Meillä odotetaan – Raskausviikko 20
Vuoden alusta oli tarkoitus laittaa pöhinäksi blogin saralla, mutta yllättävät käänteet ovat vieneet voimia. Menetin rakkaan kissani Adelan tammikuussa. Adela oli 10 vuotias maatiainen, mustavalkoinen kaunotar ja tärkeä ystävä. Onneksi Adelan velipoika Heron jäi vielä meitä ilahduttamaan kissamaisilla kommervenkeillään. Pahimmasta surusta on jo selvitty ja muistot ovat alkaneet tuntua jo vähemmän kivuliailta.
Meillä tosiaan odotetaan kesävauvaa saapuvaksi ja nyt on käynnistynyt raskausviikko 20. Lapsi on meidän kummankin ensimmäinen.
Viime tiistaina kävin kuuntelemassa sydänääniä neuvolalääkärin vastaanotolla, ja siellähän se pieni sydän kovasti tömpsytti. Tänä perjantaina alkaa meillä muutto isompaan asuntoon, alkoi tuntua että 40 neliötä käy liian pieneksi kahdelle aikuiselle, yhdelle pienelle ja yhdelle rasavillille pappakissalle.
Olen koittanut kovasti kuulostella ja tunnustella vauvan liikkeitä vatsassa, mutta mitään ei ole oikein tuntunut. Nyt kuitenkin parina viime päivänä luulen bonganneeni muutaman potkun.
Liikuntaa olen jatkanut koko raskauden ajan, muutamia juttuja on joutunut jättää pois, kuten Brassijiujitsun ja raskaimmat painot, sekä muutamat ei suositellut liiikkeet salilla.
Odotusajan liikunnasta voisinkin kirjoitella pientä postausta tänne blogiinkin. Peppua ja käsiä voi treenata odotusaikana hyvinkin tehokkaasti!
