Kategoria: PREGNANCY/RASKAUS

Hän saapui perjantaina

21.7.2017 meidän perheestä tuli vihdoin kolmijäseninen (ok no neljä, koska kissa 😀 ) raskausviikoilla 39+4 kun pieni prinsessamme päätti syntyä. Kaikki synnytyksessä meni hyvin ja ollaan kotiuduttu mainiosti. Äiti voi hyvin, vauva voi hyvin ja isäkin voi hyvin <3

vauva vauva

Synnytyskertomusta seuraa pian kun ehtii pienokaisen syöttämisen lomassa pikkuhiljaa sitä rustailla.

Minä olen vihdoin äiti <3 Hurjaa!

Natasa Höök

Rv 39: Hetki jolloin luulin jääneeni leskeksi

Viimeistä päivää viedään raskausviikolla 39 eli 38+6 plakkarissa. Pieniä merkkejä synnytyksen lähestymisestä olen ollut bongaavinani koko viikon. On ollut jomotusta, vihlovaa kipua ja kerran jo mietin josko lapsivedet ovat alkaneet valua.

Maha on laskeutunut ja anopin mukaan ihan kypsän näköinen kuulemma. Tänään supistelee jo enemmänkin. Huomiseksihan tuo Jesse oli vatsan asukkaan kanssa sopinut syntymäpäivän. Saa nähdä pitääkö pienokainen sopimuksesta kiinni 😉

Viimeisiä hankintojakin vauvalle on vielä tehty, ostin ihan super suloisen pupupehmonkin hänelle sänkyyn koristeeksi. Pitää nyt vähän olla jotain söpöä turhakettakin.

 

peti

 

Perjantaina oli Jessen viimeinen työpäivä ennen kesälomaa (ja mahdollista jatkoksi tulevaa isyysvapaata), melkein kaksi vuotta kovaa työtä miehellä takana ilman lomaa. Oli mulla tarkoitus järkätä jotain tosi spesiaaliaki hänelle, mutta päädyttiin sitten ravintolaruokaan ja rauhalliseen kotihengailuun.

Ihanaa saada viettää aikaa kahden oikein kunnolla taas pitkästä aikaa. Lauantaina tosin hetken ehdin luulla että ilo oli vain lyhytaikainen.

Olin lähettänyt Jessen heittämään mun FB-kirppiksellä myymiä elokuvia ostajalle tuohon ihan lähelle meidän kotia. Jesse laittoi mulle viestiä, että kaupat oli hoidettu ja oli tulossa kotiin päin.

Joitakin minuutteja myöhemmin kuulin ASEEN LAUKAUKSIA pihalla! Olisiko ääni kuitenkin voinut olla jotain muuta? Ei, kyllä ne oli aseen laukauksia.

Yritin soittaa Jesselle. Ei vastausta. Arvatkaa iskikö paniikki? Minä viimeisilläni raskaana ja joku nyt ampui mun miehen? Sydän kurkussa odotin ja sekunnit tuntui minuuteilta tai tunneilta.

Nopea ajatuksenjuoksuni toi mieleen viime talvelta tapauksen, jossa nuori äiti jäi yksin lapsen kanssa vain muutama viikko vauvan syntymän jälkeen. Sydäntä puristi. Muutenkin sitä on raskaana niin herkillä ja kun vielä rakastaa toista niin älyttömän paljon…

Parin minuutin päästä kuulin kuitenkin kun avain kääntyi kotioven lukossa. Jesse kertoi että oli nähnyt 50-100m päästä kun poliisi oli ampunut meidän viereisen talon edessä jotain miestä kohti. Halasin Jesseä niin lujaa kuin ikinä pystyin.

Onneksi ampuja oli poliisi, eikä joku hörhö. Pystyi ainakin oikeasti lohduttautumaan sillä, että Jesse ei ollut vaarassa. Ja onneksi mun mieheni oli kunnossa! Jotenkin tälläinen asia taas muistutti siitä, että täytyy ihan oikeasti olla kiitollinen jokaisesta päivästä jonka saamme viettää täällä rakkaidemme kanssa.

Vaikka unelmoimme ehkä suurista, on tärkeä muistaa elää myös hetkessä eikä miettiä ainoastaan leppoisia eläkepäiviä etukäteen.

Kuva Rv 32: casualfoto.fi

Rakastakaa, halatkaa, halutkaa ja kuunnelkaa toisianne. Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu ja milloin on se viimeinen päivä.

Natasa Höök

Seuraa minua

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa

 

Kyllä se helvetti on kohta irti

Onko kenelläkään ollut samanlaisia kokemuksia? Aluksi kysytään miten on raskaus mennyt ja kun vastaa että hyvin on mennyt, niin aletaan kohta kohdalta kaivelemaan, että kai siellä on nyt jokin mennyt edes vähän kehnosti? 😀

 

rannalla

Kuinka sulla on raskaus mennyt? -Tosi hyvin.

Ootko oksentanut, onko ollut pahoinvointia? -En kertaakaan ole oksentanut, alkuraskaudesta oli etovaa oloa iltapäivisin, mutta sellaista se vähän on.

Onko ollut kipuja, vaikeeta ja hankalaa? -Ei oikeastaan, kaikki on mennyt aika kivasti. Yhdessä vaiheessa satutin selkäni mutta sain sen jumpattua kuntoon.

Jokusen kerran varmasti jokainen raskaanaoleva saa kuulla kysymyksen siihen liittyen, että miten raskaus on mennyt. Haluavathan kaikki toki tietää että kaikki on mennyt hyvin?

Kuitenkin musta on tuntunut, että useinmiten odotukset vastauksen suhteen ovat tietynlaiset. Halutaan tietää kaikki hirveydet ja inhottavat asiat hommaan liittyen, eli ehkä osa haluaa kuitenkin enemmän tietää että kuinka hirveetä on ollut?

Hirveyksistä ovat halunneet minulta kuulla erityisesti he, jotka itsekin ovat olleet joskus raskaana. He ovat kokeneet ja jakaneet omat kamalat kokemuksensa joten pitäähän mullakin niitä olla ja jos ei ole vielä ollut niin ”kyllä se on sinullakin vielä edessä” ja ”odotahan vaan, se viimeinen kolmannes on ihan helvettiä”.

Siis just sitä mitä odottava äiti haluaa kuulla? Ei. Miksei voisi tsempata ja olla positiivinen? Miksi pitää kuin ehdoin tahdoin toivoa toisellekin kamalaa kesäraskautta tukaline oloineen? Miksi on niin vaikea hyväksyä vastaus siitä, että raskaus on mennyt hyvin ja ilman ihmeempiä vaivoja. Onko se ärsyttävää kun toisella menee kivasti? 😀

rannalla

Kuinka vaikea mun raskaus sitten on ollut? Mun mielestä ei ollenkaan vaikea, vaan tosi helppo itseasiassa. Mulla ei ole ollut esim. närästystä, liitoskipuja, oksentelua, virtsankarkailua, peräpukamia, suonenvetoa, arpia, vatsavaivoja tai juurikaan turvotusta. Onko se sitten joltain pois? Mun mielestä olisi ihan kiva joskus kuulla, kuinka mahtava juttu on että olen selvinnyt näin kivasti tästä koetuksesta.

Kerran soitin neuvolaan ja kyselin neuvoa, niin mulle sanottiin heti että voi johtua ”niistä” peräpukamista. Mistä niistä? Teki mieli huutaa luuriin että hittovie ite oot peräpukama koko täti! 😀 Kunnon oletus heti että kaikilla raskaanaolevilla on peräpukamia. Mulla ei nimittäin ole enkä ollut kenenkään antanut ymmärtää että olisi.

Onneksi odotukseen liittyvissä Facebook-ryhmissä on saanut paljon tsemppiä, paljon enemmän kuin somen ulkopuolella. Ehkä jopa hieman yllättävää.

Joo, synnytyksestä en edelleenkään tiedä mitään ja siinä voi vaikka mennä asioita pieleen tai inhottavasti, mutta en mä niitä halua etukäteen miettiä. Se hetki on sitten silloin. Mä haluan uskoa että kaikki menee hienosti. Hyvällä asenteella pääsee aina pitkälle.

Teki mieli huutaa luuriin että hittovie ite oot peräpukama koko täti! 😀

rannalla

Mä siis edelleen odotan sitä ihan kamalaa kolmatta kolmannesta. Laskettu aika on parin viikon päästä.

Tähänkin sain jo kommenttia, että ”odotahan vaan sit kun sullakin on mennyt yli lasketun ajan niin ihan on hirveetä”. No minäpä odotan. Mielenkiinnolla, en kauhulla. Kyllä se on kohta kamalaa mullakin vissiin 😀

Natasa Höök

Onko sulla ollut helppo vai vaikea raskaus? Oletko saanut kuulla kauhutarinoita vai tsemppejä enemmän? Oonko ainoa joka on kokenut asian näin?

Seuraa minua

Instagramissa

Facebookissa