Onko painonpudotus aina järkevä tavoite?

Haluaisitko painaa vähemmän? Miksi haluaisit? Jos ylimääräisiä kiloja on kertynyt paljon, voi olla fiksua hetken aikaa seurata painon putoamista. Silloin tällöin kohtaan kuitenkin ihmisiä, painoindeksin mukaan normaalipainoisia sellaisia, joilla tavoitteena on jostain syystä painonpudotus. Pahimmassa tapauksessa oikein urheilulliset ja lihaksikkaat, terveen näköiset ja hyvinvoivat ihmiset ottavat stressiä siitä, että painoa on ”liikaa.” Lihas painaa enemmän kuin rasvakudos, olet varmaan kuullut monta kertaa sen, ja se on totta. Mikäli et urheile esimerkiksi kamppailulajeissa ja ole valmistautumassa höyhensarjan otteluun, painolla ei pitäisi olla juurikaan merkitystä.

Myönnän. Olen itsekin antanut painolleni liikaa huomiota joskus. Erityisesti silloin kun kilpirauhasen vajaatoimintani puhkesi ensimmäisen kerran vuonna 2008. Painoni oli puolessa vuodessa noussut 10 kiloa ja tein sitten mitä tahansa, se nousi. Olin ollut jonkin aikaa sellainen n. 55 kiloinen, siitä oli muodostunut tuttu ja suhteellisen turvallinen numero, josta muistan kuitenkin yrittäneeni silloin viilata n. kolmea kiloa pois jo varmaan parin vuoden ajan. ”Pahimmillaan” painoin lääkityksen tasapainoa etsiessä 65 kiloa. Sain lääkityksen kuntoon ja paino alkoi pudota pikkuhiljaa. En kuitenkaan koskaan ollut tyytyväinen painooni.

Laihdutin. Aloin treenata paljon ja syödä vähemmän, testasin VHH-dieetit ja muut. Laihduin. 49 kiloon. En ollut tyytyväinen. Vieläkin oli sitä ”ylimääräistä.” Stressasin kaikkia syömisiäni, kehitin itselleni painosta ja syömisestä ongelman. Kehitin itselleni syömishäiriön. En jaksanut, aloin taas syödä ja lopetin aktiivisen liikkumisen. Paino nousi taas 58 kiloon.

Jojoilin. Laihduin taas. Paino nousi taas ja niin se laskikin, mutta eihän se paino ollut koskaan hyvä.

Sitten yhtäkkiä löysin tasapainon. Löysin tasapainoisen suhteen ruokaan ja treeniin. Löysin liikunnan ilon, puhtaan ruokavalion ja itselleni toimivan elämäntavan. Kouluttauduin hyvinvointialalle ja Personal Traineriksi, sillä halusin jakaa tätä ilosanomaa muillekin. Painoni nousi, mutta se ei enää niin haitannut. Välillä vaaka kummitteli ja näytti outoja lukemia, jotka meinasivat lytätä minut, mutta peilikuvassa olikin urheilullinen ja hyvinvoiva nainen. Päätin uskoa peiliä.

Viime kesän n. 56 kiloa. Luulisin. Tänä kesänä raskauden vuoksi hieman erilainen #KESÄKONDIS 😉

Älä anna numeroille voimaa. Numeroille on oma paikkansa mm bisnesmaailmassa. Numeroille ei perusteta hyvinvointia, ei itsensä, eikä ruuan punnitsemisen muodossa. Syö, lepää ja treenaa sopivasti, kroppa kiittää. Usko peiliä, usko mittanauhaa, usko muita. Heitä vaaka ikkunasta.