Kategorioimaton

Miksi ei kaikki voitais olla vaan kavereita? Somekäytös.

Nuo otsikon sanat kuulin tuossa talvella ala-aste ikäisen pojan suusta koulun käytävällä. Nuo sanat ovat pyörineet tässä päässäni nyt jonkin aikaa ja tuntuvat olevan hyvinkin ajankohtaisia. Miksikö? No siksi, että ihmisten somekäyttäytyminen on ollut tässä lähiaikoina paikkapaikoin aivan käsittämätöntä.

Mä oon sellainen tyyppi, että jos olisin missikisoissa ehdokkaana niin oisin varmaan se joka toivoisi sitä maailmanrauhaa. En voi ymmärtää sellaista tietynlaista ilkeyttä, mitä monet nykyään harjoittavat erityisesti netissä.

Hoida ittes kuntoon

Monet tsemppaaviksi tarkoitetut Facebook-ryhmät, joissa olen mukana, ovat oikein kevään kunniaksi pursunneet ikäviä negatiivisia kommentteja. Kiusaamista, pätemistä ja toisten latistamista.

Yhdessä ryhmässä on sisustustukseen sopivaa vinkkiä kysyvälle rynnätty pätemään, kuinka kyseinen asia ei heidän taloudessaan ole mikään ongelma ja on nimitelty uusavuttomaksi. Miksi ei voi vaan pitää kommenttia omana tietonaan, jos se ei varsinaisesti liity edes aiheeseen?

Toisessa ryhmässä taasen on käsittämättömällä tavalla kehotettu etenevän sairauden kanssa elävä yritteliäs ihminen hoitamaan itsensä kuntoon ennen kuin lähtee edes unelmoimaan yritystoiminnasta. Voi kun se olisikin niin helppoa kaikille, hoitaa vaan sairauden pois ja that’s it! Missä tsemppi ja toisten tukeminen?

Ei millään pahalla

Olen myös itse saanut osakseni toisinaan ikäviä kommentteja, erityisesti nk. ”ei millään pahalla”-kommentteja. Katsos kun kirjoittaa alkuun nuo maagiset sanat niin siihen peräänhän voi kirjoittaa ihan mitä tahansa. -Ei millään pahalla, mutta toi sun asu on ihan kamala. Kiitos ja hyvä ettet pahalla. Jos on eriävä mielipide, voi senkin ilmaista niin monella eri tapaa, mm. hienovaraisesti.

-Ei millään pahalla, mutta toi sun asu on ihan kamala.

Eka kuva kyllä on parempi

Muutoskuvat hyvinvointi ja treeniaiheisissa ryhmissä. Ah! Noissa ryhmissä moni pääsee oikein vauhtiin kertoessaan kovaan kuntoon itsensä treenanneelle, että ennen oli kyllä parempi. Ihan olet liikaa töitä tehnyt kehosi eteen.

”Ei millään pahalla, mutta näytät nainen miesmäiseltä, et ollenkaan naiselliselta.”  Pahimmassa tapauksessa tuollaisella kommentilla voi jättää pitkät arvet jonkun itsetuntoon. Jos kuvien henkilö on itse tyytyväinen, se on kyllä usein ihan riittävästi. Ei tarvitse mennä kertomaan että sinulle ei kyllä kelpaisi.

Erityisesti yrittäjinä toimivia ihmisiä kehottaisin oikeasti miettimään omaa somekäytöstään, jos ei ole mitään rakentavaa palautetta tai positiivista kommenttia annettavaksi, niin voisi olla ehkä syytä pitää vain ne mölyt mahassaan.

Minun ostopäätökseeni ainakin vaikuttaa ehdottomasti, millaisen kuvan yrittäjä on itsestään antanut. Ostan tuotteen lisäksi brändin arvoja ja arvojen takana on yrittäjä itse. Minä itsekin edustan yritystäni niin työssä, kuin vapaa-aikanakin.

Meillä kaikilla on oikeus kertoa mielipiteemme, mutta olisiko syytä miettiä myös toisten tunteita? Se että on oikeus sanoa, ei tarkoita että aina tarvitsee sanoa. Kyllä meillä varmaan jokaisella tulee niitä hetkiä, kun vähän miettii jostain itselleen itsestäänselvistä kysymyksistä tai kommenteista, että onko toi tyyppi ny vähän urpo, mutta ei silti kai tarvitsisi kenenkään mieltä mennä pahoittamaan.

Voitaisko siis olla vaan kavereita? Mä ainakin haluaisin olla. Vaikkakin olenkin yksi niistä askarteluryhmän uusavuttomista, joilla on magneetti astianpesukoneen luukussa kertomassa siitä, onko koneessa puhtaat vai likaiset 😉

 

Kokeiltaisiinko tällä viikolla kirjoitella vaikka vaihteeksi kivoja ja positiivisia kommentteja kun niihin tulee aihetta ja jätetään ne ikävät kommentit mieluiten pois ihan kokonaan? Mun mielestä se olisi aika kiva. Loin uuden Naisyrittäjien tsemppiryhmän facebookiin. Se on tarkoitettu nimenomaan toisten naisyrittäjien tsemppaamiseen ilman negatiivisia kommentteja ja turhaa mollaamista. Liittykää mukaan!

Mikäli et ole naisyrittäjä, tsempataan toisiamme muuten somessa ja livenä ja pidetään yhteyttä!  Minut löydät myös mm. facebookista tai instagramista 🙂

Kiitos,

Natasa Höök