Hääpäivä numero uno – Kahdenkeskistä aikaa
Eilen 17.9 me juhlittiin ensimmäistä hääpäivää. Vähän yli kaksi vuotta sitten tapasimme ja vuosi sitten sanoimmekin toisillemme Kulosaaren kirkossa tahdon, kauniissa syksyisessä ja aurinkoisessa säässä. Aurinko helli meitä myös tänä vuonna ensimmäisenä häiden vuosipäivänä.
Joku hullu joskus kauhisteli ”nopeaa etenemistä”, mutta kun kolahtaa niin silloin kolahtaa.
Onneksemme Lilin kummitäti pääsi hoitotädiksi sillä aikaa kun me hipsimme hetkeksi Herttoniemen kartanolla sijaitsevaan Wanhaan Myllyyn hääpäivän ateriaa nauttimaan kahden kesken.
Edellisestä kahdenkeskisestä hetkestä onkin ehtinyt vierähtää jo kaksi kuukautta ia tämä pieni irtiotto tuli kyllä ehdottomasti tarpeeseen. Pakko myöntää kuitenkin, että jännitti hirmuisesti jättää oma pienokainen jonkun toisen hoiviin.
Uskaltauduin nauttimaan jopa lasillisen shampanjaa päivän kunniaksi. Ateriaksi valitsimme valmiin 3 ruokalajin menun, jossa oli alkuruokana kantarellikeittoa, pääruuaksi villisorsaa ja jälkkäriksi juustokakkua. Kaikki oli hyvää ja annoksetkin sen kokoisia ettei jäänyt nälkä.
Kantarellikeitto oli niin hyvää että olisi tehnyt melkein mieli nuolla lautanen 😀
Pääruoan villisorsa oli uusi kokemus meille, ei siitä uutta suosikkiruokaa tullut, mutta hyvää oli. Lisukkeet erinomaisia.
Jälkiruoka kruunasi kokonaisuuden. Söin kerrankin jotain herkkua hitaasti 😀 Enkä edes miettinyt koko aikaa Liliä.
Myös aviomies oli herkullinen.
Meillä oli ennen Lilin syntymää tapana pitää sunnuntaisin aina ”treffipäivä”. Sunnuntait oli pyhitetty siis yhteiselle ajalle, nykyään tälläistä ei pääse joka sunnuntai, mutta täytyy järjestää kahdenkeskisiä hetkiä jossain vaiheessa vähintään kerran kuussa. On mukava päästä rauhassa nauttimaan toistemme seurasta.
Ja naureskeltiin eilen, että oli mukava kerrankin päästä valmiiseen pöytään, normaalisti kun Jesse joutuu rakentaa kaikki huonekalut itse 😉 Se oli mun keksimä tosi hauska juttu. Totta tosin 😀
Kuluneen vuoden aikana olisi minulta kysytty minä päivänä tahansa, että olenko onnellinen, niin olisin joutunut vastaamaan että olen. Olen ollut joka päivä onnellinen.
Olen ollut avioliitossani onnellinen myös niinä päivinä jos jokin on vähän huolettanut, sillä olen tiennyt että meillä on aina toisemme ja että selviämme yhdessä ihan mistä tahansa. Mulla on maailman paras aviomies. Mummini sanoin: ”Mittatilausmies”.
Mittatilausmieheni kanssa muistamme kertoa joka päivä toisillemme että olemme tärkeitä, autamme aina tarvittaessa ja olemme tukena kaikessa.
Mitä eroa on tykkäämisellä ja rakastamisella? Buddha sanoi: Kun tykkää kukasta, sen vain poimii ylös. Kun rakastaa kukkaa, sitä kastelee joka päivä.
Mun oma vinkkini onnistuneeseen avioliittoon: Muistakaa pussata joka päivä ja sopikaa riidat ennen nukkumaanmenoa. Älkää antako auringon laskea vihanne ylle.
Seuraa minua:
