Kategoria: Kategorioimaton

Kasvissyöjästä lihansyöjäksi – Ideologia vs. Biologia

Olen hämmentynyt. Vuonna 2015 lokakuussa lopetin lihansyönnin. Olen kuitenkin pitänyt hieman maitotuotteita ja kalaa ruokavaliossani (joo eli en ole ollutkaan kasvissyöjä) mukana kokoajan, kuitenkin kokoajan yrittäen siirtyä kohti veganismia. Ehkä osittain siksi että veganismi on nyt niin paljon esillä. Rakastan eläimiä ja minulle on aina tullut paha mieli lihansyönnistä, silloinkin kun sitä itse söin.

Nyt vähän päälle vuoden ilman lihaa olleena olo on siis hämmentynyt. Miksi? Siksi koska tuntuu että kehoni kaipaa lihaa. Kasvisruokiin minulla on lisäksi tullut nyt jonkinlainen kyllästyminen. Totta puhuen, minun mielestäni on hankalaa saada nykyisestä ruokavaliostani kaikki tarvittava. Jatkuva papujen puputtaminen esimerkiksi proteiinin saamiseksi on alkanut kyllästyttää ja olenkin enemmän kiinnostunut puhtaasta prosessoimattomasta ruuasta kuin vegaanisesta ruuasta. Härkis, nyhtis ja soijatuotteet nyt ovat vaan mielestäni aika kyseenalaisia jatkuvasti syötäväksi. Samoin on lihakin, ainakin tietyissä muodoissa!

Mielipiteeni lihansyönnistä onkin oikeastaan kokoajan ollut se, ettei se itsessään ole ongelma että ihmiset syövät lihaa ja maitotuotteita, vaan se kuinka (pardon my french) helvetin paljon niitä syödään. Ei se ole ihme jos keho on jumissa jokapäiväisestä lihan mättämisestä. Lihalla kestää ihan älyttömän kauan sulaa ihmisen suolistossa. Eikä myöskään todellakaan ole eettisesti oikein sellainen valtava lihatuotanto mitä nykyään harjoitetaan. Itselleni myös maitotuotteiden runsas nauttiminen lisää selkeästi limaisuutta ja saman on huomannut kirjoitusten perusteella myös moni muu.

Olen tässä nyt ikäänkuin ristitulessa ideologian ja biologian välissä. Monet tutkimukset esittävät ihmisen olevan biologisesti kasvissyöjä, mutta toisaalta monet taas esittävät, että ihmisen tulisi tasapainoista ruokavaliota ylläpitääkseen syödä myös hieman lihaa ja muita eläinkunnan tuotteita. Ainoa mikä on tullut selväksi, on se että lihansyöjä ihminen ei biologisesti ole.

Ideologisesti olen kasvissyönnin kannalla, eläimistä kun niin kovasti välitän. Samalla kuitenkin mietityttää aina vähän väliä esimerkiksi se, että ostanhan minä kissoillenikin lihaa. No ne nyt ovat lihansyöjiä, mutta silti.

Kehoni nyt kuitenkin on selkeästi ollut sitä mieltä, että jotain puuttuu ja luultavasti kokeilenkin vähän miltä tuntuu jos otan muutaman liha-aterian kuukaudessa mukaan ruokavaliooni. Jotain luomua, jottei vahinko olisi niin suuri. Toivon vaan ettei tästä tule paha mieli. Minulle. Olen näistä fiiliksistä vähän rikki, mutta ajattelin kuunnella kehoani. Kasvisruokapäivien sijaan liharuokapäiviä. Ehkä voin sen itselleni sallia.

Mitä tunteita kasvissyönti sinussa herättää? Oletko itse kasvis- vai sekasyöjä?

/I’ve been thinkin about going back to eating meat after over a year of pescatarian eating since my body seems to be craving meat. I feel like I’m in a crossfire between ideoligical and biological issues. I love animals but a lot of research shows that humans have evolved so they can also include meat in their diet. I feel like I’m not getting enough protein, iron and B12 from my current diet. I think I’m going to eat meat a couple of times a month in the future. I feel confused.

-Natasa

3 syytä miksi täydellisyyttä ei kannata tavoitella

taydellisyys

Olen aina pitänyt itseäni perfektionistina. En ollut kuitenkaan aiemmin edes ymmärtänyt, mihin kaikkeen täydellisyyden tavoitteluni vaikutti myrkyllisesti. Juuri ennen hääjuhliamme se iski minuun.

Olin löytänyt itselleni sen oikean miehen, jonka kanssa saatoin olla täysin oma itseni, mutta kuitenkin yritin tehdä häistämme jotain täydellistä spektaakkelia täydellisine koristeineen ja loppuun viilattuine ohjelmineen, vaikka silloin juhlista ei olisi varmasti edes tulleet meidän näköiset. Olin muuttumassa hirviömorsiameksi ja päätin että nyt saa riittää.

Tajusin, että tuo sama perfektionismi tulee vielä pilaamaan tuon elämäni tärkeimmän päivän ja se oli kokoajan estänyt minua tavoittelemasta unelmaani yrittäjänä. Olin siinä toki jo alkuun päässyt, mutta vauhti olisi voinut olla nopeampikin jos en olisi antanut täydellisyyden tavoittelun jarruttaa. Ymmärsin vihdoin, että sen sijaan että tekisin jotain täydellistä, minun olisi aloitettava ja tehtävä edes jotain. Jatkuvalla hiomisella ja hinkkaamisella ei pääse pitkälle. On otettava käteen kirves tai vasara ja antaa paukkua. Ensitöikseni paukutin päähäni, että häiden ei pidä olla tietynlaiset, vaan ne saavat olla juuri sellaiset kun niistä tulee.

Häissämme ei ollut joutseniksi taiteltuja servettejä, ei mukahauskoja käsikirjoitettuja leikkejä eikä ensimmäistä tanssia oltu harjoiteltu kertaakaan. Ensimmäinen tanssi oli haparoiva mutta täynnä tunnetta. Hääohjelman muodosti lattialle tuotu tatami, jossa muunmuassa mieheni ja bestman painivat Brasilialaisen Jiujitsun merkeissä livemusiikin soidessa sekä mieheni järjestämä piirustuskilpailu, jonka tätini voitti lahjonnalla. Sulakkeet paloivat kolme kertaa keittiöväen puuhaillessa keittiössä ja kaikki eivät muistaneet kirjoittaa vieraskirjaan. Päivä oli kuitenkin täydellinen, juuri meidän näköinen ja stressistä ei ollut minulla tietoakaan. Päästin irti kontrollista, mutta kaikki sujui mallikkaasti.

Tässä muutamia asioita, jotka kiteyttävät mukavasti sen, miksi täydellisyyttä ei kannata tavoitella:

1. Elämä on paljon hauskempaa hieman epätäydellisenä

Täydellisyyden tavoittelu on stressaavaa ja täydellisyyshän olisi lopulta varmasti aika tylsää Et oppisi mitään (virheistä oppii), etkä pääsisi koskaan nauramaan itsellesi, etkä ehkä toisillekaan jos kaikki muutkin olisivat täydellisiä.

2. Saat jotain aikaiseksi

Sen sijaan että tavoittelisit täydellisyyttä, ”tyydy” tosi hyvään. Täydellisyys kuulostaa mahtavalta, mutta oletko oikeastaan koskaan edes kohdannut täydellisyyttä? Aina on parannettavan varaa. Esimerkiksi sen sijaan että hioisit liiketoimintasuunnitelmaa ikuisesti timantiksi, aloita toiminta. Tehdessä idea kirkastuu ja ainakin olet sanaut aikaiseksi jo jotain konkreettista, et ainoastaan suunnitelmia paperilla.

3.Täydellisenä menettäisit sisusi ja sinnikkyytesi

Kun eivät mene täydellisesti, tahdonvoimamme ja sopeutumiskykymme auttaa jaksamaan. Paras keino sisun kasvattamiseksi onkin haastaa itseään jatkuvasti. Muista aina kehittää itseäsi, pyri aina parempaan, mutta opi rakastamaan virheitäsi ja omaa itseäsi kaikessa epätäydellisyydessäsi.

Erittäin hyvää, ellei jopa täydellistä päivää sinulle!