Kategoria: Päiväkirja

Hääpäivä numero uno – Kahdenkeskistä aikaa

Eilen 17.9 me juhlittiin ensimmäistä hääpäivää. Vähän yli kaksi vuotta sitten tapasimme ja vuosi sitten sanoimmekin toisillemme Kulosaaren kirkossa tahdon, kauniissa syksyisessä ja aurinkoisessa säässä. Aurinko helli meitä myös tänä vuonna ensimmäisenä häiden vuosipäivänä.

Joku hullu joskus kauhisteli ”nopeaa etenemistä”, mutta kun kolahtaa niin silloin kolahtaa.

Onneksemme Lilin kummitäti pääsi hoitotädiksi sillä aikaa kun me hipsimme hetkeksi Herttoniemen kartanolla sijaitsevaan Wanhaan Myllyyn hääpäivän ateriaa nauttimaan kahden kesken.

Edellisestä kahdenkeskisestä hetkestä onkin ehtinyt vierähtää jo kaksi kuukautta ia tämä pieni irtiotto tuli kyllä ehdottomasti tarpeeseen. Pakko myöntää kuitenkin, että jännitti hirmuisesti jättää oma pienokainen jonkun toisen hoiviin.

Uskaltauduin nauttimaan jopa lasillisen shampanjaa päivän kunniaksi. Ateriaksi valitsimme valmiin 3 ruokalajin menun,  jossa oli alkuruokana kantarellikeittoa, pääruuaksi villisorsaa ja jälkkäriksi juustokakkua. Kaikki oli hyvää ja annoksetkin sen kokoisia ettei jäänyt nälkä.

Kantarellikeitto oli niin hyvää että olisi tehnyt melkein mieli nuolla lautanen 😀

Pääruoan villisorsa oli uusi kokemus meille, ei siitä uutta suosikkiruokaa tullut, mutta hyvää oli. Lisukkeet erinomaisia.

Jälkiruoka kruunasi kokonaisuuden. Söin kerrankin jotain herkkua hitaasti 😀 Enkä edes miettinyt koko aikaa Liliä.

Myös aviomies oli herkullinen.

Meillä oli ennen Lilin syntymää tapana pitää sunnuntaisin aina ”treffipäivä”. Sunnuntait oli pyhitetty siis yhteiselle ajalle, nykyään tälläistä ei pääse joka sunnuntai, mutta täytyy järjestää kahdenkeskisiä hetkiä jossain vaiheessa vähintään kerran kuussa. On mukava päästä rauhassa nauttimaan toistemme seurasta.

Ja naureskeltiin eilen, että oli mukava kerrankin päästä valmiiseen pöytään, normaalisti kun Jesse joutuu rakentaa kaikki huonekalut itse 😉 Se oli mun keksimä tosi hauska juttu. Totta tosin 😀

Kuluneen vuoden aikana olisi minulta kysytty minä päivänä tahansa, että olenko onnellinen, niin olisin joutunut vastaamaan että olen. Olen ollut joka päivä onnellinen.

Olen ollut avioliitossani onnellinen myös niinä päivinä jos jokin on vähän huolettanut, sillä olen tiennyt että meillä on aina toisemme ja että selviämme yhdessä ihan mistä tahansa. Mulla on maailman paras aviomies. Mummini sanoin: ”Mittatilausmies”.

Mittatilausmieheni kanssa muistamme kertoa joka päivä toisillemme että olemme tärkeitä, autamme aina tarvittaessa ja olemme tukena kaikessa.

Mitä eroa on tykkäämisellä ja rakastamisella? Buddha sanoi: Kun tykkää kukasta, sen vain poimii ylös. Kun rakastaa kukkaa, sitä kastelee joka päivä.

Mun oma vinkkini onnistuneeseen avioliittoon: Muistakaa pussata joka päivä ja sopikaa riidat ennen nukkumaanmenoa. Älkää antako auringon laskea vihanne ylle.

Natasa Höök

Seuraa minua:

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa

Kastejuhla

Eilen 10.9.2017 meidän rakas pieni Lili sai nimensä mukavien kastejuhlien merkeissä.

Juhlapaikalle matkustettiin tuttuun tapaan limusiinilla, kaakut ja muut sylitavarana.

Lili oli koko kastejuhlan ajan hienosti hiljaa ja nukkui miltei koko juhlat läpeensä.

Oltiin väkerretty leipomuksia koko lauantai, ensimmäistä kertaa elämässäni kokeilin sokerikuorrutetun täytekakun tekemistä ja sehän menikin sitten loppupeleissä sellaisiksi hommiksi, että kuorrute yön aikana vettyi jääkaapissa ja sain sitten rapsutella sen irti vielä sunnuntaiaamuna ja kuorruttaa uudelleen. (Ei ollut kakkukupua päällä jääkaapissa ja välissä oli kreemi! 😉 ) Tätä se äitiys on! 😀

Sylikummi Henna leipoi mokkapalat.

Hieno päivä kokonaisuudessaan, kiitos kaikille osallistujille! Lili sai paljon hienoja lahjojakin, niistä lisää tuonnempana. Tänään aion viettää rennosti omia synttäreitä pyöreitä vuosia täyttäen, toinen ristiäiskakkukin jäi maisteltavaksi. Kätevää.

Natasa Höök

Seuraa minua:

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa

Vauva-arki pakottaa irti täydellisyyden tavoittelusta

Oletko sinäkin täydellisyyden tavoittelija? Minä olen. Aina vähän.

Tykkään yleensä kun kaikki on just eikä melkein. Jotain sinnepäin harvoin kelpaa, mutta onneksi olen jo pikkuhiljaa alkanut tottua ajatukseen että täydellistä ei ole olemassakaan ja että riittävän hyvä on myös tarpeeksi hyvä.

 

Työssäni yrittäjänä olen tottunut suorittamaan. Vartaloni suhteen olen täydellisyyden tavoittelusta jo luopunut, miksi se on muun suhteen niin vaikeaa?

Miten täydellisyyden tavoittelu onnistuu vauva-arjessa? Voin sanoa että täällä ainakin melko puolivillaisin tuloksin.

Mulla on päivässä aina tiettyjä asioita jotka mun on ”pakko” saada tehtyä ja tietysti tietyllä tavalla. Arvatkaa olenko saanut ne kaikki tehtyä joka päivä tässä viimeisen kuukauden aikana. No en.

”Eilen jäi sänky petaamatta”

Eilen jäi sänky petaamatta ja blogikirjoitus vatsalihasten erkaumasta puolitiehen. Ajatus katkesi ja oli pakko tyytyä jatkamaan kirjoittelua myöhemmin.

Paljon jäi muutakin tekemättä ja sain itseni kiinni jälleen kerran ruoskimasta itseäni kaiken tekemättömän vuoksi. Mutta olikohan tuo itsensä sättiminen kuitenkaan aiheellista?

 

 

Sainhan minä paljon myös tehtyä, ja oikeastaan kaikki mitä päivittäin saan tehtyä on ihan tarpeeksi näin äitiyslomalla.

Tarpeeksi on jo se, että vietän aikaa vauvan kanssa. Ruokin, juttelen ja vaihdan vaipan.

Käytiin me pikkuisen kanssa myös kävelyllä ja ehdin pumpata vähän maitoakin talteen. Illalla sain blogitekstinkin melkein valmiiksi ja kyllä blogi ehtii vähän odottaa.

Tyhjensin astianpesukoneenkin. Näin kun asioita listaa, huomaan tehneeni yllättävän paljon.

”Pikkuhiljaa pieni ihminen pakottaa minut päästämään irti täydellisyyden tavoittelusta.”

Täytyy vaan välillä muistuttaa itseäni tosissaan: Päivä ei ole epäonnistunut vaikka en ehtinyt tehdä kaikkea. Minä en ole epäonnistunut. En vaikka joku niin väittäisi.

Vauva-arki  kulkee omalla painollaan, se on aitoa elämää. Täydellistä, vaikka se ei menisikään juuri niinkuin olit suunnitellut.

Pikkuhiljaa pieni ihminen pakottaa minut päästämään irti täydellisyyden tavoittelusta. Taas yksi asia mistä saan olla hänelle ikuisesti kiitollinen. Kärsivällisyyttä hän on jo opettanut rutkasti.

 

Tänään tein sen päätöksen. En haluakaan olla täydellinen. Tästä tekstistä ei tullut täydellinen, mutta toivottavasti ymmärrätte pointin.

Tavoitteletko sinäkin liikaa täydellisyyttä? Kerro kommentteihin oma kokemuksesi 🙂

Natasa Höök

Seuraa minua:

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa