Miksi paino ei putoa synnytyksen jälkeen?

Miksi paino ei putoa synnytyksen jälkeen?

Mitä tehdä kun raskauskilot pysyvät synnytyksen jälkeen tiukasti kiinni kropassa?

Siinä missä toinen pudottaa helposti painoa pelkän imetyksen ja arkiaktiivisuuden voimalla, toisella kilot eivät meinaa karista vaikka kuinka jumppaisi ja söisi terveellisesti. Toisen vatsa palautuu nopeasti, toinen kärsii erkaumasta.

Sepä se. Jokainen äiti on erilainen.

On kuitenkin joitain asioita joita voi tehdä näiden erojen tasoittamiseksi.

On olemassa oikeastaan pari avaintekijää jotka hankaloittavat painonpudotusta synnytyksen jälkeen:

  1. Imetys (Hormonit)
  2. Se että keho pitää visusti kiinni rasvavarastoista.

Imetys ja hormonit

On olemassa ”äitiyshormoneita”, joita vapautuu luonnollisesti imettäessä (prolaktiini) ja joiden on sanottu olevan vielä raskaushormoneitakin tujumpia kavereita ja ne saattavat vaikeuttaa painonpudotustasi. Ne ovat kuitenkin niin luonnollisia ja kuuluvat asiaan, joten niistä ei kannata stressata kun niille ei kuitenkaan mitään voi.

Kehossasi on olemassa kuitenkin muita hormoneita (esim. stressihormonit) , joihin voit toiminnallasi vaikuttaa. Nuo hormonitasot heittävät kuperkeikkaa esimerkiksi silloin kun et nuku tarpeeksi hyvin ja saavat rasvan tarttumaan keskivartaloon entistä tiukemmin.

Miksi keho sitten varastoi rasvaa?

Rasvaa varastoidessaan keho kuvittelee, että ravinteet ovat loppumassa sinulta ja vauvaltasi joten se alkaa säästää niitä pahan päivän varalle.

Aineenvaihdunnan nopeuttaminen ja hormonitoiminnan tasapainottaminen ovat keinoja taistella tätä varastoitumisprosessia vastaan. Se tapahtuu samoin keinoin kun hormonitoiminnan tasapainottaminenkin.

Kuinka tasapainottaa hormonitoimintaa?

Liikunta

Säännöllinen liikunta nopeuttaa aineenvaihduntaa ja edistää painonpudotusta. Aluksi jo lyhyetkin, kevyet päivittäiset kävelyhetket riittävät. Sitten mukaan lisäten kevyitä kehonpainoharjoituksia, jumppaa vaunujen tai vauvan kanssa ja keskivartalon tukea lisääviä harjoituksia, joita voit tehdä kevyesti päivittäin muun puuhan lomassa.

Terveellinen ravinto

Syö suurin osa ajasta puhdasta terveellistä ruokaa, mutta anna itsellesi myös lupa herkutella silloin tällöin. Juo vettä. Vältä sokeria ja prosessoitua ruokaa. Syö runsaasti kasviksia ja muista laadukkaat ja hyvin imeytyvät ravintolisät stressaavassa elämäntilanteessa. Erityisesti B- ja C-vitamiinit, sekä palautumiseen mineraalit kuten sinkki ja magnesium.

Lepo ja stressinhallinta

Helpommin ehkä sanottu kuin tehty kiireisessä arjessa ja unettomien öiden keskellä, mutta esimerkiksi tarpeeksi rauhallinen liikunta, liian rääkin vähentäminen stressikuorman kasvaessa ja oma aika silloin tällöin sekä pienenpienet meditointi/hiljentymishetket voivat tehdä ihmeitä. Tee se minkä voit, kaikkea et kuitenkaan voi muuttaa.

Onko sinulla ollut vaikeuksia karistaa raskauskiloja vai putosiko paino kuin itsestään?

Natasa Höök

Seuraa minua:

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa

Vatsalihasten erkauman kuntoutus

 

Miten tunnistaa erkauma - natasahook.com

Varmaan jokainen synnyttänyt nainen on kuullut vatsalihasten erkaumasta. Erkaumaa esiintyy synnyttäneiden lisäksi silloin tällöin ylipainoisilla ja myös kuntoilijoilla, joiden on tullut treenattua vatsalihaksiaan väärin. Erkauma ja lantionpohjan lihasten heikko kunto voivat aiheuttaa mm. kipuja alaselässä tai jopa pidätysvaikeuksia.

Erkauma palautuu itsestäänkin yleensä vuodessa, mutta mikäli näin ei tapahdu, olisi hakeuduttava ammattilaisen ohjaukseen. Erkauman kuntoutumista voi itse nopeuttaa vaikkapa kotona tehtävillä harjoituksilla.

 Tässä aiemmassa postauksessa mm. oikeasta treenijärjestyksestä, jota on tärkeä noudattaa synnytyksen jälkeisessä kuntoutuksessa.

 

Onko minulla erkauma?

Luotettavimmin erkauma paljastuu fysioterepeutin vastaanotolla. Erkaumaa voi kuitenkin arvioida sormin tunnustelemalla myös itse:

  • Käy koukkupolvin selinmakuulle ja aseta  kämmenet navan korkeudelle vatsan päälle.
  • Sisäänhengityksellä vedä leukaa rintaa kohti ja uloskegityksellä kohota päätä ja hartioita kevyesti ylös lattiasta. Tunnustele samaan aikaan sormilla kuinka paljon vatsalihasten reunat ovat erillään toisistaan.

Yleensä puhutaan että n. 0.9 – 1.0cm rako on normaali 4,5 cm navan ylä- ja alapuolelta mitattuna. Puhutaan siis silloin siitä, kun sormi ei enää mahdu uppoutumaan vatsalihasten väliin.

Selkeä merkki erkaumasta on jos vatsaa jännittäessä esim sängystä ylös noustessa keskelle nousee  korkea ”harjanne”.

 

Harjoituksia lantionpohjalle ja syville vatsalihaksille

Lantionpohjan aktivointiharjoitukset voi aloittaa oikeastaan heti synnytyksen jälkeen.

Kun lupa synnytyksen jälkeisen liikunnan aloittamiseen on saatu jälkitarkastuksessa ja lantionpohjan aktivointi onnistuu hyvin, voi erkauman kuntouttamisen aloittaa. Tavanomaisimmat vatsalihasharjoitukset kuten vatsarutistukset voivat kuitenkin pahentaa tilannetta, niitä pitäisi välttää.

Joskus palautumista ei tapahdu ilman vatsalihasharjoittelua. Erkauman nousujohteisen kuntouttamisen voit aloittaa esimerkiksi pilatestyyppisellä harjoittelulla, jossa keskitytään lantionpohjan hallintaan sekä syviin vatsalihaksiin.

Itse tykkään yhdistää lantionpohjan ja syvien vatsalihasten harjoituksia vauvan kanssa touhuamiseen. Lili viihtyy mukavasti vatsan päällä leikkimässä mukana, joten tässä tulee ikäänkuin hoidettua kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Treeni ja vauvan viihdyttäminen. Tässä pari harjoitusta, jotka olen itselleni ottanut käyttöön:

 

Lantionpohjan ja syvien vatsalihasten aktivointi

 

Syvät vatsalihakset, Erkauma - natasahook.com

  • Asetu koukkupolvin selinmakuulle, luonnollinen notko selässä. Kädet voit pitää esim vartalon sivuilla (tai vauvaa kannattelemassa jos treenaat vauvan kanssa.)
  • Supista emätintä, virtsaputkea ja peräaukkoa vähän kuin pidättäisit pissaa. Syvä vatsalihas aktivoituu samalla. Voit ajatella tiivistäväsi samalla vatsaa kevyesti kohti selkärankaa. Säilytä selän notko.
  • Jännitä 10 sekuntia ja rentouta. Toista 10 kertaa. Kun harjoitus sujuu, kokeile jännitystä myös muissa asennoissa kuten kyljellään.

Lantion kääntö

  • Asetu koukkupolvin selinmakuulle, luonnollinen notko selässä. Kädet voit pitää esim vartalon sivuilla (tai vauvaa kannattelemassa.)
  • Hengitä sisään. Uloshengityksellä aktivoi syvät vatsalihakset, eli tiivistä vatsa (napa kohti selkärankaa) ja kippaa lantiota niin että selkä painuu kevyesti lattiaan (notko suoristuu). Tee kippaus vatsalihaksilla, ei pakaroilla. Pidä myös lantionpohja aktivoituna.
  • Toista 10-20 kertaa hengityksen tahtiin.

Siinäpä pari helppoa liikettä joilla on hyvä lähteä vaikka liikkeelle. Itse teen harjoituksia vähintään 4-5 kertaa viikossa, joskus useamminkin. Syvien vatsalihasten harjoituksilla olen itse lähtenyt hakemaan apua selkäkipuihini joita on tullut nyt kun olen joutunut kantamaan sylivauvana kovasti viihtyvää Liliä.

Kivoja treenihetkiä!

Bio Oil raskausarpien tasoittamiseen alk. 9.90€*

Natasa Höök

Seuraa minua:

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa

Kuinka ehkäistä raskausarpia?

Tiedän että moni raskautta suunnitteleva tai raskaana oleva on huolissaan mahdollisista raskausarvista. Itsekin olin  melko varma että saisin vähintäänkin jonkinlaiset tiikerinraidat vatsaani muistoksi odotusajasta.

rv 37+5

Raskausviikolla 37+5 🙂

Taipumuksen raskausarpien syntyyn sanotaan olevan pitkälti kiinni geeneistä ja niin se varmasti onkin.  Äitini sai aikoinaan vatsaansa komeat arvet odottaessaan minua. Arvelin siis geeneissänikin osittain olevan taipumusta arpien muodostumiseen, mutta kuitenkin onni oli myötä enkä saanutkaan arpia vatsaani.

Arvissa ei tietenkään ole mitään hävettävää, nehän kertovat vaan eletystä elämästä, mutta tiedän että tuskin kukaan niitä kuitenkaan haluaa.

Itse uskon että jos jostain haluaa lähteä hakemaan ”apua” niin parhaiten raskausarpien ehkäisyssä auttavat terveellinen ruokavalio ja liikunta. Pyrinkin koko raskausajan syömään monipuolisesti ja kiinnitin erityisesti huomiota nesteen, pehmeiden rasvojen ja proteiinin saantiin.

Terveellisen ruokavalion ja liikunnan yhdistelmä auttaa monia pitämään hormonitoimintaa tasaisempana ja painonnousun maltillisempana, joka jo osiltaan saattaa vaikuttaa ehkäisevästi raskausarpiin kun iho ei pääse venymään niin vauhdilla.

E- ja C-vitamiini sekä sinkki auttavat  kollageenin muodostuksessa ja niitä saadakseni käytin ravintolisiä. Lisäsin ruokiin usein neitsytoliiviöljyä ja avokadoa jotta saisin tarpeeksi hyviä rasvoja. Aamuisin tein itselleni proteiinismoothien johon tungin runsaasti antioksidanttipitoisia marjoja ja hedelmiä sekä avokadoa ja proteiinijauhetta.

Vesipullo kulki aina mukana että muistaisin juoda 2-3L päivässä.

Kevyt kestävyysharjoittelu kuten kävely saa verenkierron aktivoitumaan ihon pintakerroksissa ja sen on sanottu ehkäisevän myös arpia. Liikuin aina kun vaan raskausväsymys antoi periksi sen verran että jaksoin.

Ruokavalion, liikunnan ja ravintolisien lisäksi turvauduin toki myös hieman kosmetiikkaan.

Käytössä minulla oli päivittäin nykyisin paljon puhuttu ja kehuttu Bio Oil, johon olen kieltämättä itsekin tykästynyt. Käytin sitä myös kuivan ihoni avuksi kasvoihin ja täytyy kyllä sanoa, että mikään ei ole pitänyt talvella kasvojani paremmassa kunnossa kuin se.

Bio Oilin sanotaan myös haalentavan arpia ja tasoittavan ihon sävyä. Kasvoissani mielestäni huomasinkin eron punakkuuden vähenemisessä, myös näppyjä oli tavalliseen talveen verrattuna vähemmän. Tilasin itselleni talvi-ihon avuksi pari purkkia Bio Oilia* nyt kun huomasin niiden olevan Offerillan* kautta tarjouksessa.

Toisena tuotteena käytin Body Shopin vartalovoita*, jota myös moni on kehunut. Almond milk & honey vartalovoi* sisältää mantelimaitoa, joka ravitsee ja hoitaa herkkää ihoa. Olen käyttänyt vartalovoita ennenkin, mutta nyt otin kokeiluun uuden tuoksun. En tykkää voimakkaista tuoksuista ja hajut olivat mielestäni niin vartalovoissa kun Bio Oilissakin makuuni tarpeeksi mietoja. Vartalovoi on tällä hetkellä myös niin hyvässä tarjouksessa 12,50€ (ovh. 19,50€) että kannattaa käydä ostoksilla* 

Arpien muodostumiseen voi ehkä vaikuttaa, tai ehkä ei, mutta ei se huono ole ainakaan yrittää tehdä jotain pientä niiden ehkäisemiseksi 🙂 itse odotin niitä asenteella ” tulee jos on tullakseen” mutta ei niitä sitten tullut.

*Tähdellä merkityt linkit ovat mainos/affiliatelinkkejä.

(Lisäys 2.10.2017) Kirjoitan aiheesta koska minulle on tullut tästä paljon kysymyksiä. En voi tietenkään taata että näistä keinoista on ollut itsellenikään apua, ehkä kyse on ollut vain tuurista. Kuitenkin silloin n. 10 vuotta sitten lihottuani nopealla vauhdilla minulle tuli raskausarpia kun iho venyi. Elämäntavat olivat silloin ihan eri. Mene ja tiedä, mutta tuskin liikunnasta, terveellisestä ruokavaliosta ja rasvaamisesta kenellekään haittaa on tämän asian suhteen.

Natasa Höök

Seuraa minua:

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa

Synnytyskertomus

Vihdoin… mä oon kirjottanut tätä postausta niin monta päivää. Muisti pätkii ja on pitänyt toimia ruokinta-automaattina. Tässä tulee synnytyskertomus (kuvia olisi ollut enemmän, mutta sunnuntaina Jessen puhelin halusi pussata kaupan lattiaa ja hajosi) :

Koko alkuviikon oli tullut harjoitussupistuksia tiheästi. Torstaina 20.7.2017 raskausviikolla 39+3, aamu valkeni minulle jo kolmen aikaan kummallisen voimakkaisiin ja säännöllisiin supistuksiin. Kestoltaan supistukset olivat lyhyitä, n.10sekunnin pituisia ja tulivat säännöllisesti 10 minuutin välein.

natasahook.com

Arvasin heti, että tänään vielä lähdetään synnyttämään. Olin kokoajan ajatellut että meidän pikkuinen ei laskettuun aikaan asti odottele.

Soittelin synnytyssairaalaan jossa sanottiin että supistusten pitäisi olla kestoltaan kuitenkin paljon pidempiä ja tulla tiheämmin. Sieltä sitten toki tiedusteltiin myös perinteiseen tapaan, että olenko ottanut Panadolia?

-No en, enkä ota. Olin haaveillut luomusynnytyksestä ilman lääkkeellistä kivunlievitystä.

Kävin herättämässä Jessen, jotta pysyisimme paremmin laskuissa siitä kuinka usein supistuksia tuli. Kivut olivat aika kovia, tuntui selässä ja alavatsalla ”menkkamaista jomotusta” kertaa about tuhat. Jesse lämmitti minulle vehnätyynyn ja kävimme nukkumaan pariksi tunniksi välillä heräten tyynyä lämmittämään. Vehnätyyny auttoi niin hyvin, että sainkin nukuttua.

Meni pari tuntia, supistukset olivat kestoltaan pidempiä ja soitin taas sairaalaan, jossa nyt kerrottiin että niitä pitäisi tulla vieläkin useammin ja että kotona voisin olla niin pitkään kuin tuntuu hyvältä.

Vähän epäilytti tuon neuvon ja korkean kipukynnykseni yhdistelmä. Osaisinko lähteä tarpeeksi ajoissa?

Supistuksia tuli 12 aikaan päivällä vielä säännöllisemmin, nyt se ”ohjeen mukainen määrä” minuutin pituisia ja kolme 10 minuutin sisään. Soitin taas sairaalaan. Nytkö pitää lähteä?

-Oletko ottanut nyt Panadolia?

-No en. Edelleenkään.

Ei ollut vielä aika lähteä. Kipua lievitin koko kotonaoloajan hengailemalla jumppapallon päällä, lämpimässä suihkussa ja vehnätyynyllä.

Jesse hieroi alaselkääni aina supistuksen tullessa ja paineli akupisteitä. Kuuntelin rytmikästä musiikkia, tanssin ja kävelin. Makuullaan oli huono olla.

Supistukset pysyivät säännöllisinä, voimistuivat ja pisimmät kestivät jo kaksikin minuuttia putkeen kivuliaina.

Kahden aikaan päivällä tuli melkein stoppi. Supistukset harvenivat pariksi tunniksi, mutta olivat entistä kivuliaampia ja pidempiä.

Ehdittiin jo hetken miettiä että tässäkö tämä nyt oli, kunnes välit tihenivät taas ja yhden supistuksen kesto pysyi minuutissa.

17:50 Soitin Naistenklinikalle kun tuntui että nyt tulee lähtö. Supistukset olivat todella kivuliaita.

Naistenklinikalla oli täyttä, joten soittoa Kätilöopistolle. Sieltä sain neuvon, että koska en kivunlievitystä halua, niin ihan turha vielä tulla.

Perus ”niin kauan kuin kotona tuntuu hyvältä” ja ”kannattaa ottaa Panadol”. No ei tuntunut hyvältä, mutta pärjäilin.

Arvottiin hetki lähdetäänkö vaiko eikö lähdetä. Kyyti olisi ”vaarilta” tulossa kun vaan tarvitaan. Päätettiin että ei nyt sittenkään lähdetä.

18:36 Vessakäynnin ja verenvuodon jälkeen tulikin äkkilähtö.

18:41 Limusiinikyyti tuli pihaan. Kyllä, kirjaimellisesti limusiinkikyyti. Ylpeän vaari-ihmisen juttuja 😀

19:23 Meidät kirjattiin sisään Kätilöopistolle. Kätilö tarkasti saavuttuamme missä mennään. Sormelle auki. Ajattelin että ei voi olla totta. Pakkohan tämän oli nyt olla pidemmälle edennyt. Kätilö kuitenkin sanoi että kyllä tästä varmasti synnytys vielä saadaan, mutta ehkä menisi pidempään kuin kuviteltu. Meidät passitettiin kävelylle ja sovimme että 21:15 olisimme takaisin ja katsottaisiin tilannetta uusin silmin.

Kävely tyssäsi melko äkkiä kuitenkin jo Kättärin oville kun alkoi supistaa kovasti. Jesse hieroi selkääni. (Tämän oli kuulemma todistanut myös ikkunasta kurkkinut ”Taalasmaa”  vauva-aiheisesta facebookryhmästä. Yes you! ) Palattiin heti takaisin sisälle. Supisteli kivuliaasti. Kävely oli miltei mahdotonta.

Menimme huoneeseen, pötkötin hetken pedillä ja menin vessaan pissalle. Ei tullutkaan pissaa, tuli lapsivesi.

Painoin kutsunappia ja kätilö tuli ihmeissään huoneeseen, hän ei tiennyt että olimmekin tulleet jo takaisin.

sairaala

20:45 Kätilö kirjasi lapsivedet menneeksi ja tarkisti missä mennään. 5 cm auki. Tilanne oli siis edennyt sormelle auki tilanteesta lapsivesien menoon ja tähän alle tunnissa.

Yritin levätä hetken sängyllä, kätilö haki lämminvesipullon koska kaikessa tohinassa vehnätyyny tietenkin oli unohtunut kotiin. Olin vähän aikaa seisoma-asennossa käyrillä, makuulla sattui niin paljon.  Hoin useaan kertaan että haluan kakalle 😀 (oikeasti tämä oli jo ponnistamisen tarve, mutta kätilö ei ymmärtänyt.

Jossain vaiheessa yhdeksän ja kymmenen välillä tuli kätilöille vuoronvaihto, ponnistamisen tarve koveni (sanoin taas haluavani kakalle 😀 ) kätilömme Raakel tajusi heti että kyseessä oli tarve ponnistaa, kurkkasi tilanteen totesi että vielä ei saa.

En millään pystynyt olla ponnistamatta vaikka kuinka yritin rentoutua, joten haaveeni kokonaan luomusta synnytyksestä oli historiaa. En halunnut pitkittää ja hankaloittaa synnytystä joten otin avuksi ensin ilokaasun ja sitten epiduraalin. Epiduraali toimi mainiosti enkä tuntenut oloani edes epäonnistuneeksi vaikka luomusynnytystä ei nyt sitten tullutkaan. Nyt sain hillittyä ponnistamisen tarvetta.

Meni vain muutama hetki ja olinkin sitten jo kokonaan auki.

00:00 Ponnistusvaihe aloitettiin seisten, Jesse tuki minua kokoajan ja kuuntelimme rentouttavaa soittolistaa Spotifysta.

Siitä sitten kätilön ohjeistamana siirryin pedille kontilleen, josta lopulta päädyin kyljelleni. Synnytyskertomukseen oli kuitenkin hassusti kirjattu puoli-istuva asento.

Ponnistaa en suostunut väkisin vaan himmailin aina vähän repeämien välttämiseksi. Yritin rentoutua parhaani mukaan. Eniten jännittikin tietysti se vaihe kun pitää tehdä kätilön kanssa yhteistyötä se hetki kun repeämiä yleensä syntyy.

01:06 Päivän jo käännyttyä perjantaiksi, tunnin rauhallisen väkerryksen jälkeen tyttö vihdoin syntyi. Rääkäisy kertoi heti että täällä ollaan! Ja vielä Hannele-mumin nimipäivänä 😉 48cm ja 3175g.

natasahook.com

Hommasta selvisin siis ilman repeämiä, leikkausta tai muita hankaluuksia. Lantionpohjan lihaksia aloin etsiä jo heti synnytyspedillä ja löysinkin tuntuman aika hyvin heti.

Vauva voi hyvin ja Jesse pesi hänen tukan samalla kun minä kävin suihkussa. Kinaa iholta emme halunneet pestä pois.

Osastolle pääsimme vasta aamuyöstä, Jesse joutui lähtemään taksilla kotiin koska kaikki perhehuoneet olivat täynnä.

Jäin vauvan kanssa pötköttelemään sänkyyn ja pidinkin pienokaista vierihoidossa koko sairaala-ajan.

sushi

Jesse oli seuranamme melkein kokonaan tuon perjantain (jäi sairaalalounas syömättä kun hän tuli paikalle Hanko-sushin lajitelmien kera <3 ) meillä kävi myös vieraita lahjojen kera. Lauantai-päiväkin oltiin yhdessä koko perhe ja silloin päästiinkin jo illasta kotiutumaan. Periaatteessa ehdimme siis olla vain yhden yön sairaalassa.

 

Kotiutumiskyytinä pienelle prinsessalle toimi vaarin ajama limusiini. Tästä on aika hankala pistää enää paremmaksi autokyydin suhteen 😀 Mikähän oli mun ensimmäinen autokyyti? Ei ainakaan limo.

Synnytys oli kokemuksena minulle todella miellyttävä eikä mikään jäänyt kaivelemaan mieltä, myös kotiutumisen jälkeen kaikki on mennyt hienosti.

Annoinkin synnytykselle pisteitä ihan täyden kympin. Kaikki meni just niinkuin oli tarkoitettu ja pieni rakas prinsessa on nyt sylissä.

Aika vauhdillahan siinä sitten edettiin kun vauhtiin päästiin, lapsivesien menosta noin 4,5h päästä kun oli jo vauva maailmassa.

Imetys lähti heti hienosti käyntiin jo sairaalassa ja nyt maitoa jo nouseekin tosi hyvin. Tyttö on välillä (yleensä) vaan kauhea tohottaja ettei meinaa malttaa etsiä nänniä 😀

Hassua on katsoa taas omaa kroppaa, tuntuu niin rimpulalta kun  tuntuu että kaikki lihakset ovat kadonneet johonkin ja tissit vaan kasvaa kasvamistaan. Palautuminen on lähtenyt mielestäni oikein hyvin käyntiin.

Tästä on hyvä jatkaa <3 Olen onnellinen. Ollaan onnellisia. Koko perhe.

Natasa Höök

 

Hän saapui perjantaina

21.7.2017 meidän perheestä tuli vihdoin kolmijäseninen (ok no neljä, koska kissa 😀 ) raskausviikoilla 39+4 kun pieni prinsessamme päätti syntyä. Kaikki synnytyksessä meni hyvin ja ollaan kotiuduttu mainiosti. Äiti voi hyvin, vauva voi hyvin ja isäkin voi hyvin <3

vauva vauva

Synnytyskertomusta seuraa pian kun ehtii pienokaisen syöttämisen lomassa pikkuhiljaa sitä rustailla.

Minä olen vihdoin äiti <3 Hurjaa!

Natasa Höök

Rv 39: Hetki jolloin luulin jääneeni leskeksi

Viimeistä päivää viedään raskausviikolla 39 eli 38+6 plakkarissa. Pieniä merkkejä synnytyksen lähestymisestä olen ollut bongaavinani koko viikon. On ollut jomotusta, vihlovaa kipua ja kerran jo mietin josko lapsivedet ovat alkaneet valua.

Maha on laskeutunut ja anopin mukaan ihan kypsän näköinen kuulemma. Tänään supistelee jo enemmänkin. Huomiseksihan tuo Jesse oli vatsan asukkaan kanssa sopinut syntymäpäivän. Saa nähdä pitääkö pienokainen sopimuksesta kiinni 😉

Viimeisiä hankintojakin vauvalle on vielä tehty, ostin ihan super suloisen pupupehmonkin hänelle sänkyyn koristeeksi. Pitää nyt vähän olla jotain söpöä turhakettakin.

 

peti

 

Perjantaina oli Jessen viimeinen työpäivä ennen kesälomaa (ja mahdollista jatkoksi tulevaa isyysvapaata), melkein kaksi vuotta kovaa työtä miehellä takana ilman lomaa. Oli mulla tarkoitus järkätä jotain tosi spesiaaliaki hänelle, mutta päädyttiin sitten ravintolaruokaan ja rauhalliseen kotihengailuun.

Ihanaa saada viettää aikaa kahden oikein kunnolla taas pitkästä aikaa. Lauantaina tosin hetken ehdin luulla että ilo oli vain lyhytaikainen.

Olin lähettänyt Jessen heittämään mun FB-kirppiksellä myymiä elokuvia ostajalle tuohon ihan lähelle meidän kotia. Jesse laittoi mulle viestiä, että kaupat oli hoidettu ja oli tulossa kotiin päin.

Joitakin minuutteja myöhemmin kuulin ASEEN LAUKAUKSIA pihalla! Olisiko ääni kuitenkin voinut olla jotain muuta? Ei, kyllä ne oli aseen laukauksia.

Yritin soittaa Jesselle. Ei vastausta. Arvatkaa iskikö paniikki? Minä viimeisilläni raskaana ja joku nyt ampui mun miehen? Sydän kurkussa odotin ja sekunnit tuntui minuuteilta tai tunneilta.

Nopea ajatuksenjuoksuni toi mieleen viime talvelta tapauksen, jossa nuori äiti jäi yksin lapsen kanssa vain muutama viikko vauvan syntymän jälkeen. Sydäntä puristi. Muutenkin sitä on raskaana niin herkillä ja kun vielä rakastaa toista niin älyttömän paljon…

Parin minuutin päästä kuulin kuitenkin kun avain kääntyi kotioven lukossa. Jesse kertoi että oli nähnyt 50-100m päästä kun poliisi oli ampunut meidän viereisen talon edessä jotain miestä kohti. Halasin Jesseä niin lujaa kuin ikinä pystyin.

Onneksi ampuja oli poliisi, eikä joku hörhö. Pystyi ainakin oikeasti lohduttautumaan sillä, että Jesse ei ollut vaarassa. Ja onneksi mun mieheni oli kunnossa! Jotenkin tälläinen asia taas muistutti siitä, että täytyy ihan oikeasti olla kiitollinen jokaisesta päivästä jonka saamme viettää täällä rakkaidemme kanssa.

Vaikka unelmoimme ehkä suurista, on tärkeä muistaa elää myös hetkessä eikä miettiä ainoastaan leppoisia eläkepäiviä etukäteen.

Kuva Rv 32: casualfoto.fi

Rakastakaa, halatkaa, halutkaa ja kuunnelkaa toisianne. Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu ja milloin on se viimeinen päivä.

Natasa Höök

Seuraa minua

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa