaa kiireen ja kaiken häslingin keskellä.

2.Keksi lapselle viihdykettä (tai ota hänet treeniin mukaan.)

Kun Lili oli ihan pieni vauva, toimi itse treenini hänelle viihdykkeenä. Melkein mikään ei ollut Lilin mielestä niin hauskaa kuin punnertavan tai kyykkäävän äidin katsominen. Taaperolle voisi antaa vaikka välipalaa, videon katsottavaksi tai kirjan selailtavaksi siksi aikaa kun äiti tekee lyhyen treenin. Moniin liikkeisiin voi myös ottaa lapsen mukaan kun käyttää vähän mielikuvitusta!

3. Valitse kaikista tehokkaimmat liikkeet.

Ajan ollessa kortilla, kannattaa valita treeniin liikkeet joista saat maksimaalisen hyödyn irti lyhyessä ajassa. Parhaita tähän tarkoitukseen ovat yhdistelmäliikkeet ja sellaiset jotka harjoittavat useaa lihasryhmää kerralla.

4.Älä stressaa.

Treenisi ei välttämättä tule sujumaan kuin tanssi, lempimusiikkisi tahdissa ja täynnä toistaan täydellisimpiä toistoja. Yllättävät ja tarkoitettua pidemmät lepotauot sekä yhtäkkiä päällesi kiipeävät lisäpainot melkein kuuluvat asiaan kun treenaa lapsen läsnäollessa. Ota rennosti. Tärkeintä on että teit itsesi hyväksi edes jotain ❤️

Löydätkö sinä omasta mielestäsi treenille aikaa tarpeeksi?

Liity myös mukaan 4.6 alkavaan Äitien kesäkuntohaasteeseen! http://goo.gl/eRstM5

Natasa Höök

Seuraa minua:

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa

Terveellisiä jouluruokia?

Terveellisiä jouluruokia?

Joulun pyhien alla Google laulaa: Terveellistä jouluruokaa, terveellisiä jouluherkkuja, kevyitä jouluruokia… mutta onko sillä oikeasti niin merkitystä mitä jouluna syö kunhan ei heitä hommaa ihan läskiksi?

 

 

Tietenkään ei kannata syödä itseään kipeäksi, mutta kyllä jouluna saa herkutella ihan luvan kanssa. Silloin katetaan pöytä koreaksi ja nautitaan hyvästä ruuasta ja seurasta!

Ei ole niin väliä mitä syöt joulun ja uudenvuoden välissä, vaan merkitystä on sillä mitä syöt uudenvuoden ja joulun välissä. Jotakin tuon tapaista olet varmaankin kuullut jo jostain. Hyvin paikkaansapitävä väite eikö?

Ei kannata stressata pyhien herkuttelusta liikaa.

Oikeasti noin niinkuin muutenkaan ei kannattaisi stressata herkuttelusta. Ikinä. Usko pois. Ei vaan kannattaisi antaa sen räjähtää käsiin. Puhdas, oikea aito ruoka pitää huolen siitä että keho voi hyvin ja toimii. Kun syöt pääosin hyvin, mahtuu joukkoon myös muutama sattuma (tai konvehti… rasia ) oikein hyvin.

Kuva credit @parimuuttujaa

Tietysti jos haluat kattaa joulupöytään kanaa ja riisiä ja jälkkäriksi luumurahkaa niin on sekin toki ok. Jos sellaisesta tykkäät. Minä en tykkää. Minä tykkään laatikoista ja kylmäsavulohesta. Konvehdeistakin, mutta en niistä ananaksista enkä zabaglioneista. Aion kyllä kattaa pöytään myös salaattia.

Syö. Herkuttele. Kuuntele kehoasi. Jos tuntuu että tulee ähky, odota hetki. Santsaa sitten myöhemmin lisää. Ei ole mihinkään kiire. Käykää ruokailujen välissä vähän sulattelulenkeillä perheen kesken (tai yksin). Jättäkää kuitenkin huvin vuoksi sykemittarit ja aktiivisuusrannekkeet vaikka kotiin.

Muumimamman sanoin:  Kaikki hauska on hyvää vatsalle.

Viettäkäähän siis hauska, rento ja huoleton joulu!

Pusuja.

Natasa Höök

Seuraa minua:

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa