Välillä kaiken kiireen ja ”kiireen” keskellä on vaikea muistaa pysähtyä nauttimaan arkisista hetkistä.
Ainakin minulle vanhemmuus on opettanut pysähtymistä lähes väkisin.
Voiko mikään pysäyttääkään kätevämmin kun joku tulee kesken keittiön siivoamisen nykimään hameen helmasta että pääsisi syliin? Tai että kesken iltakävelyn yllättää jano ja rattaissa itkee maitoa vaativa pieni ihminen vaatien välitöntä huomiota?
Viikonloppuna ihanan kesäpäivän päätteeksi pysähdyttiin juurikin viimeiseksi mainitun kaltaisessa tilanteessa katsomaan auringonlaskua penkille meren rantaan kun halusi päästä Lili nauttimaan juomastaan.
Siinä hetkessä, Lili sylissäni ja rakas aviomies vierelläni, tunsin valtavaa kiitollisuutta kaikesta mitä minulla on. Samalla tyyni meri ja kaunis kesäilta vei ajatukset myös valoisaan tulevaisuuteen.
Pysähtyminen, hetkessä eläminen ja kiitollisuus on tärkeää, sillä juuri ne kaikki arkiset hetket ovat niitä mitä lopulta tulemme muistelemaan lämmöllä.
Lapsi myös kasvaa niin nopeasti, että aikaa ei oikeasti ole hukattavaksi. Aika on kaikki mitä meillä on ja se kannattaa kyllä käyttää fiksusti.
Välillä tässä Lilin 1-vuotis päivän lähestyessä mietin jo, että olisinpa nauttinut enemmän ajasta kun vauva oli ihan pieni, mutta sitten muistan. Niinhän minä olen nauttinutkin!
Olen nauttinut sylissä tuhisevasta pikkukääröstä, olen iloinnut yölläkin maitoa hamuavasta pienestä suusta. Katsonut ihastellen kuinka hienosti pieni tyttöni on lähtenyt liikkeelle. Kuinka hän on kärsivällisesti harjoitellut ja hionut jokaisen taidon ennen kuin on siirtynyt seuraavaan.
Olen huomannut kuinka pienessä ihmisessä voi olla samaan aikaan herkkyyttä ja hersyvää huumorintajua.
Olen pelännyt, ihaillut, silittänyt, kantanut, imettänyt, leikkinyt, syöttänyt, istunut tunnin sängyssä katsellen kun hän möyrii ja möyhii menemään eikä haluaisi nukkua.
Arjesta täytyy muistaa nauttia, sillä siitä nauttiminen tekee jokaisesta päivästä juhlan.
Muistatko sinä pysähtyä tarpeeksi?
Seuraa minua:
