Taaperon tyyliin – Miten meillä pukeudutaan?

”En tykkää riemunkirjavista lastenvaatteista tai sisustuksesta.” Tuo lause särähti vähän aikaa sitten jotenkin pahalla tavalla korvaani.

Ensimmäinen ajatukseni olikin: -Ehkäpä lapsesi tykkää?

Lapsen näkö nimittäin kehittyy 2 ikävuoteen asti ja uskon että ainakin niin pitkään värikäs on väritöntä mukavampi silmälle. Harmaa ja hailakka värimaailma tuskin tarjoaa iloa silmälle samoissa määrin.

No, vähän ehkä vähän kärkkäästi ilmaistu 😉 Makunsa ja tyylinsä kullakin, enkä halua arvostella toki ketään. Omasta mielestäni värit kuitenkin kuuluvat lasten pukeutumiseen.

Värikästä, mukavaa ja tyttömäistä. Sellaista on meidän Lilin pukeutuminen tällä hetkellä kun äiti saa päättää. Vaaleanpunaista tulee tietysti ostettua kun se on ”tyttömäistä”, mutta huomattuani että Lili itse tykkää keltaisesta, päätin ostaa hänelle myös vaatetta josta keltaista löytyy. Onneksi keltainen tuntuukin olevan nyt muodissa, niin sitä löytyikin oikein mukavasti kauppojen valikoimista! Myös kaikki eläimet ovat ihania, varsinkin kissat ja koirat joille molemmille huudellaan ”päh päh” (vuhvuh), joten niiden kuvia löytyy myös nyt vaatteista.

Tämä postaus sisältää affiliate linkkejä*

Tyyli on vakava asia. Pipo Metsolan alennusmyynnistä napattu aiemmin tänä vuonna, Newbien neuletakki saatiin joululahjaksi viimevuonna ja koirapaita on Lindexiltä.*

Meillä on pyritty vähentämään turhaa kulutusta viime aikoina ja siitä syystä olen yrittänyt panostaa aika paljon lastenvaatteissa laatuun ja ajattomuuteen. Metsola, Gugguu, Papu ja monet muut laadukkaiksi ja halutuiksi ajattelemani merkit ovat löytäneet osin tiensä myös meidän vaatekaappiin.

Minua harmittaa kun monesti ”merkittömiä” vaatteita ei kukaan sitten enää halua kun ne ovat pieniksi jääneet. Siksi en niitä itsekään niin runsain määrin mielellään osta. Niitä saa samasta syystä myös monesti ilmaiseksi kun ihmiset käyvät kaappien sisältöjä läpi. Näin meillekin on päätynyt paljon vaatetta. En halua opettaa Lilille että merkkivaatteet ovat vain merkin vuoksi hyvä valinta uusissa vaatteissa, vaan myös jatkoa ajatellen ne voivat olla parempi valinta kun ovat halutumpia käytettyjen vaatteiden kaupassa.

Välillä kuitenkin on kiva ostaa jotain söpöä höpöä, kuten nyt päätyessäni Lilin synttärilahjakortin kanssa ostoksilla käydessä. Mukaan tarttui ehkä useampikin vaate kuin oli tarkoitus. Oli niin paljon kivaa tarjolla!

 

Lili osaa jo näin yksivuotiaana itse osittain valita vaatteet mistä tykkää. Pipot heitetään mäkeen aika nopeasti ja vaatekasasta uusien housujen seasta suosikiksi nousivat nämä kuviolliset ihanuudet Lindexin tämän syksyn valikoimasta. Niitä puettiin niin jalkaan, käteen kuin päähänkin.

Yksi tärkeä kriteeri meillä taaperon vaatteen valinnassa on kuitenkin käyttömukavuus ja se että sitä myös uskaltaa antaa lapsen käyttää. Tällä tarkoitan sitä, että varsinkin ulkokäytössä vaate ei saisi olla sellainen että siinä ei saa rymytä ja liikkua joko likaantumisen tai rikkoontumisen pelossa. Lapsen täytyy antaa tietysti touhuta! Söpöily- ja touhuiluvaatteet voivat siis olla vaikka erikseen. Kyllä joku 75 euron jumpsuit mielellään saisi pysyä ehjänä ja polvet puhtaina! 😀 Rahakin on nimittäin ihan kivaa.

Paita ja ja Lilin lempparihousut settinä täältä.* Pssst! Lindexiltä saat vieläpä 15% alennusta kaikesta koodilla superweek18 Koskee myös aletuotteita! Koodi voimassa 10-16.9.2018.

Syys- ja talvikaudelle meillä on vielä hankkimatta niin kumisaappaat kuin talvikengätkin, muuten homma aika hyvin hallinnassa. Mietittiin että käytettynä varmaan voisi jopa löytyä näin pienelle jotain käyttökelpoista ja kivaa talvikenkää? Mieleen juolahti myös että etelässä varmaan tarvitsee talvikenkien lisäksi ihan perus lenkkaritkin tms. koska runsaan lumen ja kylmyyden määrästä ei ole varsinkaan täällä mitään takuuta.

 

Miten teillä pukeudutaan? Merkkiin vai ”merkittömään”? Värikkäästi vai hillitymmin? Kuka teillä päättää? Jätä kommenttia! 🙂

Ihanaa ja aurinkoista syksyn jatkoa,

Natasa Höök

Seuraa minua:

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa

Miltä tuntuu olla äiti?

Äitiys tai vanhemmuus on takuulla sellainen asia, että ennen sen kokemista ei todellakaan tiedä siitä yhtään mitään. Eikä sitä sitten loppupeleissä äitinä ollessaankaan tiedä mistään mitään. Tällä hetkellä tiedän ehkä kuitenkin vähän siitä miltä tuntuu olla äiti 0-3kk ikäiselle vauvalle, enkä väitäkään tietäväni mitään muuta.

syksy

Lapsen saaminen oli samaan aikaan pelottavin ja paras asia elämässäni. Synnyttämään lähtiessä oikeasti pelotti kun tajusi, että se tyyppi ketä oli kasvatellut mahassa 9 kuukautta oli nyt oikeasti tulossa sieltä.. ja että minun piti jotenkin kummassa pusertaa se tyyppi ulos! Onneksi minulla oli huipputsemppari Jesse mukana. Ilman en olisi pärjännyt varmasti läheskään niin hyvin.

En tiedä mitä olin kuvitellut, mutta se todellisuus äitiyden tuomasta vastuusta kyllä tietyllä tapaa yllätti kun silloin Lilin syntymäpäivänä aamuyöstä siirryimme synnytyshuoneesta osastolle. Vauva laitettiin paitani sisään ja meidät jätettiin nukkumaan. Kaksin. Jesse lähti taksilla kotiin.

Minä olin nyt vastuussa tuosta paitani sisällä tuhisevasta pikkuisesta ja tuo pikkuinen oli ihan pihalla koko maailmasta.

syksy

Äitiys on  maailman ihaninta ja kamalinta samaan aikaan. Lapsi on suuri lahja, mutta tuo mukanaan myös outoja epävarmuuksia ja pelkoakin. Sitä haluaisi aina tehdä parhaansa, suojella ja turvata niin pitkään kuin mahdollista. Sitä pyytää vieraita pesemään kätensä että pienokainen säästyisi flunssalta ja sitä valitsee vaunulenkillä aina mieluiten sen valoisamman ja turvallisemman tuntuisen kävelyreitin.

Öisin sitä heräilee vähän väliä tarkistamaan hengittääkö vauva vielä.

Pieni lapsi koettelee välillä kärsivällisyyttä, mutta samalla tietenkin opettaa kärsivällisyyttä. Välillä päivät huutavan pienokaisen kanssa ovat aika pitkiä.

Kuitenkin kun vihdoin sieltä huudon ja parkumisen seasta väläytetään se maailman suloisin hymy, sydän aivan sulaa. Parhaat ja onnellisimmaksi tekevät asiat ovat usein myös juuri niitä, jotka koettelevat ja joiden eteen on vähän myös kärsittävä.

Kyllä Lili osaa äitiä naurattaakin. Välillä tunnutaan kuvittelevan että äitiä voi imeskellä mistä kohtaa tahansa maitoa saadakseen ja välillä syödessä tohelletaan ja naureskellaan niin kovasti että on itselläkin naurussa pidättelemistä.

-Äitiys sopii sinulle, on kommentti jonka olen jo monta kertaa kuullut ja sen kuuleminen tuntuu kieltämättä hyvältä, vaikka muiden mielipiteillä ei väliä olekaan. Niin se sopii minunkin mielestäni, vähän niinkuin uusi talvitakkini. Ihan älyttömän hyvin. Onhan se kivaa jos muutkin huomaa.

On ihanaa olla Lilin äiti. Aion olla niin hyvä äiti kuin ikinä vaan pystyn.

Äitiydessä minut on yllättänyt se, että ennen lapsen syntymää olin kuvitellut että ei sillä niin ole väliä millaisissa vaatteissa vauva on tai millaisilla leluilla se leikkii, mutta kun on päässyt tuohon tyyppiin tutustumaan niin haluaa ostaa kaikkea söpöä niin paljon kuin sielu sietää.

Viimeisin ostos taitaakin olla ompelijalla teetetty vaaleanpunainen tutuhame, koska pitäähän prinsessalla nyt tutu olla. Ystäväni kysyi, miksi? Vastasin, miksipäs ei?

En aio kuitenkaan täyttää lapseni elämää tavaroilla, vaan haluan tarjota hänelle kokemuksia. Nyt minäkin saan syyn ehkä joskus lähteä  vaikka ulkomaille. En halua että Lili kasvaa samanlaisessa tynnyrissä kuin minä kasvoin. Siinähän sitä onkin kun äiti ja tytär oppivat yhtäaikaa asioita elämästä ja maailmasta.

Superdry takki (tummansinisenä versiona) TÄÄLTÄ*.

Äitiys on ehdottomasti paras asia mitä minulle on tapahtunut ja mitä hienointa, minulla on rinnalla mitä ihanin mies kasvattamassa tätä pientä ihmettä.

Äitiydessä parasta on nähdä lapsen oppivan, kehittyvän, nauravan ja ihmettelevän. Äitiys on palkitsevaa, pelottavaa, ihanaa, rakasta, hauskaa, kärsivällisyyttä vaativaa, täynnä ihmeteltävää. Odotan innolla mitä kaikkea jännittävää tämä äitiys tuokaan tullessaan.

*Tähdellä merkityt linkit ovat mainos/affiliatelinkkejä.

Miltä sinusta tuntuu olla äiti? Kerro kommentteihin 🙂

 

 

Natasa Höök

Seuraa minua:

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa

 

Vauvan syys- ja talvivaatteet

Minkälaisia vaatteita pukea vauvalle syksyn kosteisiin ja viileneviin ilmoihin? Entäpä talven paukkupakkasille?

Vaikeinta vaateostoksia tehdessä on varmastikin ollut se ettei yhtään tiedä kuinka nopeasti pieni ihminen oikein kasvaa. Jos Lili on nyt 56 cm pituinen niin kuinka pitkä hän on joulukuussa? Entä helmikuussa?

Jos jotain on tullut jo huomattua, niin se että äitiyspakkauksen talvivaatteet ovat ainakin ihan hurjan isoja meidän vauvalle. Pähkäiltyäni ja tutkittuani asiaa päädyin ostelemaan talvivaatteet koossa 62.

3kk ikäisten vauvojen sanotaan käyttävän keskimäärin kokoa 62 ja 6kk ikäisten kokoa 68. Luulen että meidän pikkuinen asettuu jokseenkin mukavasti talvella siihen välimaastoon. Haalarit ovat usein myös aika reilun kokoisia.

Kesällä oli kiva käyttää heinäkuiselle lämpimällä ilmalla pelkkiä bodyja ja illoiksi ja ulkouluihin lisätä päälle tarvittaessa potkuhousut tai muut housut, mutta talveksi olen hahmotellut Lilin käyttävän lähinnä erilaisia söpöjä kokopukuja/haalareita ja niitä onkin ostettu nyt sitten jos jonkinlaisia:

 

Hiirikuvioinen potkupuku kätevällä vetskarilla Zalandolta ja puuvillaiset haalarit Lidlistä.

Gapin Minnihaalari ja Tom Tailor nallepuku Zalandolta.

Ihana seeprakuvioinen Ticket to heaven toppahaalari ostettiin käytettynä Tori.fi kautta.

Minkälaisia talvivaateostoksia te muut olette tehneet kesävauvoille?

Natasa Höök

Seuraa minua:

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa