Instagram on lelukirja – Sorrutko sinäkin vertailuun?
Alaviisto on aina niin seksikäs.
Oon ollut somessa viimeajat aika hiljainen, syystä että remontti ja arki vie aikalailla voimat. Oon myös miettinyt kauheesti sitä mitä mä somessa oikeesti haluan tehdä.
Aiemmin yritin mm. lähteä mukaan trendiin, jossa täydelliset värikoordinoidut kauniit feedit oli in, mutta oon niin lopen kyllästynyt siihen hommaan että ei vaan pysty.
En jaksa itse yrittää luoda sellaista taidetta tässä pyörityksessä jossa taapero pissaa lattialle ja piirtää mun päiväkirjaan heti kun silmä välttää, enkä varsinkaan jaksa seurata sellaisia instagram-tilejä. Jos mä lisäisin sellaisia kuvia johonkin niin se olisi suorastaan valehtelua, en mä ole sellainen enkä usko että kukaan ihan oikeesti on.
Jotenkin mua alkaa vaan joka kerta naurattaa kun joku poseeraa täydellisen sileän ihonsa kanssa uusissa kirkkaanpunaisissa niukoissa treenivaatteissa kullankeltaisessa heinikossa tai keskellä jotain suopursuryteikköä.
Ihan oikeesti. Kulkeeko joku aidosti ja oikeasti jumppavaatteissa pyllistelemässä tuolla jossain pellon reunalla? Kuinka monella oikeesti on aikaa makoilla pyllynposket lämpimän meriveden seasta pilkottaen?
Jos kulkee ja jos on aikaa niin ok 👌🏼 Kivat sulle mut mulla ei oo aikaa olla niin eteerinen.
Nää ”täydelliset” kuvat ja editoidut videot ihmisistä, kodeista ja elämästä. Ne on voi olla aika myrkyllisiä. Niistä voi toki saada ihanaa inspiraatiota mutta ne vie meidät myös helposti sellaiselle vertailun polulle jolta ei oo paluuta.
Instagram on vähän niinkuin sellainen ennen joulua lapsille jaettava lelukirja, mutta aikuisille.
Se saa meidät ostamaan asioita mitä me ei oikeesti tarvita. Se saa meidät tyytymättömiksi omaan elämäämme vaikka oikeasti meillä usein on kaikki mitä me tarvitaan tässä ja nyt.
Äläkä nyt ymmärrä väärin. Olen itsekin sortunut ostamaan siksi koska muillakin on.
Eikä mun elämä mitään pissanhajuista kaaosta ole, vaan pääosin erittäin positiivista, iloista ja onnellista.
Haluan jatkossa ottaa toki kauniita kuvia, sillä tykkään kuvaamisesta ja kauniista asioista. Haluan myös sisustaa meidän uutta kotia, ei sellaiset asiat väärin ole jos niistä tykkää. Haluan myös inspiroida, mutta en halua että kukaan koskaan koke huonommuutta siksi että mä vaikutan jotenkin täydelliseltä. En ole täydellinen ja välillä vien lapseni syömään shoppailun lomassa ranskanperunoita.
Enkä tietenkään halua näyttää tytölleni esimerkkiä, että esim. se pyllyn esittely olisi tärkeää ja että jatkuva somettaminen olisi fiksua ja rakentavaa tekemistä.
Ihan tutkimustenkin mukaan, mitä enemmän ruutuaikaa, sitä enemmän masennusta ja muita ongelmia. Oon nyt jo huomannut kuinka kiukkuiseksi lapsi tulee jos antaa katsoa puhelimelta kolme Pipsa Possua putkeen.
Välillä kannattaa vaan pysähtyä hetkeksi ja miettiä sitä kaikkea mitä on tässä ja nyt. Pysähtyä hetkeen ja hengähtää vaikka kiire olisikin. Edes viideksi minuutiksi. Unohtaa ne toiset. Ne tekee omaa juttuaan. Tee sinä omaasi.
Enemmän upeita alaviistokaksarikuvia, vähemmän merivedessä kimaltelevia siloteltuja pakaroita sanon ma.
Ollaan aitoja ja rehellisiä toisillemme. Se on reilua. Ei pakaroissa mitään vikaa ole, mutta ne ei kyllä inspiroi mua pätkääkään 😄
-Natsku
Löydät minut:
