7 hauskaa aktiviteettia taaperolle sisätiloihin

Oletko joskus miettinyt että mitä ihmettä sitä puuhailisi taaperon kanssa sisätiloissa kylminä ja...

Breakfast Pancakes – Sormiruokailijallekin soveltuvat aamiaispannukakut (G, M, L)

Puuro oli meillä Lilin luottoruoka pitkään niin aamiaisilla kuin iltapalallakin. Sitä syötiin...

Mistä löysin lisää tunteja päiviini? – 4 + 1 vinkkiä kiireisen arjen keskelle

Kaikkihan sen tietää. Jokaisella on päivässä ainoastaan 24 tuntia aikaa. Miksi sitten tuntuu siltä...

Pelätyt 3 kk rokotukset

-Ne pistää mun pientä! Okei, en tiedä pelkäävätkö muutkin 3 kk rokotuksia, mutta tämä mamma pelkäsi. Lähinnä siis kammoksuin etukäteen sitä kivun ja huudon määrää, mikä piikeistä aiheutuisi ja sitten niitä mahdollisia jälkioireita.

Vauva

(Kuvituksena postauksessa Lilin 3kk juhlapäivän asukuvia. Tutu teetetty ompelijalla, haalari on Molon)

Rokotuksille ja 3 kk neuvolaan meillä oli aika keskiviikkona. Tiistai-iltana jännitykseni äityi sellaiseksi että päädyin pyytämään isääni mukaan neuvolakäynnille henkiseksi tueksi ja Liliä sylissä pitämään rokotuksien ajaksi. Joo, olen ehkä vellihousu, mutta jos on mahdollisuus ottaa joku mukaan niin mielelläni otan.

Rokotukset pistettiin kumpaankin reiteen, Lilin vaari oli siis syntiukkina pitämässä sylissä. Kun piikki osui lihaan, alkoi hirveä huuto samantien. Onnistuin itse onneksi olemaan itkemättä. Neuvolatäti kysyi otanko välissä Lilin syliin rauhoittumaan. Pyysin siinä vaiheessa pistämään vaan nopeasti sen toisenkin, että sen jälkeen sitten vasta syliin.

Toisesta piikistä huuto yltyi vaan entisestään ja silmät täyttyivät kyynelistä. Itse onnistuin edelleen olemaan rauhallinen. Isäni antoi Lilin syliini ja huuto lakkasi. Vielä oli pientä nyyhkytystä, mutta äidin turvallisessa sylissä sekin hälveni pian ja tyttö rauhoittui täysin parissa minuutissa. Ei siis ollenkaan niin paha kuin olin kuvitellut. Varmasti meidän aikuisten rauhallisuudesta oli apua siihen että Lilikin rauhoittui niin nopeasti. Paniikki ja tunnetilat tarttuvat helposti.

Painoa tytölle oli kertynyt hyvin, vähän yli 600g kuukaudessa. Paino oli 5335g ja pituus 59cm. Pieni tyttö meillä on siis edelleen, kasvaa kuitenkin omalla käyrällään hyvin. Olen nauranut kaikille niille kommenteille mitä saimme ennen Lilin syntymää vaatteiden koosta.

vauva

Meille kerrottiin kuinka 56 cm vaatteet jäävät pieniksi silmänräpäyksessä. Suurin osa 56 vaatteista mahtuu edelleen 😉 Ostamani 62 cm talvihaalari taas näyttää olevan vieläkin ihan jätti.

Keskiviikon ja torstain Lili oli ehkä hieman tavallista väsyneempi, ei juurikaan itkuisempi. Perjantaina ilmeni vähän tavallista enemmän puklailua, mutta muuten tuntuu ettei rokotuksista tullutkaan mitään jälkioireita.

Vatsavaivoja tuntui myös olevan perjantaina, mutta uskon että syyllinen oli enemmänkin torstaina syömäni berliininmunkki suodatinkahvin kera kuin rokotukset. Välillä on hyvä miettiä mitä muuta on tehnyt.  Mielestäni aina ennen ruoka- ja lääkeaineoiresyytöksiä olisi hyvä miettiä tapahtuiko asia siitä johtuen, vai siitä huolimatta.

Jäi siis varuiksi kuumeen ja kivun varalle ostetut särkylääkkeet antamatta. Meillä käytetään lääkkeitäkin niin vähän että särkylääkkeenkin antaminen aiheutti etukäteisstressiä.

Ainoa oikeasti inhottava jälkiseuraamus oli se kun laastarit piti irrottaa pikkuisen jaloista. Sitäkään en kyennyt itse tekemään 😀 Onneksi Lilillä on rohkea isä, rakas aviomieheni joka irrottaa laastarit aina minultakin. Kestän hyvin kipua, mutta laastareiden repiminen ja siitä aiheutuva tunne on jostain syystä hyvin vastenmielinen.

Loppupäätelmänä: Ihan turhaan taas huolehdin etukäteen. Ja niinhän se on. Hyvin harvoin pelkäämäsi asiat käyvät toteen.

vauva

Mun vinkit rokotuksille mentäessä:

  • Osta lääkekaappiin kipulääkettä varmuuden vuoksi
  • Ota joku rokotuksille mukaan jos olet (yhtä) vellihousu (kuin minä)
  • Älä stressaa, juuri mitään ei tapahdu kuitenkaan
  • Älä stressaa, olet itsekin syönyt lapsena särkylääkkeitä
  • Älä stressaa, olet itsekin saanut rokotuksia
  • Älä stressaa, ne on vaan laastareita
  • Älä stressaa.

Ihanaa viikonloppua kaikille ja tsemppiä rokotuksille 🙂 !

Ps. Miten mun pieni Lili voi olla jo 3kk vanha? Mihin tää aika menee?Natasa Höök

Seuraa minua:

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa

 

Ajatuksia imetyksestä + imettäjän smoothie

Tällä viikolla vietetään imetysviikkoa ja olen viikon aikana lukenut monen monta hienoa ja henkilökohtaista blogitekstiä aiheesta. Ajattelin itsekin näin viimetipassa osallistua keskusteluun kun aihe kerran ajankohtainen meillä nykyään on.

imetys

Kansainvälisen Imetysviikon tämän vuoden teema on Imetyksen tukena yhdessä – Sustaining Breastfeeding Together.

Mielestäni imetys on yksi luonnollisimpia asioita maailmassa. On aivan ihmeellistä miten pieni ihminen saa rintamaidosta lähes kaikki tarvitsemaansa vitamiinit ja hivenaineet ja kasvaa ja kehittyä pelkästään sen avulla jopa puoli vuotiaaksi asti.

Imetys on terveellistä

”Suorien terveyshyötyjen lisäksi sujuva imetys vaikuttaa äidin ja lapsen emotionaaliseen hyvinvointiin. Imetys edistää äidin ja lapsen välisen kiintymyssuhteen muodostumista syntymän jälkeen, vähentää molempien stressiä ja tukee vauvan vuorokausirytmin mukautumista äidin rytmiin.” (imetys.fi)

Imetyshetket ovat minunkin mielestä ihania hetkiä ”bondata” vauvan kanssa. Harmillisesti puolison on mahdoton kokea aivan tismalleen samanlaisia hetkiä vauvan kanssa, mutta onneksi on sylikkäin pulloruokintamahdollisuus.

Jo Liliä odottaessa olin päättänyt, että ehdottomasti haluan yrittää imettää, mutta asennoiduin myös siihen että voi käydä niin ettei se onnistukaan. Sellaisessa tilanteessa myös korvikkeen käyttäminen olisi ollut ihan ok. Korvikkeen käytöstä olen muutenkin sitä mieltä, että jokainen tekee ihan itse omat ratkaisunsa. Jos ei halua imettää, on sekin tietysti ihan ok.

Meillä imetys lähti sujumaan mallikkaasti heti alkuunsa ja nyt on menty täysimetyksellä koko 3 kuukautta. Toivottavasti näin mennään vielä vähintään kuukauden verran ennen kuin aletaan maistella pikkuhiljaa kiinteitä. Välillä on ollut hetkiä kun olen luullut ettei maitoa riitä, alussa oli hetkiä kun on tirautin muutaman kyyneleenkin.

Missä voi imettää?

Olen tähän mennessä imettänyt muun muassa kauppakeskuksessa, kirkon portailla, metrossa puiston penkillä, kahvilassa ja hampurilaisravintolassa.

Minua ei nykyään hävetä imettää missään ja minun mielestäni imettää voi melkeinpä missä tahansa. Minun on vaikea ymmärtää ihmisiä jotka näkevät julki-imettämisessä jotain väärää tai jopa likaista. Kun ihmisen on syötävä, ihmisen on syötävä ja vauva on ihminen.

Minun mielestäni on hauskaa, että jos Lilille tulee nälkä vaikka kesken vaunulenkin niin minulla on aina paidan alla eväät mukana. Jos sattuu olemaan vielä aurinkoinen päivä niin samalla kätevästi voi tankata D-vitamiinia penkillä istuen, kuten tälläkin viikolla eräänä päivänä teimme.

Imettäminen on nykyään ihan luonnollinen osa päiviä eikä sitä tule enää juurikaan erikseen edes ajateltua.

Hauskana bonuksena: En ole koskaan ollut omien rintojeni suuri fani, joten on kiva että niilläkin on nyt joku suurempi merkitys jonkun elämässä. 😀 Nyt ne kyllä tuntuvat ehkä tärkeämmiltä samalla itsellenikin.

Kun Lilillä on päiviä jolloin ruokaa halutaan useammin, koitan syödä heti aamusta aina runsaan ja terveellisen aamiaisen jotta varmistaisin riittävän energiansaannin päiväksi. Olen kehittänyt itselleni helpon ja runsaan smoothien jonka teen jo usein illalla valmiiksi.

Imettäjän supersmoothie 700-800kcal

  • 1 iso banaani (tai kaksi pientä)
  • 1 Avokado (tai puolikas iso)
  • 1,5dl luomukaurahiutaleita
  • Kauramaitoa 1-2 dl riippuen siitä kuinka paksua smoothieta haluaa (osan voi korvata hedelmämehulla)
  • (Marjoja 0,5 dl )

Miltä tuntuu olla äiti?

Äitiys tai vanhemmuus on takuulla sellainen asia, että ennen sen kokemista ei todellakaan tiedä siitä yhtään mitään. Eikä sitä sitten loppupeleissä äitinä ollessaankaan tiedä mistään mitään. Tällä hetkellä tiedän ehkä kuitenkin vähän siitä miltä tuntuu olla äiti 0-3kk ikäiselle vauvalle, enkä väitäkään tietäväni mitään muuta.

syksy

Lapsen saaminen oli samaan aikaan pelottavin ja paras asia elämässäni. Synnyttämään lähtiessä oikeasti pelotti kun tajusi, että se tyyppi ketä oli kasvatellut mahassa 9 kuukautta oli nyt oikeasti tulossa sieltä.. ja että minun piti jotenkin kummassa pusertaa se tyyppi ulos! Onneksi minulla oli huipputsemppari Jesse mukana. Ilman en olisi pärjännyt varmasti läheskään niin hyvin.

En tiedä mitä olin kuvitellut, mutta se todellisuus äitiyden tuomasta vastuusta kyllä tietyllä tapaa yllätti kun silloin Lilin syntymäpäivänä aamuyöstä siirryimme synnytyshuoneesta osastolle. Vauva laitettiin paitani sisään ja meidät jätettiin nukkumaan. Kaksin. Jesse lähti taksilla kotiin.

Minä olin nyt vastuussa tuosta paitani sisällä tuhisevasta pikkuisesta ja tuo pikkuinen oli ihan pihalla koko maailmasta.

syksy

Äitiys on  maailman ihaninta ja kamalinta samaan aikaan. Lapsi on suuri lahja, mutta tuo mukanaan myös outoja epävarmuuksia ja pelkoakin. Sitä haluaisi aina tehdä parhaansa, suojella ja turvata niin pitkään kuin mahdollista. Sitä pyytää vieraita pesemään kätensä että pienokainen säästyisi flunssalta ja sitä valitsee vaunulenkillä aina mieluiten sen valoisamman ja turvallisemman tuntuisen kävelyreitin.

Öisin sitä heräilee vähän väliä tarkistamaan hengittääkö vauva vielä.

Pieni lapsi koettelee välillä kärsivällisyyttä, mutta samalla tietenkin opettaa kärsivällisyyttä. Välillä päivät huutavan pienokaisen kanssa ovat aika pitkiä.

Kuitenkin kun vihdoin sieltä huudon ja parkumisen seasta väläytetään se maailman suloisin hymy, sydän aivan sulaa. Parhaat ja onnellisimmaksi tekevät asiat ovat usein myös juuri niitä, jotka koettelevat ja joiden eteen on vähän myös kärsittävä.

Kyllä Lili osaa äitiä naurattaakin. Välillä tunnutaan kuvittelevan että äitiä voi imeskellä mistä kohtaa tahansa maitoa saadakseen ja välillä syödessä tohelletaan ja naureskellaan niin kovasti että on itselläkin naurussa pidättelemistä.

-Äitiys sopii sinulle, on kommentti jonka olen jo monta kertaa kuullut ja sen kuuleminen tuntuu kieltämättä hyvältä, vaikka muiden mielipiteillä ei väliä olekaan. Niin se sopii minunkin mielestäni, vähän niinkuin uusi talvitakkini. Ihan älyttömän hyvin. Onhan se kivaa jos muutkin huomaa.

On ihanaa olla Lilin äiti. Aion olla niin hyvä äiti kuin ikinä vaan pystyn.

Äitiydessä minut on yllättänyt se, että ennen lapsen syntymää olin kuvitellut että ei sillä niin ole väliä millaisissa vaatteissa vauva on tai millaisilla leluilla se leikkii, mutta kun on päässyt tuohon tyyppiin tutustumaan niin haluaa ostaa kaikkea söpöä niin paljon kuin sielu sietää.

Viimeisin ostos taitaakin olla ompelijalla teetetty vaaleanpunainen tutuhame, koska pitäähän prinsessalla nyt tutu olla. Ystäväni kysyi, miksi? Vastasin, miksipäs ei?

En aio kuitenkaan täyttää lapseni elämää tavaroilla, vaan haluan tarjota hänelle kokemuksia. Nyt minäkin saan syyn ehkä joskus lähteä  vaikka ulkomaille. En halua että Lili kasvaa samanlaisessa tynnyrissä kuin minä kasvoin. Siinähän sitä onkin kun äiti ja tytär oppivat yhtäaikaa asioita elämästä ja maailmasta.

Superdry takki (tummansinisenä versiona) TÄÄLTÄ*.

Äitiys on ehdottomasti paras asia mitä minulle on tapahtunut ja mitä hienointa, minulla on rinnalla mitä ihanin mies kasvattamassa tätä pientä ihmettä.

Äitiydessä parasta on nähdä lapsen oppivan, kehittyvän, nauravan ja ihmettelevän. Äitiys on palkitsevaa, pelottavaa, ihanaa, rakasta, hauskaa, kärsivällisyyttä vaativaa, täynnä ihmeteltävää. Odotan innolla mitä kaikkea jännittävää tämä äitiys tuokaan tullessaan.

*Tähdellä merkityt linkit ovat mainos/affiliatelinkkejä.

Miltä sinusta tuntuu olla äiti? Kerro kommentteihin 🙂

 

 

Natasa Höök

Seuraa minua:

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa

 

Tietoja minusta

Olen Natsku, pienen tytön äiti ja Personal Trainer Helsingistä. So Simple- Blogista voit lukea yksinkertaisia vinkkejä koko perheen hyvinvoinnin edistämiseksi.