Tiiättekö sen fiiliksen kun ensin aamulla ärsyttää toisen pöydälle jättämä tyhjä luomukaurahiutalepaketti (tai joku muu mikä ei johonkin kuulu).

Sit hetken päästä muistaa, että hyvin todennäköisesti joskus tulevaisuudessa tulee kohtaaman sellaisen surullisen päivän kun se kaurahiutalepaketin unohtelija ei ole enää täällä. Jompikumpihan sitä todennäköisesti lähtee ensin.

Sen muistettuaan siivoaa kaurahiutalepaketin pois kartonkeihin ja päättää keskittyä taas jatkossa enemmän olennaiseen. Ihmisiin joilla on väliä. Elämään. Perheeseen. Tunteeseen. Rakkauteen.

Halaa pientä tytärtään, soittaa miehelle töihin että meillä on ikävä.

Ei oikeasti yhdellä hiutalepaketilla niin väliä vaikka vauva-arki vähän aamulla väsyttääkin.

Olihan se ihana ladannut taas kahvinkeittimenkin valmiiksi ja suukonkin antoi lähtiessään.

Miten sitä joskus meinaakin kiehua puurot yli ihan hölmöistä asioista? Miksi sitä välillä kuvittelee että ihan kummallisilla asioilla olisi tässä elämässä jotain merkitystä? Samaa olen miettinyt, että miksi ihmeessä sitä ostelee kotiinsa kaikkea turhapäiväistä tavaraa kun ei niillä sitten lopulta mitään kuitenkaan tee.

Mun ajatukset on pyörineet taas tän aiheen ympärillä noista Turun surullisista tapahtumista asti ja purkautuivat nyt tälläisen tekstinpätkän muodossa ulos. Vähän poikkeaa blogin tyylistä, mutta siitä viis 😀

Muistakaa rakastaa toisianne.

(Kuva: Ronnie Hole, Casualfoto.fi)

Natasa Höök

Seuraa minua

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa

Tykkää:
Kerro kavereille:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *