• Kategorioimaton,  koti,  lifestyle,  mindset

    Tuoko oma koti onnen? Elämää 50-luvun talossa.

    Tajusin juuri, että silloin kun jäin blogitauolle asuimme vielä vuokralla Helsingissä. Olimme tosin jo tehneet kaupan talosta jossa nyt asumme ja olemme asuneet 3 vuotta. Säästö ja talonostoprojektistamme on muuten tehty pari haastatteluakin, linkit löytyvät tekstin loppupuolelta. Oma talo oli pitkään suuri unelmani. En muista että olisi edes elämässäni ollut aikaa, jolloin en olisi halunnut ihan omaa kotia. Kun tapasimme mieheni kanssa, aloitimme melko pian yhteisen säästöprojektin omaa kotia varten ja olimme todella ylpeitä siinä vaiheessa kun talo oli vihdoin ostettu, mutta oikeastaan siitähän se matka vasta alkoi. Varmaan yksi suurimmista ja opettavaisimmista tapahtumista tämä on ollut tähänastisista elämäni kokemuksista. Remontti oli iso sillä talo oli ostohetkellä melkoisen huonossa kunnossa.…

    Kommentit pois päältä artikkelissa Tuoko oma koti onnen? Elämää 50-luvun talossa.
  • Kategorioimaton

    Omaa polkua etsimässä. Kenties löysinkin sen?

    Heipparallaa! Siitä on kulunut vuosia kun viimeksi kirjoittelin tänne blogiin. Vähän tuntuu vaikealta kieltämättä aloittaa tämä, kun kaikki nappulatkin ovat hukassa. Siis lähinnä kaikki tekniset nappulat blogialustalla. Omat nappulat alkavat ehkä tässä pikkuhiljaa olla kasassa. Taas toistaiseksi. Jotenkin hauskaa, että edelliselläkin kerralla kun tänne kirjoittelin, teemana oli ollut sellainen oman polun löytäminen. Se ettei vertailisi siihen miten muut elävät elämäänsä. Viime vuosina olen ajatunut etenkin yritysmaailmassa tarttumaan jokaikiseen mahdollisuuteen ja uuteen juttuun, mikä on saanut valitettavasti minut ajautumaan moneen otteeseen aivan liian kauas siitä kuka minä olen. Minulla on tuntunut samaan aikaan olevan myös jotenkin ihan hirmuinen kiire löytää SE oma juttu, oma polku, se kuka minä olen. Ei ole…

    Kommentit pois päältä artikkelissa Omaa polkua etsimässä. Kenties löysinkin sen?
  • Kategorioimaton

    Instagram on lelukirja – Sorrutko sinäkin vertailuun?

    Alaviisto on aina niin seksikäs.  Oon ollut somessa viimeajat aika hiljainen, syystä että remontti ja arki vie aikalailla voimat. Oon myös miettinyt kauheesti sitä mitä mä somessa oikeesti haluan tehdä. Aiemmin yritin mm. lähteä mukaan trendiin, jossa täydelliset värikoordinoidut kauniit feedit oli in, mutta oon niin lopen kyllästynyt siihen hommaan että ei vaan pysty. En jaksa itse yrittää luoda sellaista taidetta tässä pyörityksessä jossa taapero pissaa lattialle ja piirtää mun päiväkirjaan heti kun silmä välttää, enkä varsinkaan jaksa seurata sellaisia instagram-tilejä. Jos mä lisäisin sellaisia kuvia johonkin niin se olisi suorastaan valehtelua, en mä ole sellainen enkä usko että kukaan ihan oikeesti on. Jotenkin mua alkaa vaan joka kerta naurattaa…

    Kommentit pois päältä artikkelissa Instagram on lelukirja – Sorrutko sinäkin vertailuun?