Äiti olethan läsnä

Äiti olethan läsnä

Yrittäjyyden, unelmien, minuuden ja tuoreen äitiyden yhdistäminen ei välttämättä tunnu aina kovin helpolta.

Jokaisella aikuisella ihmisellä on oma (toivottavasti aika kirkas) käsitys siitä miten ja millaista elämää haluaa elää. Allekirjoittaneella ainakin on.

On unelmia, kunnianhimoisia tavoitteita, töitä, velvollisuuksia, oman ajan tarvetta, parisuhdeajan tarvetta jne.

Sitten on äitiys. Se ei toki missään nimessä poissulje mitään noista edellä mainituista ja saatat nyt olla minun kanssani tästä asiasta eri mieltä. Mutta… täysillä on mahdotonta keskittyä samaan aikaan olemaan PARAS mahdollinen äiti, jos panostaa täysillä myös kaikkeen muuhun. Esim. bisneksen kasvattamiseen isosti.

 

Parhaalla en nyt puhu täydellisestä. Sellaista ei ole olemassakaan. Täydellistä äitiä tai mitään muutakaan täydellistä.

Äitinäkin on tietysti mahdollista tavoitella unelmia. On mahdollista tehdä töitä. On mahdollista ottaa omaa aikaa. Mutta ethän tee sitä lapsesi onnen kustannuksella.

Voit nyt ajatella että juuri perhettäsihän varten paiskit pitkää päivää töissä. Haluat tietysti antaa heille kaiken onnen ja hyvän mitä he ansaitsevat.

Lastasi ei kuitenkaan kiinnosta millaisella autolla ajat, kuinka hienossa talossa asutte tai kuinka hienoja lahjoja voit hänelle ostaa. Hän haluaa ja tarvitsee sinut ja läsnäolosi.

 

Hän haluaa sinun hymysi. Sinun sylisi.

Vauvavuosi luo pohjan lapsen tulevaisuudelle ja varmasti tärkein mitä voi tuona aikana tarjota hänelle on äidin aika ja rakkaus ja lämmin syli.

Vaikka olisit fyysisesti läsnä, mutta mielesi on kokoajan jossain muualla (töissä), lapsesi aistii sen.

Vielä enemmän vaikuttaa tietysti se, jos et ole fyysisestikään läsnä.

 

Tottakai on olemassa tilanteita, joissa äiti kokee että hänen täytyy lähteä aikaisemmin töihin tai muualle lapsen luota. Se on tietysti myös erittäin ok, mutta jos vain voit valita:

Olethan läsnä pienelle lapsellesi tämän vauvavuotena ja mahdollisimman paljon muinakin ensimmäisinä vuosina. Silloin hän sitä eniten tarvitsee ja silloin pohja koko hänen tulevaisuudelleen rakentuu.

Tiedän omasta kokemuksesta millaista on kaivata äitiä lähelle. Sen ansiosta onneksi tajusin itse himmata tahtia ja jättää töitä vähemmälle, vaikka into yrittämiseen ja toisten  auttamiseen on ollut niin kova! On ollut niin paljon helpompi nauttia kotiarjesta nyt kun työpaineet eivät ole kuumottaneet ohimoilla koko ajan. En ikinä haluaisi että Lili muistaisi minut niin, että en välittänyt. Että olin AINA töissä ja että minulla oli aina jotain tärkeämpää kuin hän.

Sinäkin ehdit kyllä rakennella unelmiasi ja imperiumiasi myös hitaammalla tahdilla jos minäkin.

Muista elää tässä hetkessä aidosti sille mikä on tärkeintä.

Rakkaudella,

Natasa Höök

Seuraa minua:

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa

Huh hellettä! – 5 vinkkiä helpottamaan vauvan oloa kuumilla keleillä

Huh hellettä! – 5 vinkkiä helpottamaan vauvan oloa kuumilla keleillä

Niin ihanaa kun tänne Pohjolaankin on jo uudemman kerran tänä kesänä saatu kunnon helteisiä kesäsäitä! Itseänihän tämä ei ole haitannut, mutta lämmennyt ilma tekee vauvan olon aika-ajoin melko tukalaksi. Keräsin tähän postaukseen muutamia vinkkejäni hellesäillä vauvan tai taaperon oloa helpottamaan. Ei näistä toki aikuisellekaan haittaa ole!

1. Polskuttelu

Vesi viilentää. Suurin osa uimarannoista taitaa nyt olla sinileväkukintoja täynnä, eikä täten rannalla polskiminen ehkä tule ihan pienten kanssa kyseeseen.(Meillä ei haluttu ottaa riskiä että leväistä vettä päätyy vauvan suuhun). Onneksi omalle pihalle tai parvekkeelle voi kuitenkin laittaa uima-altaan tai ammeen ja muutaman lelun vihdykkeeksi! Myös suihkussa käyminen on monelle vauvalle mieluinen kokemus.

2. Nesteytys

Oman kokemukseni mukaan vauvalle kannattaa tarjota maitoa vaikka tämä ei aina osaisi sitä itse pyytää. Nesteen tarve kasvaa helteillä niin lapsilla kuin aikuisilla. Meillä vauva heräilee myös paljon öisin janoon, eli esimerkiksi unikoulua en näihin helteisiin ajoittaisi. Imettävän äidin kannattaa pitää superhyvin huolta myös omasta nesteytyksestä ja energiansaannista (riittävästä syömisestä) jotta maidontuotanto ei häiriintyisi. Myös vettä ja vesipitoisia kasviksia voi tarjota nautittavaksi tarpeen vaatiessa kiinteitä syöville.

3. Kylmät herkut

Sokeri on meidän kotona kiellettyjen listalla alle 1-vuotiailta (eikä sitä voi varsinaisesti suositella kyllä juuri muillekaan jatkuvasti syötäväksi.) Kiinteisiin ruokiin siirtyneelle vauvalle ja koko muullekin perheelle voi kätevästi tehdä onneksi myös itse terveellistä jätskiä banaanista ja marjoista:   Mustikkainen Nice cream n. 1 annos

  • Palasina pakastettu (tosi) kypsä banaani
  • Suomalaisia (pakaste) mustikoita oman maun mukaan
  • (Loraus mantelimaitoa tai muuta kasvimaitoa ja hieman vaniljauutetta)

Surauta tehokkaalla sekoittimella jätskiksi ja nauti.  

4. Ilmastoidut sisätilat

Jos sinulla on kotona ilmastointi niin onnea! Jos ei, löytyy ilmastoituja tiloja onneksi muualtakin. Esimerkiksi kauppakeskuksissa tai ruokakaupassa kiertely päivän kuumimpana aikana ei ole ollenkaan pöllömpi vaihtoehto. Myös ilmastoidut sisäleikkipuistot (Kuten HopLop) kannattaa muistaa! Alle vuoden ikäiset pääsevät vieläpä useimpiin puistoihin leikkimään ilmaiseksi!

5. Ulkoilu

Happea kannattaa haukata myös kuumilla säillä kun sisäilma seisoo paikallaan. Samalla sisäilma pysyy viileämpänä kun viettää aikaansa muualla. Ulkoilut kannattaa mieluiten ajoittaa kuitenkin päivän hieman ”viileämpiin” aikoihin kuten aamuihin ja iltoihin. Muista suojata vauva kunnolla suoralta auringolta vaatteilla ja verholla, mutta pidä huoli että ilma kiertää vaunuissa ja kulje mieluiten pitkin varjoisia reittejä.

Puuttuiko jotain listasta? Jaa kommentteihin omat vinkkisi!

Natasa Höök

Seuraa minua:

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa

Elämä on nyt – Pysähtymisen taito

Elämä on nyt – Pysähtymisen taito

Välillä kaiken kiireen ja ”kiireen” keskellä on vaikea muistaa pysähtyä nauttimaan arkisista hetkistä.

Ainakin minulle vanhemmuus on opettanut pysähtymistä lähes väkisin.

Voiko mikään pysäyttääkään kätevämmin kun joku tulee kesken keittiön siivoamisen nykimään hameen helmasta että pääsisi syliin? Tai että kesken iltakävelyn yllättää jano ja rattaissa itkee maitoa vaativa pieni ihminen vaatien välitöntä huomiota?

 

 

 

Viikonloppuna ihanan kesäpäivän päätteeksi pysähdyttiin juurikin viimeiseksi mainitun kaltaisessa tilanteessa katsomaan auringonlaskua penkille meren rantaan kun halusi päästä Lili nauttimaan juomastaan.

Siinä hetkessä, Lili sylissäni ja rakas aviomies vierelläni, tunsin valtavaa kiitollisuutta kaikesta mitä minulla on. Samalla tyyni meri ja kaunis kesäilta vei ajatukset myös valoisaan tulevaisuuteen.

 

Pysähtyminen, hetkessä eläminen ja kiitollisuus on tärkeää, sillä juuri ne kaikki arkiset hetket ovat niitä mitä lopulta tulemme muistelemaan lämmöllä.

Lapsi myös kasvaa niin nopeasti, että aikaa ei oikeasti ole hukattavaksi. Aika on kaikki mitä meillä on ja se kannattaa kyllä käyttää fiksusti.

 

 

 

 

Välillä tässä Lilin 1-vuotis päivän lähestyessä mietin jo, että olisinpa nauttinut enemmän ajasta kun vauva oli ihan pieni, mutta sitten muistan. Niinhän minä olen nauttinutkin!

Olen nauttinut sylissä tuhisevasta pikkukääröstä, olen iloinnut yölläkin maitoa hamuavasta pienestä suusta. Katsonut ihastellen kuinka hienosti pieni tyttöni on lähtenyt liikkeelle. Kuinka hän on kärsivällisesti harjoitellut ja hionut jokaisen taidon ennen kuin on siirtynyt seuraavaan.

 

Olen huomannut kuinka pienessä ihmisessä voi olla samaan aikaan herkkyyttä ja hersyvää huumorintajua.

Olen pelännyt, ihaillut, silittänyt, kantanut, imettänyt, leikkinyt, syöttänyt, istunut tunnin sängyssä katsellen kun hän möyrii ja möyhii menemään eikä haluaisi nukkua.

Arjesta täytyy muistaa nauttia, sillä siitä nauttiminen tekee jokaisesta päivästä juhlan.

 

Muistatko sinä pysähtyä tarpeeksi? 

Natasa Höök

Seuraa minua:

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa

Mittatilausmies

Perhe on tärkeä osa hyvinvointia. Onnekseni minulle onkin siunaantunut elämääni mitä ihanin perhe. Tämän tekstin kirjoitin tärkeän vuosipäivän kunniaksi erittäin tärkeälle ihmiselle.

3 vuotta sitten tapasin juhlissa vapaaottelijan jonka kanssa tulin jo ensi hetkistä hyvin juttuun.

Tuo vapaaottelijamies oli aivan yhtä ärsyyntynyt törttöilevistä pyöräilijöistä kuin minäkin ja yhteisellä bussimatkalla juttelimme kanssamatkustajien kauhuksi veitsistä ja villisioista.

Uskaltauduin tuon illan jälkeen vapaaottelijamiehen Facebook-kaveriksi.

Kauhukseni seuraavalla viikolla selvisi että tuo vapaaottelijamies leipoo naamojen ohella vapaa-aikanaan myös herkullisia kakkuja ja tykkää muutenkin ruuanlaitosta.

Kakkuja leipova vapaaottelija. Okei.

Sovittiin treffit.

Kului 2,5 kk.

Kakkuja leipova vapaaottelijamies polvistui syntymäpäivänäni eteeni ja pyysi minua vaimokseen. Vastasin tietysti kyllä, vaikka tapaamisesta olikin kulunut vasta kovin vähän aikaa.

 

 

Koska hei, kakkuja leipova vapaaottelija. Ja koska tiesin sydämessäni että tässä hän nyt on. Tuleva aviomieheni.

Jotkut luuli että kihlaus oli vain vitsi, mutta me tiedettiin. Se oli ihan oikea avioliittolupaus. Vuoden päästä siitä vietettiin ikimuistoiset häät. Sitten alettiinkin odottaa jo perheenlisäystä.

 

 

Vapaaottelija on paras mahdollinen isä pienelle tytöllemme. Hän jaksaa uskoa mun ideoihin, leipoo synttärikakut, asentaa jouluvalot vaikka leivänpaahtimeen ja siirtää sohvan paikkaa vaikka neljä kertaa jos mulla on joku huikea visio.

Me ollaan yhdessä timanttinen tiimi. Kahdesta persaukisesta työttömästä ollaan kasvettu ihanan tytön vanhemmiksi, joilla alkaa olla tilillä jo mukava pesämuna omaa unelmakotia varten. Pystytään jo kovan työn tuloksena sietämään törttöileviä pyöräilijöitäkin paremmin.

Vapaaottelija tukee minua kaikessa ja raataa rakennustyömaalla jotta voisin toteuttaa omaa unelmaani yrittäjänä.

Me ollaan kolmessa vuodessa saavutettu jo niin paljon, että uskon meidän saavuttavan loppuelämämme aikana vielä hurjan paljon enemmän.

 

Mummi sen ehkä parhaiten sanoi: Jesse on minun mittatilausmieheni.

 

 

Kiitos rakas näistä vuosista. En malta odottaa tulevia. Ja anteeksi jos olen välillä vauva-arjen keskellä tuntunut unohtavan sinut. En minä oikeasti ole unohtanut.

Rakastan sinua

Natasa Höök

Seuraa minua:

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa

Nuku vaan, minä tässä sahaan vähän – eräs päiväunitarina

Vauvan päiväuniaika. Tuo täynnä mystiikkaa oleva, monta kertaa päivässä toistuva aika jona vauva pitäisi saada torkahtamaan. Kaikki todennäköisyydet ja lähinnä koko maailma tuntuvat vaan välillä olevan unia vastaan. Seuraa kertomus (avautuminen) eräästä (tämänaamuisesta) uniajasta:

Kuva pöllitty netistä.

  1. Vauvaa väsyttää. No eipä siinä. Laitetaan nukkumaan.
  2. Vauva ei halua nukkua vaikka väsyttää. No ei siinä. Nukutetaan vaan sinnikkäästi.
  3. Vauvan kädet vispaa, jalat vispaa. Vauvalla alkaa tulla nälkä. No mut hei, ruokitaan välissä ja jatketaan sitten.
  4. Ruuan jälkeen vauva alkaa jo rauhoittua ja väsy alkaa painaa.
  5. Vauva nukahtaa.
  6. Joku tampio päättää 5 min jatkuneiden unien jälkeen alkaa sahata moottorisahalla pusikoita asunnon edessä keskellä talvea. 
  7. Vauva herää. 
  8. Vauva kakkaa.
  9. Vauvan kanssa mennään pesulle.
  10. Uusi yritys. Vauva nukkumaan.
  11. Asunnon vieressä olevalla työmaalla päätetään vaihteeksi vähän räjäytellä. Samaan aikaan pihalla aurataan vähän jäisiä lumikokkareita ympäriinsä, jotta meteli olisi taattu.
  12. Kyllä sitä metelissä voi nukkua mutta keskellä tällästä työmaata on kyllä vähän nyt niin ja näin.
  13. Katellaan sitte syssymmällä. Muutetaan ensin varmaan johonkin korpeen.

Että näin ja silleen. Vähän oottelin että millon naapuri alkaa porata seiniä mut ei ainakaan vielä toistaiseksi! Kyllä Lili yleensä on nukkunut ihan ok metelissäkin, mutta nykyään tuntuu olevan niin paljon herkkäunisempi että varsinkin yllättävät äänet herättää saman tien.

Tunnetteko tuskani? Sanokaa pliis että joku edes 😀

Natasa Höök

Seuraa minua:

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa

Pukkia moikkaamassa ja neuvolakuulumisia

Meillä nukutaan unia jo kahden tunnin pätkissä! Parannusta siis viime öinä ollut aiempiin puolen tunnin ja tunnin välein heräilyihin.

Lili 4kk

Viime viikolla oli Lilin 4kk neuvola. 6010g ja 63cm. Käyrillä mennään mukavasti edelleen. Pituuden suhteen kylläkin hypättiin huimasti. 4 cm edellisestä mittauksesta. Tyttö näytti neuvolassa myös että osaa nykyään vähän vierastaakin. Suu meni mutruun kun piti olla hetki äidin sylistä pois.

Näytti kuulemma ikenet myös siltä että hampaita saattaisi olla tulossa. Ei sinänsä yllättävää jos niin on. Purulelu on ollut kova juttu viimeaikoina.

Lili sai paljon kehuja taas jäntevyydestään ja tarkkaavaisuudestaan. Äiti sai kehuja hoitotaidoistaan 😀

Viikonloppuna käytiin vähän perheen kesken Itiksessä ostoksilla. Itse olin päättänyt että meille ei tänä vuonna joulukalentereita tule, mutta Jesse oli erimieltä ja osti meille molemmille tytöille omat kalenterit. Lili sai Mauri Kunnaksen Kirjajoulukalenterin ja minä The Body Shopin ison pinkin joulukalenterin.  Minkäs teet kun mies on päättänyt ostaa kalenterit? Silloin ne ostetaan 😀

Lili kävi myös samalla syömässä Fazerin kahvilassa.

Joulukalenterit

Joulukalenterit ovat olleet tosi kivat! Kunnaksen kalenterissä on 24 minikirjaa joissa on kivoja tarinoita luettavaksi.

Muiden joulukoristeostosten lisäksi myös ostoslistalla ollut vaaleanpunainen Weisten Babys First Christmas 2017 joulupallo pääsi Stockmannilta* mukaan <3 Aina pitää jotain pientä söpöä hömppää olla. Koska lapseni on sen arvoinen.

 

Hassusti tärähtänyt naama, sopivan epäselvä nettiin 😀

Ehdoton huipentuma ostosreissulle oli tietenkin se kun päästiin moikkaamaan Joulupukkia. Liliä kyllä oikeasti kiinnosti enemmän tonttutytön päällä oleva punainen asu ja kaikki ympäröivä hälinä. Päivä oli niin jännä, että unikin maistui Lilille oikein mainiosti myöhemmin.

Vielä loput lahjahankinnat tehtävälistalla ja sen jälkeen saa joulu tulla!

Oletteko muut käyneet pukkia moikkaamassa?

Natasa Höök

Seuraa minua:

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa