Kategoria: Onnistuminen

Kun äitiä kiinnostaa oma(kin) napa

Julkaisin tuossa jokunen päivä sitten Facebookissa kuvan siitä kuinka olen palautunut synnytyksestä.

Suurin osa sen keräämistä kommenteista oli positiivisia, mutta osa tuntui olevan sitä mieltä, että minun tulisi keskittyä vauvaan eikä esitellä kehoani. Voin kertoa, että vauvaan on kyllä keskitytty 😀

Se että äiti ehtii naamanpesun ja aamupissan jälkeen kuvata itsestään dokumentointitarkoituksessa pari otosta peilin edessä ja käydä vaa’alla ei tarkoita sitä ettei vauvalle olisi suotu aikaa ja huomiota.

Syy kuvan julkaisuun ei ollut se, että halusin kehuja eikä myöskään se, että olisin halunnut jotenkin näyttää että minun palautumiseni olisi jotenkin kovin esimerkillinen, erikoinen tai muuta vastaavaa.

Halusin yksinkertaisesti näyttää että näin MINÄ olen ”palautunut” ja että olen iloinen siitä, että voin jo näin pian synnytyksen jälkeen olla tyytyväinen kehooni. Sainkin myös paljon kiitosta siitä, että jaoin tälläisen tsemppaavan ”onnistumistarinan”.

Monesti kun näkee kuvia mm. kovasti löystyneestä vatsanahasta tai raskausarvista ja ne saattavat alkaa hieman odotusaikana lisätä jännitystä siihen, että mitähän omalle kropalle käy. Kaikki kun on mahdollista ja jokainen äiti on erilainen. Jotakuta huolestutti, että kuvastani saisi käsityksen että vain tälläinen palautuminen on normaalia ja että joku voisi pahoittaa mielensä jos ei ole itse palautunut ”yhtä nopeasti”.

Kyllä minuakin hieman raskausaikana jännitti että tuleeko niitä ”rakkausraitoja” vatsaan, äidillenikin kun jäi komeat ervet minusta muistoksi. Olin kuitenkin päättänyt että kävi miten kävi niin en anna lopputuloksen häiritä.

Kaikenlainen palautuminen on täysin normaalia ja yhtä kaunista. Mielestäni jokaisen äidin pitäisi olla tyytyväinen kehoonsa raskauden ja synnytyksen jälkeen, se on tehnyt juuri jotain aivan ihmeellistä. Se on luonut uuden elämän!

Mikä sitten on ”nopean palautumiseni” salaisuus? Osa kommentoijista onnitteli hyvistä geeneistä, osa terveellisistä elämäntavoista ja osa hyvästä tuurista.

Voi olla että molemmat ovat olleet apuna tässä palautumisessani, mutta oikeasti en ole kokonaan vielä palautunut joten en tiedä. Synnytyksen jälkeen en ole tehnyt mitään kovin erikoista.

Olen keskittynyt vauvaan, imettänyt, syönyt, juonut vettä että maitoa riittäisi vauvalle ja käynyt kevyesti kävelyillä.

Koko raskausajan keskityin vaan pitämään huolen siitä että pikkuinen voi masussa hyvin ja saa kaiken tarvitsemansa.

Söin pääosin värikkäästi, puhtaasti ja monipuolisesti kasvispainotteista ruokaa, muistin ottaa vitamiinijuomani aamuisin ja illalla ja herkuttelin milloin milläkin. Varsinkin alkuraskaudesta himoitsin esimerkiksi herkkusienipitsaa ja sitä sitten söinkin useampaan otteeseen. Liikuin säännöllisesti, mutta jätin turhan kovan rääkin pois.

rv 37+5

RV 37+5 ja rantapallokunto.

Niin raskausajan kuin sen muunkin ajan hyvinvointiin mun mielestä se kultainen keskitie on paras. Keho koittaa raskausaikana pitää kaikin keinoin huolta pienokaisesta, joten niin mässäily kuin kituuttelukin ovat yhtälailla huonoja vaihtoehtoja.

Kiloja mulla on vielä melkein neljä karistettavaksi eivätkä vanhat housut mahdu vielä päälle. Vihkisormuskin odottaa vielä turvotusta laskevaksi että pääsee takaisin sormeen. Lihasta on hävinnyt selvästi.

Matkaa on vielä siihen ”vanhaan kroppaan” eikä minua oikeastaan kiinnostakaan mahdunko kaikkiin vanhoihin vaatteisiinkaan enää.

Mun mielestä on ehdottoman tärkeää ottaa aikaa myös itselle. Ehtiä pestä aamulla edes se naama, laittaa halutessaan vähän nopeasti meikkiä naamaan piristykseksi ja pukea päälle jotain kivaa.

Se että äiti tuntee olonsa hyväksi ja tekee myös itsensä eteen töitä näkyy ihan varmasti myös äitiydessä. Imetys, vaipanvaihto ja muut hommat sujuu. Saa sitä kai ottaa samalla pari kuvaa omasta navastaan? Otinhan minä raskausaikanakin. 🙂

Olisi kiva kuulla myös muiden ajatuksia ja tarinoita palautumisesta. Jaa omasi kommentteihin!

Natasa Höök

 

Seuraa minua

Instagramissa

Facebookissa

Kohti unelmaelämää

Koko viime viikon olin jotenkin erityisen fiiliksissä elämästä ja tuntui tosi vahvasti siltä, että osa mun villeistä unelmista voi toteutua jo ihan lähiaikoina. Osan fiiliksistä voi varmaan pistää myös raskaushormonien piikkiin, mutta silti! Elämä on kaunista ja ihanaa ja vielä suuremmat asiat odottavat minua vielä <3

Kun elämä tuntuu potkivan aina päähän, voi tulevaisuuden maalailu kauniiksi olla haastavampaa. Ennen en todellakaan uskaltanut unelmoida sellaisista asioista mistä nykyään. Silloin mulla oli aina joku raja mielessä, että tuon voin ehkä vielä saavuttaa mutta siihen se sitten jää. Sama koski niin fyysisiä tavoitteita (ulkomuotoa), työtä, perhettä kuin raha-asioitakin. Nyt tuntuu usein ihan oikeasti siltä ettei taivaskaan ole rajana mulle. Olen tajunnut, että suurin osa niistä tyypeisä jotka on saavuttaneet mun mittapuulla jotain suurta ja mielenkiintoista, eivät ole saaneet sitä kaikkea suoraan syliinsä vaan sen eteen on pitänyt tehdä todella töitä.

Tää koko homma lähti mulla oikeastaan käyntiin varmaan vasta 2015, kun työttömänä ja rahattomana tein oman elämäntapamuutoksen siivittämänä päätöksen seurata unelmaani ja intohimoani ja ilmoittautua opiskelemaan hyvinvointialalle personal traineriksi ilman mitään tietoa, millä tuon koulutuksen maksaisin.

Päätin ilmoittautuessani, että kyllä mä sen rahoituksen keksin ja olihan siinä toki keksittävääkin kun koulutuksella oli useampi tonni hintaa. Tuolloin miehenikin oli vielä työtä etsimässä, mutta tuki minua päätöksessäni 100% josta olen hänelle varmasti ikuisesti kiitollinen. En voisi sanoa, että kovin moni muu olisi mua näissä kaikissa ideoissani tukenutkaan mua näin kuin Jesse.

Kaikki sujui suunnitelmien mukaan ja rahoitus koulutukselle löytyi omasta (ja miehen) taskusta. Vietettiin myös häät samana vuonna kuin valmistuin, perustin kauan haaveenani olleen yrityksen, tulin raskaaksi loppuvuodesta.. mitä vielä 😀 Unelmat alkoivat toteutua yksi toisensa jälkeen ja oikeastaan ainoa mitä olin muuttanut ajatusmaailmassani oli se, että ylipäänsä uskalsin unelmoida ja että olin PÄÄTTÄNYT onnistua ja tehdä tarvittavat toimenpiteet onnistuakseni.

Olin lopettanut pelkäämisen ja jatkuvan epäonnistumisen mahdollisuuden vatvomisen. Jos olisin ”epäonnistunut” niin mitä sitten? Olisin päätynyt samaan tilanteeseen mistä olin lähtenyt, ei mitään sen kummempaa. Suosittelen myös jättämään heittäytymättä olosuhteiden uhriksi elämässä jos sellaiseen on taipumusta. Voin sanoa että mun olisi niin helppo ollut uhriutua monestakin asiasta mitä olen kokenut.

Kuulostaako liian yksinkertaiselta ollakseen totta? Ehkä, mutta totta se on silti. Kaikki ei ehkä onnistu ja mene juuri niinkuin sinä olet sen päässäsi kaavaillut aikataulun ja toteutuksen suhteen, mutta asioilla on tapana lutviutua ja unelmien tulla luoksesi. Jari Sarasvuon sanoin: Ajallaan ja tavallaan. Olen mä tässä välissä ehtinyt ”epäonnistuakin” jo muutamaan otteeseen tän yritykseni kanssa, mutta eteenpäin on menty jokaisesta vastoinkäymisestä.

Tällä viikolla mun asiantuntijanaama pääsi ekaa kertaa lehteenkin, Fit-lehteen tarkemmin ottaen. Mä olin tästä pienenpienestä lehtijutusta niin innoissani etten meinannu pöksyissäni pysyä. Olen ylpeä itsestäni, kaikista näistä pienistä saavutuksista ja siihen mihin olen menossa. Olen tehnyt ihan hitosti töitä ja aion tehdä edelleenkin.

Mä rakastan auttaa ihmisiä pääsemään hyvinvointitavoitteisiinsa ja toinen mahtava juttu mitä tapahtuikin viimeviikolla olikin se kun mun ekan nettivalmennuksen päätyttyä sain ihan huippua palautetta valmennuksessa olleelta joka pudotti tuon 8 viikon aikana 14 kiloa painoa! Wou! Tästä on siis erittäin hyvä jatkaa taivalta valmentajana <3 Tiedän että voin olla myös tulevalle lapsellemme parempi äiti, kun elän unelmilleni ja saan toteuttaa itseäni. Yrittäjyys mahdollistaa myös sen, että voin olla lapseni kanssa enemmän kotona.

Jos siis unelmoit jostain villistä, kuten ammatinvaihdosta, muutosta johonkin lämpimään tai oikeastaan ihan mistä tahansa niin mun vinkki on että lähde vaan toteuttamaan unelmaasi! Keksi ne keinot ja tee se työ. Se tulee olemaan kaikki sen arvoista.

Mistä sinä unelmoit? Oletko jo alkanut tavoitella unelmiasi?

Natasa Höök

 

Muutosta ei kannata aloittaa maanantaina

Haluaisit jaksaa paremmin, olla timmimmässä kunnossa tai aloittaa jonkun tietyn asian harjoittamisen? Tahdot sitä elämääsi enemmän kuin mitään muuta ja päätätkin reippaana aloittaa treenaamisen – sitten kun loma alkaa, sitten ensi maanantaina, huomenna.. no viimeistään ensi vuonna.

huomenna
Teen sen huomenna..

Mä niin tiedän mitä se on!

Käytin vuosia elämästäni lukien kaikki mahdolliset KuntoPlussat, Fit-lehdet, Fitnessmurojen mukana tulleet hyvinvointioppaat. Opin niistä paljon, mutta mitään en tietenkään sitten tehnyt. Tai yritin mä parikymmentä kertaa maanantaina aloittaa mut motivaatio se sitten lopahtikin jo heti muutaman viikon päästä viimeistään kun ei niitä tuloksia tullut niin nopeasti kuin olisin halunnut.

Osittain tulosten puuttuminen johtui varmastikin siitä että taisin vähän tehdä kaiken hutiloiden sinnepäin ja sitten päätinkin että ei hommasta tule mitään. Tulosta piti tulla heti, tai sit ei tarvinnu tulla ollenkaan. Ööh? Mä en tiedä mikä mua vaivasi 😀 Sitten aloin noudattaa taikasanoja. Ai mitä taikasanoja?

No näitä taikasanoja: Tee edes jotain.

Tee edes jotain. Muutosta ei kannata aloittaa siksi maanantaina, että se voi aloittaa jo tänään! Jos et tykkää tehdä kahtakymmentä punnerrusta tai et siihen vaikkapa pysty, tee edes kaksi. Jos haluaisit lukea ravinto-oppaan läpi ja oppia kaiken, muttet millään jaksaisi, niin ota tavoitteeksi lukea vaikka 5 minuuttia päivässä.. tai viikossa! Homma edistyy paljon nopeammin kun teet edes jotain.

Mä olen välillä kyllä niin asioiden lykkäämisen mestari, mutta onneksi oon saanut opetettua itselleni edes jonkin verran tätä hommaa. Olen kyllä luovimmillani kun jollain hommalla on kiire, mutta valitettavasti esim jonkun fyysisen ominaisuuden kehittämisessä kiire ei toimi samanlaisena buusterina kuin bisneksissä. Vaik ois kuinka kiire niin hauis ei vaan kasva yhtään sen nopeammin. Itse asiassa päin vastoin, koska hauis parka tarvitsee välillä lepoakin.

Tee edes jotain.

Älä siis aloita vasta lomalla tai kesällä tai huomenna, vaan aloita tänään jollain pienellä askeleella. Jos tunnin lenkki ei kiinnosta, käy 15 minuutin kävelyllä. Jos et jaksa syödä koko päivää terveellisesti, syö edes yksi aterioista sillä ajatuksella. Korvaa vaikka suklaapatukka hedelmällä. Pystyt siihen kyllä! Mä aion tänään lukea 20 minuuttia yhtä noista kesken jääneistä kirjoista 😀 Nyt äitiyslomalla on aikaa.

Kun asettaa itselleen sopivan pieniä tavoitteita niin voi saavuttaa tavoitteensa vaikka joka päivä.

Mitä asiaa sinä olet lykännyt ja lykännyt päivä- viikko- tai kuukausitolkulla? Minkä tavoitteen sinä aiot tänään saavuttaa? Kerro kommentteihin jos uskallat!

Natasa Höök

Seuraa minua:

Instagramissa

Facebookissa