Vauva-arki pakottaa irti täydellisyyden tavoittelusta

Oletko sinäkin täydellisyyden tavoittelija? Minä olen. Aina vähän.

Tykkään yleensä kun kaikki on just eikä melkein. Jotain sinnepäin harvoin kelpaa, mutta onneksi olen jo pikkuhiljaa alkanut tottua ajatukseen että täydellistä ei ole olemassakaan ja että riittävän hyvä on myös tarpeeksi hyvä.

 

Työssäni yrittäjänä olen tottunut suorittamaan. Vartaloni suhteen olen täydellisyyden tavoittelusta jo luopunut, miksi se on muun suhteen niin vaikeaa?

Miten täydellisyyden tavoittelu onnistuu vauva-arjessa? Voin sanoa että täällä ainakin melko puolivillaisin tuloksin.

Mulla on päivässä aina tiettyjä asioita jotka mun on ”pakko” saada tehtyä ja tietysti tietyllä tavalla. Arvatkaa olenko saanut ne kaikki tehtyä joka päivä tässä viimeisen kuukauden aikana. No en.

”Eilen jäi sänky petaamatta”

Eilen jäi sänky petaamatta ja blogikirjoitus vatsalihasten erkaumasta puolitiehen. Ajatus katkesi ja oli pakko tyytyä jatkamaan kirjoittelua myöhemmin.

Paljon jäi muutakin tekemättä ja sain itseni kiinni jälleen kerran ruoskimasta itseäni kaiken tekemättömän vuoksi. Mutta olikohan tuo itsensä sättiminen kuitenkaan aiheellista?

 

 

Sainhan minä paljon myös tehtyä, ja oikeastaan kaikki mitä päivittäin saan tehtyä on ihan tarpeeksi näin äitiyslomalla.

Tarpeeksi on jo se, että vietän aikaa vauvan kanssa. Ruokin, juttelen ja vaihdan vaipan.

Käytiin me pikkuisen kanssa myös kävelyllä ja ehdin pumpata vähän maitoakin talteen. Illalla sain blogitekstinkin melkein valmiiksi ja kyllä blogi ehtii vähän odottaa.

Tyhjensin astianpesukoneenkin. Näin kun asioita listaa, huomaan tehneeni yllättävän paljon.

”Pikkuhiljaa pieni ihminen pakottaa minut päästämään irti täydellisyyden tavoittelusta.”

Täytyy vaan välillä muistuttaa itseäni tosissaan: Päivä ei ole epäonnistunut vaikka en ehtinyt tehdä kaikkea. Minä en ole epäonnistunut. En vaikka joku niin väittäisi.

Vauva-arki  kulkee omalla painollaan, se on aitoa elämää. Täydellistä, vaikka se ei menisikään juuri niinkuin olit suunnitellut.

Pikkuhiljaa pieni ihminen pakottaa minut päästämään irti täydellisyyden tavoittelusta. Taas yksi asia mistä saan olla hänelle ikuisesti kiitollinen. Kärsivällisyyttä hän on jo opettanut rutkasti.

 

Tänään tein sen päätöksen. En haluakaan olla täydellinen. Tästä tekstistä ei tullut täydellinen, mutta toivottavasti ymmärrätte pointin.

Tavoitteletko sinäkin liikaa täydellisyyttä? Kerro kommentteihin oma kokemuksesi 🙂

Natasa Höök

Seuraa minua:

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa

 

Kun kaurahiutaleet harmittaa – muista rakkaus.

Tiiättekö sen fiiliksen kun ensin aamulla ärsyttää toisen pöydälle jättämä tyhjä luomukaurahiutalepaketti (tai joku muu mikä ei johonkin kuulu).

Sit hetken päästä muistaa, että hyvin todennäköisesti joskus tulevaisuudessa tulee kohtaaman sellaisen surullisen päivän kun se kaurahiutalepaketin unohtelija ei ole enää täällä. Jompikumpihan sitä todennäköisesti lähtee ensin.

Sen muistettuaan siivoaa kaurahiutalepaketin pois kartonkeihin ja päättää keskittyä taas jatkossa enemmän olennaiseen. Ihmisiin joilla on väliä. Elämään. Perheeseen. Tunteeseen. Rakkauteen.

Halaa pientä tytärtään, soittaa miehelle töihin että meillä on ikävä.

Ei oikeasti yhdellä hiutalepaketilla niin väliä vaikka vauva-arki vähän aamulla väsyttääkin.

Olihan se ihana ladannut taas kahvinkeittimenkin valmiiksi ja suukonkin antoi lähtiessään.

Miten sitä joskus meinaakin kiehua puurot yli ihan hölmöistä asioista? Miksi sitä välillä kuvittelee että ihan kummallisilla asioilla olisi tässä elämässä jotain merkitystä? Samaa olen miettinyt, että miksi ihmeessä sitä ostelee kotiinsa kaikkea turhapäiväistä tavaraa kun ei niillä sitten lopulta mitään kuitenkaan tee.

Mun ajatukset on pyörineet taas tän aiheen ympärillä noista Turun surullisista tapahtumista asti ja purkautuivat nyt tälläisen tekstinpätkän muodossa ulos. Vähän poikkeaa blogin tyylistä, mutta siitä viis 😀

Muistakaa rakastaa toisianne.

(Kuva: Ronnie Hole, Casualfoto.fi)

Natasa Höök

Seuraa minua

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa

Tärkeimmät aamurutiinit + imettäjän smoothie

Arki on muuttunut aika paljonkin vauvan syntymän jälkeen. Koska aamu on mielestäni kuitenkin päivän parasta aikaa, niin tietyistä aamurutiineista en ole kuitenkaan suostunut luopumaan.

Jotkin aamurutiineista tosin välillä joutuvat siirtymään aikataulullisesti päivän puolelle kun pienokainen keksii mulle parempaa tekemistä 😀

Esimerkiksi aamulenkit taitavat monesti olla enemmänkin päiväkävelyitä ja totta puhuen ne ovat nykyään siirtyneet välillä jopa iltakävelyiksi, mutta aion ottaa ne takaisin aamuihin heti kun vaan onnistun siinä!

Tässä minulle kaikista rakkaimmat ja tärkeimmät aamurutiinit joista olen halunnut pitää kiinni vauva-arjessakin ja joita suosittelen ehdottomasti myös muille. Listalta jätin pois nuo aamukävelyt koska niitä en ole nyt joka aamu päässyt tekemään:

*Tähdellä merkityt linkit affiliate/mainoslinkkejä

 

1.Sängyn petaaminen

Päiväpeitto Hemtexistä *

Sängyn petaaminen ei ole aina ollut minulle ykkösjuttu (luultavasti siksi koska en ollut löytänyt juuri oikeanlaista päiväpeittoa), mutta nykyään pyrin petaamaan sänkyni joka aamu heti.

Miksi? Kun olen pedannut sängyn, yksi päivän tehtävistä on jo hoidettu ja siitä tyytyväisenä onkin mukava lähteä iloisena ja aikaansaaneena uuteen päivään. Sängyn petaamisesta tulee joka kerta vaan niin hyvä mieli etten voi jättää sitä tekemättä.

”Jos haluat muuttaa maailmaa, aloita petaamalla sänkysi!” Sanoi joku fiksu joskus.

 

2.Aamupesu & meikki

natasahook

Aamulla laittautuminen on ihan pakollista nykyään jos haluan tuntea oloni ihmiseksi enkä ihmisraunioksi. Pakko on pestä ainakin nopeasti kasvot ja laittaa kasvovoide ihan heti, pyrin aina myös tekemään pikaisen arkimeikin:

Kulmat, silmien rajaus ja ripsiväri sekä päivästä riipppuen jätän ihon joko meikkaamatta, laitan kevyen CC-voiteen tai meikkaan enemmänkin mineraalimeikeillä. Kun on naama kunnossa niin on kivempi kurkata peiliin vaipanvaihdon lomassa 😀

 

3. Vitamiinijuoma

 

Ilman ravintolisiä ei valitettavasti nykyihminen oikein pärjää. Maaperä on köyhtynyt nykyään niin paljon, että siinä kasvavassa ravinnossa on nykyään enää murto-osa niistä elintärkeistä vitamiineista ja hivenaineista joita siinä oli esimerkiksi 50 vuotta sitten.

Olen kuitenkin varmaan maailman huonomuistisin popsimaan pillereitä, unohdan usein jopa aamulääkkeeni. Siksi olenkin tykännyt ihan älyttömästi kun kaikki tarvittava on nyt kahdessa päivittäisessä juomassa joista toinen juodaan aamulla ja toinen illalla. Aamujuoma on vitamiinicocktail, joka sisältää lisäksi mm. maitohappobakteereita, ruuansulatusentsyymeitä ja kuituja.

Ennen unohdin aina ottaa vitamiinini, mutta nyt en ole unohtanut vitamiinejani varmaan yhtenäkään päivänä! 😀 Käytössäni on siis Fitline Optimaalisetti, jonka sinäkin voit halutessasi tilata PM-internationalin nettikaupasta TÄÄLTÄ* tai ota yhteyttä minuun jos haluat tietää lisää tuotteista.

 

4. Aamuateria

smoothie

Aamuateria-sanan olen oppinut itseasiassa Jari Sarasvuolta. Se tarkoittaa sitä että aamulla syödään kunnolla ja että aamiainen ei ole esimerkiksi pelkkä jogurtti, vaan se koostetaan niin proteiinista, rasvasta kuin hiilareistakin.

Aamuaterian syön joka aamu. Ilman sitä maha kurnii ja mieli on maassa. Erityisesti imettäessä syöminen onkin tosi tärkeää. Ei tule aamiaista tai muita aterioita vauvallekaan jos äiti ei syö kunnolla. Yleensä ateriani teen blenderissä. Smoothieen saa kätevästi kaiken hyvää tekevän ravinnon yhteen kivaan pakettiin.

Tässä resepti aivan älyttömän yksinkertaiseen smoothieen jota olen syönyt nyt kun olen vältellyt tiettyjä ruoka-aineita vauvan masuvaivoja ehkäistäkseni imettäessä. Smoothiesta saat myös rutkasti terveellisiä lisäkaloreita maidontuotantoa varten:

Imettäjän Smoothie:

  • 1 Banaani
  • Kauramaitoa 2-3dl
  • Puolikas tai kokonainen avokado
  • Annos riisiproteiinijauhetta (Esim. CoCoVi*)

Tää on oikeasti ihan hyvän makuinen smoothie vaikka ehkä vaikea uskoa! 😀

 

Natasa Höök

Mitkä ovat tärkeimmät asiat sinun aamuissasi? Onko sinulla jotain samoja lemppareita kanssani?

Seuraa minua

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa

 

 

Äiti tarvitsee omaa aikaa – 8 vinkkiä

loveyourself natasahook.com

Eilen pääsin käymään yksin kaupassa (tai ylipäätään jossain) ekaa kertaa melkein 4 viikkoon.

Se fiilis kun astuin ovesta ulos ilman vaunuja ja kun sain taas olla yksin omassa maailmassani lempimusat korvissa oli jotenkin ihan uskomaton.

Vapaat kädet, kuulokkeet korvissa blokkaamassa kaiken ulkopuolisen. Nopeampi askel. Minä. Yksin.

Jopa tuuli kasvoilla tuntui erilaiselta. Varmaan siksi kun katse oli tiessä eikä vaunuissa nukkuvassa tuhisijassa.

ulkona - natasahook.com

Niin vapaa olo. Melkein nauratti kuinka pieni kauppareissu voikin piristää.

Rakastan mun pienenpientä tyttöäni, elämäni valoa ja ihmeiden ihmettä tietysti ihan älyttömästi, mut onhan se ollut iso muutos mulle että joku on joka hetki musta riippuvainen.

Oon tottunut olemaan pitkät ajat päivistäni yksin omien ajatusteni ja ideoiden kanssa.

ulkona

Mä olen luonteentani vielä aina ollut enemmän introvertti, viihtynyt itsekseni enemmän kuin massojen keskellä. Jäänyt monesti mieluummin kotiin kuin lähtenyt juhlimaan. Sellainen yksinäinen taiteilijasielu.

Olen myös erityisherkkä. Mun kohdalla erityisherkkyyttä on tutkittu jo ihan kahden vuoden iässä. Kuormitun tosi helposti esim stressistä ja aistin tunnetiloja herkästi. Kovat äänet ja kirkkaat valot ovat mulle helposti liikaa. Helppoa siis olla kitisevän ja avuttoman pikkuisen äiti 😀

Ollaan sovittu Jessen kanssa että suodaan jatkossa molemmille sopivasti näitä omia pieniä hengähdyshetkiä. Vähintään kerran viikkoon joku useamman tunninkin pituinen. Maanantaina Jesse esimerkiksi kävi painimassa kavereiden kanssa.

Pieni tuulettuminen kotituhnuista kirkastaa ajatuksia mukavasti.

Omaa aikaa arjessa väsynyt vanhempi voi napata pieniksi hetkiksi yksinkertaisin keinoin. Järjestä itsellesi ainakin 20minuuttia omaa aikaa ja voit esimerkiksi:

  1. Laittaa kuulokenapit korviin ja lempimusiikkiasi tai lempipodcastisi soimaan.
  2.  Kipaista kaupassa tai kioskilla yksin.
  3. Käydä virkistävällä kävelyllä luonnossa. Muista ottaa vesipullo mukaan!
  4. Rauhoittua tai virkistyä ohjatun meditaation parissa. Youtubessa mun lemppari näihin on Jason Stephenson. Appstoressa on myös hyviä sovelluksia puhelimelle ohjattuihin meditaatioihin. Esim. Sattva, Calm tai Headspace.
  5. Kuntoilla pikaisesti kotosalla, ulkona tai kuntosalilla. (Katso TÄÄLTÄ esim ilmainen aloittelijan kotitreeni.
  6. Hemmotella itseäsi jalkahoidolla, laittamalla kynnet tai käymällä kampaajalla.
  7. Ottaa päiväunet.
  8. Tehdä jotain mistä todella tykkäät ja nautit!

 

Ymmärrän että oman ajan järjestäminen voi tuntua vaikealta, mutta sitä olisi ehdottoman tärkeä mielestäni jokaisen vanhemman saada. Tee siis kaikkesi että onnistut järjestämään näitä hetkiä itsellesi ❤ Kaikki on mahdollista kun uskot siihen että on!

Voimaa viikkoon ja ihania hetkiä rakastamiesi asioden parissa!

Natasa Höök

Mitä sinä teet omalla ajallasi? Mitä vinkkejä sinulla olisi antaa muille vanhemmille? Tuntuuko oman ajan järjestäminen mahdottomalta tehtävältä?

Seuraa minua

 

 

Kuinka liikkeelle synnytyksen jälkeen?

9 kk pallonkantamus on ohi ja olisi kauhea kiire päästä takaisin kuntoon? Äläpä äiti hötkyile niin vältyt ongelmilta. Liikunta kyllä kannattaa ottaa osaksi arkea heti synnytyksen jälkeen, mutta rauhassa.

Vaikka olo olisi kuinka vahva tahansa, ei silti kannata pitää kiirettä. Liian rajulla aloituksella voi palautuminen lykkääntyä isosti.

kävelylenkki

Imettäessä on myös erittäin tärkeä pitää huoli myös riittävästä ravinnonsaannista ja nesteytyksestä jotta maitoa tulisi ja vauvallekin riittäisi ravinteita.

Imetyksen on sanottu kuluttavan jopa 500-1000 kcal päivässä! Muista siis syödä. Kunnolla.

Raskaus ja synnytys ovat tosi isoja mullistuksia naisen elämässä ja kehon palautuminen voi kestää jopa 6-12 kk. Synnytyksen jälkeisen liikunnan tavoite on tukea äidin jaksamista ja arkea ja pikkuhiljaa palauttaa kehon fysiikkaa ennen raskautta olleelle tasolle.

Synnytyksen jälkeinen liikunta ehkäisee myös synnytyksen jälkeistä masennusta. Suosittelen erityisesti vaunulenkkejä luonnossa perheen kesken tähän.

Nopean rasvanpolton on kuitenkin todettu vapauttavan rasvasoluista kehoon myrkyllisiä kemikaaleja, jotka rintamaidon mukana kulkeutuvat myös vauvan kehoon. Tästä syystä painonpudotusta ei suositella imetysaikana tehtäväksi varsinkaan nopealla tahdilla. (Mä tiedän, kääk!)

Helpoin keino karistaa raskauskilot nopeasti on pitää painonnousu maltillisena raskausaikana. Jälkikäteen tälle on tietysti vaikea tehdä mitään jos paino on päässyt jo ”karkaamaan”.

Uusi arki vauvan kanssa voi rajoittaa ja tuoda haasteita liikunnan aloittamiseen. Harjoittelun tulisi olla tarpeeksi kevyttä ja energisoivaa, eikä kuluttavaa. Riittävä lepo on tärkeää niin yleisen jaksamisen kuin maidontuotannonkin kannalta.

Jotta keho ja mieli pysyy muutoksessa mukana, on tärkeä lähteä liikkeelle riittävän matalalta tasolta. Liian vauhdikas liikkeellelähtö voi heikentää esimeriksi rakenteiden palautumista. Kehon tulisi antaa siis palautua rauhassa ja riittävän pitkään.

Liikunnan 1-8 viikkoa synnytyksestä tulisi olla mielellään matalatehoista, esimerkiksi lyhyitä kävelylenkkejä vaunujen kanssa, lantionpohjan ja keskivartalon syvien lihasten harjoittamista ja venyttelyä esimerkiksi lonkankoukistajille, alaselälle sekä niska-hartiaseudulle.

 

Harjoittelulla haetaan tukea ja pitoa kudoksiin ja poistetaan lihaskireyksiä.

Nivelsiteiden ja tukikudosten löysyydestä johtuen harjoitteissa ei suositella tehtävän ääriasentoja tai staattisia venytyksiä eikä vatsalihasharjoitteita ennen kuin vatsalihakset ovat palautuneet.

Nopeita suunnanmuutoksia ja hyppyjä ei myöskään suositella kun kehon painopiste ei ole vielä välttämättä normalisoitunut. Uintia ei suositella tulehdusriskin vuoksi.

Mm. virtsankarkailu, runsas tai paakkuinen verenvuoto, tulehdukset tai selittämättömät kivut voivat olla esteitä harjoittelulle. Lapsivuodeajan lopussa, 6-8 vkoa synnytyksen jälkeen, jälkitarkastuksessa katsotaankin palautumisen tilanne ja mikäli kaikki näyttää hyvältä, voi aloittaa treenaamaan ”kunnolla”.

kävelylenkki

Synnytyksen jälkeen  sopivia harjoituksia ovat siis esimerkiksi:

  • Vaunulenkit (2,5h/vko jaettuna useammalle päivälle)
  • Lantionpohjan harjoitteet ja syvien vatsalihasten harjoitteet 2-3 krt vko
  • Dynaaminen kevyt venyttely 2-3 krt vko

Mikäli kipuja tuntuu, kannattaa himmailla myös sen kevyemmän harjoittelun kanssa. Itse olen aina pitänyt seuraavan päivän kevyempänä, jos  on tuntunut esimerkiksi lantionpohjassa hieman tukalalta kävelyjen jälkeen.

Mikäli kaipaat treenaamaan takamusta kuntoon pian, ensimmäisiä suositeltavia liikkeitä ovat esimerkiksi jalan loitonnus ja jalkakyykky tuolille istuen. Nämäkin yleensä mieluiten aikaisintaan vasta 2kk synnytyksen jälkeen. Tärkeää harjoitusten aikana on pitää huoli lantionpohjan ja keskivartalon tuesta.

Nauti vauva-arjesta, tutustu vartaloosi uudestaan ja maltilla kohti treenejä!

 

Natasa Höök

Seuraa minua

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa

Synnytyskertomus

Vihdoin… mä oon kirjottanut tätä postausta niin monta päivää. Muisti pätkii ja on pitänyt toimia ruokinta-automaattina. Tässä tulee synnytyskertomus (kuvia olisi ollut enemmän, mutta sunnuntaina Jessen puhelin halusi pussata kaupan lattiaa ja hajosi) :

Koko alkuviikon oli tullut harjoitussupistuksia tiheästi. Torstaina 20.7.2017 raskausviikolla 39+3, aamu valkeni minulle jo kolmen aikaan kummallisen voimakkaisiin ja säännöllisiin supistuksiin. Kestoltaan supistukset olivat lyhyitä, n.10sekunnin pituisia ja tulivat säännöllisesti 10 minuutin välein.

natasahook.com

Arvasin heti, että tänään vielä lähdetään synnyttämään. Olin kokoajan ajatellut että meidän pikkuinen ei laskettuun aikaan asti odottele.

Soittelin synnytyssairaalaan jossa sanottiin että supistusten pitäisi olla kestoltaan kuitenkin paljon pidempiä ja tulla tiheämmin. Sieltä sitten toki tiedusteltiin myös perinteiseen tapaan, että olenko ottanut Panadolia?

-No en, enkä ota. Olin haaveillut luomusynnytyksestä ilman lääkkeellistä kivunlievitystä.

Kävin herättämässä Jessen, jotta pysyisimme paremmin laskuissa siitä kuinka usein supistuksia tuli. Kivut olivat aika kovia, tuntui selässä ja alavatsalla ”menkkamaista jomotusta” kertaa about tuhat. Jesse lämmitti minulle vehnätyynyn ja kävimme nukkumaan pariksi tunniksi välillä heräten tyynyä lämmittämään. Vehnätyyny auttoi niin hyvin, että sainkin nukuttua.

Meni pari tuntia, supistukset olivat kestoltaan pidempiä ja soitin taas sairaalaan, jossa nyt kerrottiin että niitä pitäisi tulla vieläkin useammin ja että kotona voisin olla niin pitkään kuin tuntuu hyvältä.

Vähän epäilytti tuon neuvon ja korkean kipukynnykseni yhdistelmä. Osaisinko lähteä tarpeeksi ajoissa?

Supistuksia tuli 12 aikaan päivällä vielä säännöllisemmin, nyt se ”ohjeen mukainen määrä” minuutin pituisia ja kolme 10 minuutin sisään. Soitin taas sairaalaan. Nytkö pitää lähteä?

-Oletko ottanut nyt Panadolia?

-No en. Edelleenkään.

Ei ollut vielä aika lähteä. Kipua lievitin koko kotonaoloajan hengailemalla jumppapallon päällä, lämpimässä suihkussa ja vehnätyynyllä.

Jesse hieroi alaselkääni aina supistuksen tullessa ja paineli akupisteitä. Kuuntelin rytmikästä musiikkia, tanssin ja kävelin. Makuullaan oli huono olla.

Supistukset pysyivät säännöllisinä, voimistuivat ja pisimmät kestivät jo kaksikin minuuttia putkeen kivuliaina.

Kahden aikaan päivällä tuli melkein stoppi. Supistukset harvenivat pariksi tunniksi, mutta olivat entistä kivuliaampia ja pidempiä.

Ehdittiin jo hetken miettiä että tässäkö tämä nyt oli, kunnes välit tihenivät taas ja yhden supistuksen kesto pysyi minuutissa.

17:50 Soitin Naistenklinikalle kun tuntui että nyt tulee lähtö. Supistukset olivat todella kivuliaita.

Naistenklinikalla oli täyttä, joten soittoa Kätilöopistolle. Sieltä sain neuvon, että koska en kivunlievitystä halua, niin ihan turha vielä tulla.

Perus ”niin kauan kuin kotona tuntuu hyvältä” ja ”kannattaa ottaa Panadol”. No ei tuntunut hyvältä, mutta pärjäilin.

Arvottiin hetki lähdetäänkö vaiko eikö lähdetä. Kyyti olisi ”vaarilta” tulossa kun vaan tarvitaan. Päätettiin että ei nyt sittenkään lähdetä.

18:36 Vessakäynnin ja verenvuodon jälkeen tulikin äkkilähtö.

18:41 Limusiinikyyti tuli pihaan. Kyllä, kirjaimellisesti limusiinkikyyti. Ylpeän vaari-ihmisen juttuja 😀

19:23 Meidät kirjattiin sisään Kätilöopistolle. Kätilö tarkasti saavuttuamme missä mennään. Sormelle auki. Ajattelin että ei voi olla totta. Pakkohan tämän oli nyt olla pidemmälle edennyt. Kätilö kuitenkin sanoi että kyllä tästä varmasti synnytys vielä saadaan, mutta ehkä menisi pidempään kuin kuviteltu. Meidät passitettiin kävelylle ja sovimme että 21:15 olisimme takaisin ja katsottaisiin tilannetta uusin silmin.

Kävely tyssäsi melko äkkiä kuitenkin jo Kättärin oville kun alkoi supistaa kovasti. Jesse hieroi selkääni. (Tämän oli kuulemma todistanut myös ikkunasta kurkkinut ”Taalasmaa”  vauva-aiheisesta facebookryhmästä. Yes you! ) Palattiin heti takaisin sisälle. Supisteli kivuliaasti. Kävely oli miltei mahdotonta.

Menimme huoneeseen, pötkötin hetken pedillä ja menin vessaan pissalle. Ei tullutkaan pissaa, tuli lapsivesi.

Painoin kutsunappia ja kätilö tuli ihmeissään huoneeseen, hän ei tiennyt että olimmekin tulleet jo takaisin.

sairaala

20:45 Kätilö kirjasi lapsivedet menneeksi ja tarkisti missä mennään. 5 cm auki. Tilanne oli siis edennyt sormelle auki tilanteesta lapsivesien menoon ja tähän alle tunnissa.

Yritin levätä hetken sängyllä, kätilö haki lämminvesipullon koska kaikessa tohinassa vehnätyyny tietenkin oli unohtunut kotiin. Olin vähän aikaa seisoma-asennossa käyrillä, makuulla sattui niin paljon.  Hoin useaan kertaan että haluan kakalle 😀 (oikeasti tämä oli jo ponnistamisen tarve, mutta kätilö ei ymmärtänyt.

Jossain vaiheessa yhdeksän ja kymmenen välillä tuli kätilöille vuoronvaihto, ponnistamisen tarve koveni (sanoin taas haluavani kakalle 😀 ) kätilömme Raakel tajusi heti että kyseessä oli tarve ponnistaa, kurkkasi tilanteen totesi että vielä ei saa.

En millään pystynyt olla ponnistamatta vaikka kuinka yritin rentoutua, joten haaveeni kokonaan luomusta synnytyksestä oli historiaa. En halunnut pitkittää ja hankaloittaa synnytystä joten otin avuksi ensin ilokaasun ja sitten epiduraalin. Epiduraali toimi mainiosti enkä tuntenut oloani edes epäonnistuneeksi vaikka luomusynnytystä ei nyt sitten tullutkaan. Nyt sain hillittyä ponnistamisen tarvetta.

Meni vain muutama hetki ja olinkin sitten jo kokonaan auki.

00:00 Ponnistusvaihe aloitettiin seisten, Jesse tuki minua kokoajan ja kuuntelimme rentouttavaa soittolistaa Spotifysta.

Siitä sitten kätilön ohjeistamana siirryin pedille kontilleen, josta lopulta päädyin kyljelleni. Synnytyskertomukseen oli kuitenkin hassusti kirjattu puoli-istuva asento.

Ponnistaa en suostunut väkisin vaan himmailin aina vähän repeämien välttämiseksi. Yritin rentoutua parhaani mukaan. Eniten jännittikin tietysti se vaihe kun pitää tehdä kätilön kanssa yhteistyötä se hetki kun repeämiä yleensä syntyy.

01:06 Päivän jo käännyttyä perjantaiksi, tunnin rauhallisen väkerryksen jälkeen tyttö vihdoin syntyi. Rääkäisy kertoi heti että täällä ollaan! Ja vielä Hannele-mumin nimipäivänä 😉 48cm ja 3175g.

natasahook.com

Hommasta selvisin siis ilman repeämiä, leikkausta tai muita hankaluuksia. Lantionpohjan lihaksia aloin etsiä jo heti synnytyspedillä ja löysinkin tuntuman aika hyvin heti.

Vauva voi hyvin ja Jesse pesi hänen tukan samalla kun minä kävin suihkussa. Kinaa iholta emme halunneet pestä pois.

Osastolle pääsimme vasta aamuyöstä, Jesse joutui lähtemään taksilla kotiin koska kaikki perhehuoneet olivat täynnä.

Jäin vauvan kanssa pötköttelemään sänkyyn ja pidinkin pienokaista vierihoidossa koko sairaala-ajan.

sushi

Jesse oli seuranamme melkein kokonaan tuon perjantain (jäi sairaalalounas syömättä kun hän tuli paikalle Hanko-sushin lajitelmien kera <3 ) meillä kävi myös vieraita lahjojen kera. Lauantai-päiväkin oltiin yhdessä koko perhe ja silloin päästiinkin jo illasta kotiutumaan. Periaatteessa ehdimme siis olla vain yhden yön sairaalassa.

 

Kotiutumiskyytinä pienelle prinsessalle toimi vaarin ajama limusiini. Tästä on aika hankala pistää enää paremmaksi autokyydin suhteen 😀 Mikähän oli mun ensimmäinen autokyyti? Ei ainakaan limo.

Synnytys oli kokemuksena minulle todella miellyttävä eikä mikään jäänyt kaivelemaan mieltä, myös kotiutumisen jälkeen kaikki on mennyt hienosti.

Annoinkin synnytykselle pisteitä ihan täyden kympin. Kaikki meni just niinkuin oli tarkoitettu ja pieni rakas prinsessa on nyt sylissä.

Aika vauhdillahan siinä sitten edettiin kun vauhtiin päästiin, lapsivesien menosta noin 4,5h päästä kun oli jo vauva maailmassa.

Imetys lähti heti hienosti käyntiin jo sairaalassa ja nyt maitoa jo nouseekin tosi hyvin. Tyttö on välillä (yleensä) vaan kauhea tohottaja ettei meinaa malttaa etsiä nänniä 😀

Hassua on katsoa taas omaa kroppaa, tuntuu niin rimpulalta kun  tuntuu että kaikki lihakset ovat kadonneet johonkin ja tissit vaan kasvaa kasvamistaan. Palautuminen on lähtenyt mielestäni oikein hyvin käyntiin.

Tästä on hyvä jatkaa <3 Olen onnellinen. Ollaan onnellisia. Koko perhe.

Natasa Höök