30+0

Raskauteni se tässä vaan etenee, tänään siirryttiin sujuvasti kolmosella alkavalle numerolle. Päiviä siis 30+0. Sain eilen riesakseni aivan valtavan kivuliaan selkäsäryn ja se jatkuu tänäänkin. Tuossa toisen raskauskolmanneksen alussa oli alaselkäkipuja jonkin verran, mutta ne sitten mukavasti kaikkosivat.

En tiedä johtuuko tämä vatsani asukkaan myllerryksistä vai mistä, mutta on aivan hemmetin kivuliasta. Eilen en päässyt edes sohvalta ylös enkä saanut kenkiäkään jalkaan. Tänään jo hieman parempi, sain ilman kipua tennarit jalkaan, mutta pienen päivälevon jälkeen kipu tuli taas pahempana takaisin. Toivottavasti tämä hellittää nopeasti niiin pääsee vähän jumppaamaankin. Kävelyllä olen kuitenkin käynyt niin eilen kuin tänäänkin. Koittanut siten vähän saada kevyttä liikettä tuonne kipukohtaan.

Viime viikolla saatiin meille astianpesukone! Olen ollut ihan fiiliksissä siitä. Oi kuinka se tuleekaan helpottamaan sitten vauva-arkea! Oli ihan mahtavaa jo nyt vain istuskella saunan lauteilla rentoutumassa samaan aikaan kuin tiskit tulivat puhtaiksi keittiössä. Nää on niitä arjen pieniä iloja.

Jessehän on nimennyt meidän pikkuisen Broileriksi, kun rakenneultrakuvassa näytti siltä että hänellä olisi ollut siivet. Nyt olenkin välillä vitsaillen huhuillut vatsani suuntaan Broileria ja tämä on sitten vastannut potkuin. Ristiäisissä annettava nimi tulee kyllä olemaan eri, älkää huoliko! 😉

Nyt siis vaan odottelemaan että selkäkivut häviäisivät. Onneksi omalla terassilla saa nauttia auringosta.

Tykkää:
Kerro kavereille:

Äitienpäivä – Pohdintaa äitiydestä

Itse en vielä tänä vuonna pääse juhlistamaan äitienpäivää itse äitinä, mutta ensi vuonna ilmeisesti sitten on jo minunkin vuoroni. Olen minä toki ollut kissamamma jo kohta 11 vuotta, mutta se lienee hieman eri asia. Ei ole kissoilta koskaan kukkiakaan tullut äitienpäivänä, kakkia ehkä sitäkin enemmän.

Tänään raskaudessani on meneillään päivä 29+5, eli 30 raskausviikko alkaa olla jo kohta taputeltu. Pikkuhiljaa alkaa jo vähän jännittääkin, että miltä se äitiys sitten tulee tuntumaan ja mitä se tulee olemaan. Kovasti odotan että tuota vatsassani kasvavaa asukasta pääsisin jo tapaamaan. Pinnasänky odottaa vielä olohuoneen nurkassa maalia pintaansa ja äitiyspakkaus on jossain matkalla meille. Vatsa kasvaa ja aina välillä hauskasti heiluu tyypin siellä myllertäessä. Tämä on uutta, hauskaa ja jännittävää aikaa. Olen onnekseni myös voinut todella hyvin. Hetken minua vaivanneet selkäkivutkin ovat kaikonneet, kun olen kyennyt vähentämään tietokonehommia.

Iloksemme olemme saaneet monestakin suunnasta kuulla, että meistä tulee vielä hyvät vanhemmat. Tänään viimeksi vieraillessamme mummini luona, mummi sanoi että miehestäni tulee hyvä isä. On myös ihanaa, että pystymme tarjoamaan lapsellemme kokonaisen perheen: isän ja äidin.

Itse kasvoin melko pitkälti koko lapsuuteni mummini hoivissa ja hän kyllä kasvatti minut hyvin. En elänyt yltäkyläisyydessä, en saanut aina kaikkea mitä halusin, mutta sain kaiken minkä tarvitsin: Erityisesti rakkautta, tukea ja ymmärrystä. Sain myös nakkisoppaa, helmivelliä ja vastapaistettuja lettuja.  Välillä sain kinuttua jitselleni onkin turhakkeen kaupastakin. Kun kiukuttelin ja huusin, mummini ei jättänyt minua yksin, vaan halasi kaiken paremmaksi. Kun mieleni jostain järkkyi ja minulla oli vaikeaa, mummini jaksoi muistuttaa minua herkkyydestäni. Minua ei vähätelty, mummin kanssa sain itkeä jos itketti ja huutaa ja kirota jos ketutti. Jotkut kummastelivat, kuinka kehtasin kävellä julkisesti mummini kanssa kaupoilla, välillä ihan käsi kädessä. Tottakai minä kehtasin. Rakkaan ihmisen kanssa. Herranjestas sentään! Miksi en kehtaisi? Kun minulle tuli vähän ikää lisää, kävimme edelleen viikonloppuisin yhdessä pitsalla. Mummin puolikkaasta jätettiin aina ”ötökät” eli herkkusienet pois 😀

Teininä olin välillä varmasti hankala, ja mummia pelotti kun halusin mennä. Kunnioitin kuitenkin kotiintuloaikoja ja sitä, että mummi halusi että aina joku saattaa minut kotiin.

Minulla oli  turvallista. Sain olla oma itseni. Haluan olla itsekin omalle lapselleni yhtä hyvä, en tiedä osaanko olla parempi. Jos jotain tekisin erilailla, niin ehkä sen, etten suojelisi ihan liikaa. Minusta nimittäin kasvoi ehkä vähän pelokas, sellainen mukavuusalueelle jumiutuva. Siitä onneksi kuitenkin itsekseni kasvoin sitten pois, omalla ajallani. Ehkä niinkin on ihan hyvä. Ehkä siis en muuttaisi mitään.

Kiitos mummi, että kasvatit minut hyvin. Kiitos siitä kaikesta rakkaudesta ja kiitos että olet vielä. Lupaan rakastaa omaa pientäni yhtä yhtä hyvin kuin sinä rakastat minua.

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille! Muistakaa, että olette tärkeitä lapsillenne!

Tykkää:
Kerro kavereille:

Elämäntapamuutos – Tavoilla kohti tavoitetta

Elämäntapamuutoksesta puhuttaessa tarkoitetaan sellaista projektia, millä tähdätään loppuelämän kestävään hyvään oloon. Kyseessä ei ole dieetti eikä kuntokuuri, vaan tarkoitus on etsiä juuri ne itselle sopivat keinot hyvän, kevyen ja onnellisen olotilan saavuttamiseen.

Oletko kokeillut erilaisia ruokavalioita ja keinoja pudottaa painoa, mutta aina tuntuu käyvän sama juttu? Huomaat eräänä lauantai-iltana istuvasi hyvässä seurassa (tai yksin) hampurilaisaterian ääressä ja toteat epäonnistuneesi. Eilinen kävelylenkkikin kun jäi väliin ja nyt tämä. Kertakaikkisen surkea tapaus. AINA käy näin.

Useilla into muutokseen lopahtaa kesken viimeistään toisen kuukauden kohdalla. Mikä tähän on syynä? Miksi kaikki lahdutusyrityksesi aina epäonnistuvat?

1.Noudatat dieettiä

Dieetin, eli ruokavalion noudattaminen on aivan eri asia kuin elämäntapamuutos. Dieetin sijaan muodosta itsellesi uusi kestävä elämäntapa, joka koostuu hyvää tekevistä ja tavoitettasi tukevista tavoista. Mikäli et muuta tapojasi, mikään ei muutu. Dieetti rajoittaa elämää eikä ole kestävä ratkaisu. Jos olisi olemassa sellainen dieetti, joka toimii oikeasti, kaikki olisivat jo elämänsa kunnossa.

2.Keskityt tavoitteeseen, muttet muuta tapojasi

Edellisestä kohdasta päästäänkin mukavasti hyppäämään tähän: Mitä tapoja sinun täytyisi muuttaa elämässäsi, jotta pääsisit tavoitteeseesi? Tee tavoista tavoitteita. Muuta tapojasi yksi kerrallaan. Ota alkuun vaikka tavoitteeksi 4 kävelylenkkiä viikossa. Kun viikon 4 lenkkiä on tehty, tavoite on saavutettu! Jee!

3.Rajoitat kaloreita

Kaloreiden rajoittaminen hidastaa aineenvaihduntaa ja kaloreiden laskeminen rajoittaa elämää. Kalorin- ja grammantarkka syöminen on jotensakin järkevää silloin, kun sinulla on tavoitteena kisakunto fitness-lavalle tai painoluokkaurheilukilpailuihin. Mikäli painonpudotustavoitteesi ei liity tämän kaltaisiin tavoitteisiin, ei ole mitään syytä tehdä asioista itselleen vaikeita ja ahdistavia. Pystyisitkö todella kuvitella eläväsi loppuelämäsi kaloreita laskien ja ruokia punniten?

 4.Pusket eteenpäin pelkällä tahdonvoimalla ja itsekurilla

Tahdonvoima on katoavaista. Ainoastaan tahdonvoimalla eteneminen muutoksessa ei ole useinkaan hyvä idea. Keskity sen sijaan siihen MIKSI olet tekemässä elämäntapamuutosta. Miksi haluat olla aktiivisempi tai syödä paremmin? Kirjoita se syy itsellesi ylös. Etsi itsellesi myös sellainen aktiivisuuden muoto, josta pidät. Jos et pidä lenkkeilystä yhtään, jätä se suosiolla pois. Lähde vaikka kamppailusalille, uimahalliin tai frisbeegolfradalle kokeilemaan löytyisikö sieltä motivoiva juttu aktiivisuuden lisäämiseksi.

5.Keskityt liikaa yhteen elämäntapamuutoksen osa-alueeseen

Sinulla on ruokavalio, mutta et liiku, etkä kiinnitä huomiota lepoon ja stressinhallintaan tai liikut säännöllisesti, mutta ruokavalio on retuperällä ja nukut huonosti. On toki tärkeä mennä yksi pieni askel kerrallaan eteenpäin, mutta ei niin, että keskittyy ainoastaan yhteen osa-alueeseen liian kauan. Puhtaan, värikkään ja ravinteikkaan ruokavalion, aktiivisuuden ja levon tasapaino on avain onnistuneeseen elämäntapamuutokseen.

Tykkää:
Kerro kavereille: