Kategoria: Päiväkirja

Rv 39: Hetki jolloin luulin jääneeni leskeksi

Viimeistä päivää viedään raskausviikolla 39 eli 38+6 plakkarissa. Pieniä merkkejä synnytyksen lähestymisestä olen ollut bongaavinani koko viikon. On ollut jomotusta, vihlovaa kipua ja kerran jo mietin josko lapsivedet ovat alkaneet valua.

Maha on laskeutunut ja anopin mukaan ihan kypsän näköinen kuulemma. Tänään supistelee jo enemmänkin. Huomiseksihan tuo Jesse oli vatsan asukkaan kanssa sopinut syntymäpäivän. Saa nähdä pitääkö pienokainen sopimuksesta kiinni 😉

Viimeisiä hankintojakin vauvalle on vielä tehty, ostin ihan super suloisen pupupehmonkin hänelle sänkyyn koristeeksi. Pitää nyt vähän olla jotain söpöä turhakettakin.

 

peti

 

Perjantaina oli Jessen viimeinen työpäivä ennen kesälomaa (ja mahdollista jatkoksi tulevaa isyysvapaata), melkein kaksi vuotta kovaa työtä miehellä takana ilman lomaa. Oli mulla tarkoitus järkätä jotain tosi spesiaaliaki hänelle, mutta päädyttiin sitten ravintolaruokaan ja rauhalliseen kotihengailuun.

Ihanaa saada viettää aikaa kahden oikein kunnolla taas pitkästä aikaa. Lauantaina tosin hetken ehdin luulla että ilo oli vain lyhytaikainen.

Olin lähettänyt Jessen heittämään mun FB-kirppiksellä myymiä elokuvia ostajalle tuohon ihan lähelle meidän kotia. Jesse laittoi mulle viestiä, että kaupat oli hoidettu ja oli tulossa kotiin päin.

Joitakin minuutteja myöhemmin kuulin ASEEN LAUKAUKSIA pihalla! Olisiko ääni kuitenkin voinut olla jotain muuta? Ei, kyllä ne oli aseen laukauksia.

Yritin soittaa Jesselle. Ei vastausta. Arvatkaa iskikö paniikki? Minä viimeisilläni raskaana ja joku nyt ampui mun miehen? Sydän kurkussa odotin ja sekunnit tuntui minuuteilta tai tunneilta.

Nopea ajatuksenjuoksuni toi mieleen viime talvelta tapauksen, jossa nuori äiti jäi yksin lapsen kanssa vain muutama viikko vauvan syntymän jälkeen. Sydäntä puristi. Muutenkin sitä on raskaana niin herkillä ja kun vielä rakastaa toista niin älyttömän paljon…

Parin minuutin päästä kuulin kuitenkin kun avain kääntyi kotioven lukossa. Jesse kertoi että oli nähnyt 50-100m päästä kun poliisi oli ampunut meidän viereisen talon edessä jotain miestä kohti. Halasin Jesseä niin lujaa kuin ikinä pystyin.

Onneksi ampuja oli poliisi, eikä joku hörhö. Pystyi ainakin oikeasti lohduttautumaan sillä, että Jesse ei ollut vaarassa. Ja onneksi mun mieheni oli kunnossa! Jotenkin tälläinen asia taas muistutti siitä, että täytyy ihan oikeasti olla kiitollinen jokaisesta päivästä jonka saamme viettää täällä rakkaidemme kanssa.

Vaikka unelmoimme ehkä suurista, on tärkeä muistaa elää myös hetkessä eikä miettiä ainoastaan leppoisia eläkepäiviä etukäteen.

Kuva Rv 32: casualfoto.fi

Rakastakaa, halatkaa, halutkaa ja kuunnelkaa toisianne. Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu ja milloin on se viimeinen päivä.

Natasa Höök

Seuraa minua

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa

 

Kohti unelmaelämää

Koko viime viikon olin jotenkin erityisen fiiliksissä elämästä ja tuntui tosi vahvasti siltä, että osa mun villeistä unelmista voi toteutua jo ihan lähiaikoina. Osan fiiliksistä voi varmaan pistää myös raskaushormonien piikkiin, mutta silti! Elämä on kaunista ja ihanaa ja vielä suuremmat asiat odottavat minua vielä <3

Kun elämä tuntuu potkivan aina päähän, voi tulevaisuuden maalailu kauniiksi olla haastavampaa. Ennen en todellakaan uskaltanut unelmoida sellaisista asioista mistä nykyään. Silloin mulla oli aina joku raja mielessä, että tuon voin ehkä vielä saavuttaa mutta siihen se sitten jää. Sama koski niin fyysisiä tavoitteita (ulkomuotoa), työtä, perhettä kuin raha-asioitakin. Nyt tuntuu usein ihan oikeasti siltä ettei taivaskaan ole rajana mulle. Olen tajunnut, että suurin osa niistä tyypeisä jotka on saavuttaneet mun mittapuulla jotain suurta ja mielenkiintoista, eivät ole saaneet sitä kaikkea suoraan syliinsä vaan sen eteen on pitänyt tehdä todella töitä.

Tää koko homma lähti mulla oikeastaan käyntiin varmaan vasta 2015, kun työttömänä ja rahattomana tein oman elämäntapamuutoksen siivittämänä päätöksen seurata unelmaani ja intohimoani ja ilmoittautua opiskelemaan hyvinvointialalle personal traineriksi ilman mitään tietoa, millä tuon koulutuksen maksaisin.

Päätin ilmoittautuessani, että kyllä mä sen rahoituksen keksin ja olihan siinä toki keksittävääkin kun koulutuksella oli useampi tonni hintaa. Tuolloin miehenikin oli vielä työtä etsimässä, mutta tuki minua päätöksessäni 100% josta olen hänelle varmasti ikuisesti kiitollinen. En voisi sanoa, että kovin moni muu olisi mua näissä kaikissa ideoissani tukenutkaan mua näin kuin Jesse.

Kaikki sujui suunnitelmien mukaan ja rahoitus koulutukselle löytyi omasta (ja miehen) taskusta. Vietettiin myös häät samana vuonna kuin valmistuin, perustin kauan haaveenani olleen yrityksen, tulin raskaaksi loppuvuodesta.. mitä vielä 😀 Unelmat alkoivat toteutua yksi toisensa jälkeen ja oikeastaan ainoa mitä olin muuttanut ajatusmaailmassani oli se, että ylipäänsä uskalsin unelmoida ja että olin PÄÄTTÄNYT onnistua ja tehdä tarvittavat toimenpiteet onnistuakseni.

Olin lopettanut pelkäämisen ja jatkuvan epäonnistumisen mahdollisuuden vatvomisen. Jos olisin ”epäonnistunut” niin mitä sitten? Olisin päätynyt samaan tilanteeseen mistä olin lähtenyt, ei mitään sen kummempaa. Suosittelen myös jättämään heittäytymättä olosuhteiden uhriksi elämässä jos sellaiseen on taipumusta. Voin sanoa että mun olisi niin helppo ollut uhriutua monestakin asiasta mitä olen kokenut.

Kuulostaako liian yksinkertaiselta ollakseen totta? Ehkä, mutta totta se on silti. Kaikki ei ehkä onnistu ja mene juuri niinkuin sinä olet sen päässäsi kaavaillut aikataulun ja toteutuksen suhteen, mutta asioilla on tapana lutviutua ja unelmien tulla luoksesi. Jari Sarasvuon sanoin: Ajallaan ja tavallaan. Olen mä tässä välissä ehtinyt ”epäonnistuakin” jo muutamaan otteeseen tän yritykseni kanssa, mutta eteenpäin on menty jokaisesta vastoinkäymisestä.

Tällä viikolla mun asiantuntijanaama pääsi ekaa kertaa lehteenkin, Fit-lehteen tarkemmin ottaen. Mä olin tästä pienenpienestä lehtijutusta niin innoissani etten meinannu pöksyissäni pysyä. Olen ylpeä itsestäni, kaikista näistä pienistä saavutuksista ja siihen mihin olen menossa. Olen tehnyt ihan hitosti töitä ja aion tehdä edelleenkin.

Mä rakastan auttaa ihmisiä pääsemään hyvinvointitavoitteisiinsa ja toinen mahtava juttu mitä tapahtuikin viimeviikolla olikin se kun mun ekan nettivalmennuksen päätyttyä sain ihan huippua palautetta valmennuksessa olleelta joka pudotti tuon 8 viikon aikana 14 kiloa painoa! Wou! Tästä on siis erittäin hyvä jatkaa taivalta valmentajana <3 Tiedän että voin olla myös tulevalle lapsellemme parempi äiti, kun elän unelmilleni ja saan toteuttaa itseäni. Yrittäjyys mahdollistaa myös sen, että voin olla lapseni kanssa enemmän kotona.

Jos siis unelmoit jostain villistä, kuten ammatinvaihdosta, muutosta johonkin lämpimään tai oikeastaan ihan mistä tahansa niin mun vinkki on että lähde vaan toteuttamaan unelmaasi! Keksi ne keinot ja tee se työ. Se tulee olemaan kaikki sen arvoista.

Mistä sinä unelmoit? Oletko jo alkanut tavoitella unelmiasi?

Natasa Höök

 

Kuinka juhlia vauvamasun kanssa? – Juhannus 2017

Monella varmastikin tavanomaiseen juhlimiseen alkoholilliset ilojuomat kuuluvat, joten juhliminen mahan kanssa alkoholittomasti saattaa mietityttää. Kyllähän se aluksi mietityttti minuakin vaikka alkoholi ei olekaan mitenkään kovin suurena osana kuulunut mulla juhliin ennen raskauttakaan. Joskus kuului kyllä enemmänkin, mutta ei terveellisemmän elämäntavan löydettyäni.

Juhannus ja raskausviikon 36 maha, kuinka siitä selviää? No oikein hyvinkin! Tässä nyt on jo sen verran kauan oltu raskaana, että esimerkiksi 100% alkoholittomat juhlat ovat tulleet tutuiksi.

Mä ja mun maha ollaan vietetty tänä odotusaikana niin uudenvuoden juhlat, vappu kuin nyt sitten juhannuskin ja käyty on lisäksi mm. kahdessa vapaaottelutapahtumassa ja yksillä isoilla synttäreillä. Tietyllä tapaa on kyllä tullut jätettyäkin muutamia juhlia väliin, ihan siitä syystä että on tiennyt juhlien olevan luonteeltaan hyvinkin märkiä.

Juhannus meni meillä mukavasti kahdestaan (+maha) kun ne harvatkin seuraksi ilmoittautuneet peruivat tulonsa. No isi kyllä onneksi kävi kylässä pikaisesti. Hauskaa osattiin kuitenkin pitää ihan kaksinkin.

Vaikka juhannus menikin jo, tässä mun pienet tärpit hauskojen juhlien viettämiseen raskausaikana:

1. Pukeudu kauniisti ja laittaudu

Vaikka viettäisitkin juhlaa ihan vain kotioloissa puolisosi kanssa, panosta ulkonäköösi. Pieni laittautuminen piristää kummasti. Itse puin nyt juhannukseksi jo heti aamusta pinkin pitkän mekon ja laitoin piristykseksi vähän väriäkin luomiin. Kaikki tuntuu ainakin minun mielestäni hieman juhlavammalta heti kun on vähän kaunistautunut! Vauvamahan kanssa mekot näyttävät sitäpaitsi ihan super suloisilta!

2. Hanki juhlajuomaa

Hyvänmakuisia juhlajuomia saa alkoholittominakin ihan esimerkiksi Alkon hyllyltä. Lehtikuohu tai Kuusenkerkkä ovat herkullisia kuohuvia vaihtoehtoja. Myös siidereitä kuten Somersbytä löytyy kaupasta alkoholittomana. Tietysti myös limpparit, mehut tai mitkä tahansa muut juomat mistä pidät, toimivat!

3. Järjestä jotain spesiaalia

Kehitä bileitä varten jotain ihan erilaista, sellaista mitä muuten ei ehkä tulisi tehtyä. Me lähdettiin tänä juhannuksena miehen kanssa kahdestaan katsomaan kokkoa limusiinikyydillä. Ei ehkä siis kannata keksia mitään kovin hurjaa kuten benjihyppyä tai liitovarjoilua, vaan jotain turvallista ja hellää. Mikä onkaan ihanampaa kun järjestää jotain ikimuistoista juhlaohjelmaa raskausaikana. Mulle spesiaalia ja uutta oli niin limusiinikyyti kuin kokon katsominenkin 😀

limusiini

4. Hyvä mieli, parempi juhla

Kaikilla aiemmillakin vinkeillä pyritään hyvän mielen tuottamiseen. Tärkein elementti hauskoissa juhlissa olet tietenkin sinä itse! Jos asennoidut niin että jäät jostain paitsi, juhlat eivät varmasti tunnukaan niin kivoilta. Jos taas asennoidut avoimin mielin ainutlaatuiseen kokemukseen juuri tämän raskauden kanssa, niin juhlista tulee varmasti ikimuistoiset, missä ikinä ne vietätkään.

 

Toivottavasti sullakin oli kiva juhannus! Meillä oli nimittäin ihan huippu!

Natasa Höök

Tällä sivustolla käytetään evästeitä sisällön ja mainonnan kohdentamiseen. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoa

The cookie settings on this website are set to "allow cookies" to give you the best browsing experience possible. If you continue to use this website without changing your cookie settings or you click "Accept" below then you are consenting to this.

Close