Omaa polkua etsimässä. Kenties löysinkin sen?

Heipparallaa! Siitä on kulunut vuosia kun viimeksi kirjoittelin tänne blogiin. Vähän tuntuu vaikealta kieltämättä aloittaa tämä, kun kaikki nappulatkin ovat hukassa. Siis lähinnä kaikki tekniset nappulat blogialustalla. Omat nappulat alkavat ehkä tässä pikkuhiljaa olla kasassa. Taas toistaiseksi.

Jotenkin hauskaa, että edelliselläkin kerralla kun tänne kirjoittelin, teemana oli ollut sellainen oman polun löytäminen. Se ettei vertailisi siihen miten muut elävät elämäänsä. Viime vuosina olen ajatunut etenkin yritysmaailmassa tarttumaan jokaikiseen mahdollisuuteen ja uuteen juttuun, mikä on saanut valitettavasti minut ajautumaan moneen otteeseen aivan liian kauas siitä kuka minä olen. Minulla on tuntunut samaan aikaan olevan myös jotenkin ihan hirmuinen kiire löytää SE oma juttu, oma polku, se kuka minä olen. Ei ole yksinkertaista tämä monimutkainen ihmisen elämä.

Olen tullut tässä räpiköidessä kuitenkin siihen lopputulokseen, että jos jokin homma minulla on elämäni aikana toiminut ja tuntunut kivalta niin se on ollut bloggaaminen. Minua harmittaakin ihan todella, että tämän ihanan asian jätin vuosiksi taakseni. Olen kaivannut tätä usein ja miettinyt mistä voisin kirjoittaa, mutta ajatukset ovat vieneet minut aina liikaa siihen, miten kaiken pitäisi jotenkin hirveästi liittyä minun yritystoimintaani (koska minulle oli sanottu että kaiken pitää liittyä siihen). Siitä syystä en osannut ihan vaan kirjoitella omaksi ilokseni asioista joista haluan puhua. Taas kuuntelin muita perhana sentään.

Pää meni aivan solmuun, kun yritin miettiä että miten kaikki liittyy kaikkeen ja mikä johtaa mihinkin. Minä kun taas tykkään pitää asiat aina yksinkertaisena ja inhoan kaikkea mikä tuntuu tippaakaan vaikealta.

Toisaalta uskon kyllä siihen, että tälläkin miettimistauolla oli varmasti tarkoitus. Ehkäpä ja kenties minulla on nyt enemmän sanottavaa. Toivottavasti on, sillä kasvu mitä minussa on tapahtunut viime vuosina, on ollut aikamoinen. Niin iso, että olen jopa itse sen huomannut, eikä kenenkään ole tarvinnut kertoa minulle että olen muuttunut. Tosin yksi ihminen sen yritti sanoa minua loukatakseni, mutta otin sen kyllä kohteliaisuutena.

Nautin suunnattomasti kirjoittamisesta ja kuvaamisesta. Kaikenlainen luova puuhastelu ja ajatusten jakaminen on minun juttuni ja nyt ajattelin taas kunnioittaa sitä ja tehdä asioista taas itselleni pitkästä aikaa helppoja ja luonnollisia. En jaksa enää jatkuvasti väkisin yrittää. Haluan vaan antaa itseni olla aidosti minä, nyt kun olen päässyt asian juurelle. Olen kirjoitellut erilaisia blogeja elämäni aikana yhteensä suunnilleen viisitoista vuotta tähän mennessä ja uskon että tällä uudelleen löytyneellä voimalla kirjoitan ainakin toiset viisitoista. Varmasti enemmänkin.

En nyt yritä tähän kirjoitukseen sen enempää tiivistää sitä mitä kaikkea elämässä on tämän tauon aikana tapahtunut. Yrityksen ja erehdyksen, surun ja voittojen kautta on tullut kuljettua aikamoinen ryteikkö lävitse, ehkä vähän taisteltua sitä vastaan kuka pohjimmiltani olen.

Sitä en tiedä miksi on ollut vaikea hyväksyä mikä se oma juttu on. Bisnesvalmennuksissa asiakkailleni olen ainakin kertonut, että se syy on usein se, että se tuntuu siinä oman nenän edessä liian ilmeiseltä ja helpolta, ettei sitä osaa edes itse arvostaa. Ehkä siis kyseessä on taas tässäkin asiassa sellainen ”suutarin lapsella ei ole kenkiä”-efekti. Helppohan se on muissa huomata kaikkea hienoa, mutta itsessä ei tietenkään ole mitään erikoista tai hyödyllistä.

Mietin pitkään sitäkin, että haluaisin vaan perustaa kokonaan uuden blogin mutta se tuntui taas aivan liikaa tekniseltä säätämiseltä. Minusta tuntuu, että yritin vaan sillä pohdinnalla peitellä sitä epäonnistumisen fiilistä mikä minulla oli tämän blogin kanssa silloin kun lopetin enkä päässyt enää uudelleen alkuun vaikka kuinka mielestäni yritin. Epäonnistumisia ei ole olemassa. On vain oppiläksyjä. Uskotaan näin.

Nyt täytyy vielä kaivella kamera esiin, ladata akku ja tyhjennellä muistikortti. Pääsee tämä blogiasia sitten ihan kunnolla taas käyntiin.

Blogin sisällöstä sen verran, että en minä niin paljon ole muuttunut, etteikö perhe, rakkaus, hyvinvointi, unelmien tavoittelu ja yksinkertainen elämä olisivat edelleen niitä minun juttujani. Ne tulevat edelleen olemaan tämän blogin kantavia teemoja, koska ne ovat elämäni tärkeimpiä arvoja. Nyt niissä aiheissa tulee olemaan varmasti enemmän syvyyttä, kun olen tullut enemmän tietoiseksi siitä mikä kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kaikki vaikuttaa kaikkeen! Muunmuassa se että on adhd.

Haluan kirjoittaa kuitenkin henkilökohtaisella otteella, eli kyseessä ei tule olemaan mikään yritykseni asiantuntijablogi vaan nimenomaan haluan jakaa kokonaisvaltaisesti elämääni liittyviä tarinoita, ajatuksia, kokemuksia ja sen sellaisia. Haluan rohkaista ja inspiroida myös lukijoitani elämään aidosti omalta tuntuvaa elämää, kohtaamaan rohkeasti pelkojaan ja löytämään oman polkunsa ihan kaikessa. Ei yritetä sulloa itseämme mihinkään valmiiseen boksiin.

En malta odottaa, että pääsen jakamaan pian ajatuksiani tänne kaikesta. Kiitos kun olet siellä!

Entä jos sinäkin antaisit sen olla helppoa?

-Natasa