Voihan Manduca!

Olen tässä miettinyt, että pitäisiköhän tässä pikkuhiljaa alkaa väsäämään jonkisortin katoamisilmoitusta? Meidän rauhallinen, hiljainen ja aina nukkuva pienokainen on nimittäin kadonnut ja tilalle on tullut jatkuvaa huomiota ja syliä itkun ja huudon säestyksellä vaativa kohta 3,5 kuukautta vanha neito.

Lili on kehittynyt hurjaa vauhtia ja paikallaan oleminen on hänelle nykyään suoraan sanoen tuskaa. Viime viikot olemme kanniskelleet tyttöä ympäriinsä, pompsutelleet jumppapallolla ja tehneet vaikka mitä kommervenkkejä päivät pitkät jotta hän pysyisi tyytyväisenä. Eipähän ainakaan tule laiskoteltua kun tuohon vielä lisää aamuisin ja iltaisin päivittäiset kävelylenkit.

Nyt Lili on myös viikon verran syönyt 1-2 tunnin välein taas myös öisin. Kivaa kun aina tulee joku uusi vaihe!

Tällä viikolla homma on alkanut edes jotenkuten rauhoittua, kun esimerkiksi sitteri on välillä jopa ihan ok tälle istumisesta kiinnostuneelle pienokaiselle. (Ehkäpä katoamisilmoituksen tekemiseen ei sittenkään tarvitse ryhtyä..) Samoin lattialla viihdytään nyt enemmän kun osataan jo pyörähdellä vatsalta selälleen, selältä vatsalleen ja akselin ympäri.

Sylissä ollessaan Lili vetää kokoajan itseään pystympään asentoon vähän kuin vatsarutistuksia tehden. Nojailu on erittäin huono juttu ja siitä tulee kiukku. Istuminen pian itsekseen olisi siis Lilin mieleen.

Kantoreppu Manduca on ollut nyt kovasti haaveissa ottaa käyttöön sillä meidän molempien vanhempien selät alkavat olla pikkuhiljaa rikki kaikesta kanniskelusta. Muutaman kerran olen onnistuneesti sullonut Lilin reppuun niin että huuto ja itku jopa on lakannut, vaikka aina asento on ollutkin ihan miten sattuu.

Nyt vähän neuvoja kyselemällä olen ehkä keksimässä viimein sen oikean asennon että meillä molemmilla olisi hyvä olla. Yksi kokeilu sattui minua selkään, yhdessä Lilin jalat olivat ties missä ja yhdessä ne puristuivat lantiovyön alle.. mikään noista edellämainituista siis ei ollut oikein.

Tilanne on siksi hankalampi, kun Lili on juuri sen kokoinen, että vauvatuen voisi jättää periaatteessa pois, mutta jalat eivät ihan yllä roikkumaan vapaasti. Seuraavaksi kokeillaan kaventaa reppua huivilla. Jos siis järkytyit instagram-kuvasta missä asento on ihan kamala niin ei huolta, homma pikkuhiljaa kondiksessa! 😀

Minkä takia noissa kantorepuissa ei voi tulla mukana ihan sellaista kunnollista ohjeistusta siitä miten sitä tulisi käyttää? Ollaan luettu ohjeita edestakaisin, ylhäältä alas ja alhaalta ylös, mutta mitään selvyyttä oikeanlaisiin säätöihin ei ole saatu. Joku poliitikko varmaan väsännyt tuonkin ohjeistuksen.

Jos nyt saataisiin Manduca kunnolla käyttöön niin se auttaisi varmasti meidän arkea. Voisin pikkuhiljaa alkaa ehtiä vaikka kotihommiakin ihan oikeasti tekemään ja saisin tuota mun KonMari-projektiakin vähän etenemään. Mulla on peukut pystyssä ja sormet ja silmätkin ristissä että tää homma nyt lähtis toimimaan,

Natasa Höök

Seuraa minua:

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa

Tykkää:
Kerro kavereille:

Pieni stressinhallintaopas pienen vauvan äidille

Yö on ollut rikkonainen. Vauva on syönyt joka toinen tunti, ellei jopa tunnin välein. Aamulla heräät vauvan itkuun ja huutoon joka ei laannu. Yrität tuon metelin keskellä vauva kainalossa keittää itsellesi aamukahvin ja valmistaa aamupalan. Itku jatkuu. Yrität vähän väliä kokeilla josko sittenkin vauva haluaisi olla lattialla tai kenties on jo nälkä.. mutta ei.. mikään ei ole hyvin… tästä tulee vielä kiva päivä…

”Mene aikaisin nukkumaan, näe ystäviä, meditoi, lue kirjaa, unohda kaikki hetkeksi… älä stressaa.”  Ehkä helpommin sanottu kuin tehty pienen vauvan kanssa. Ulkopuolinen (ja lapseton) saattaa kuvitella että äitiysloma on pelkkää rentoa kotona köllimistä vauvan kanssa, mutta tosiasiassa sellainen tilanne on varmasti hyvin harvinainen.

Stressi on myrkkyä. Se lamaannuttaa kehon, saa oireilemaan fyysisellä ja henkisellä tasolla. Voi tulla vatsavaivoja, päänsärkyä, ärtymystä, väsymystä, uupumusta. Voi palaa loppuun.

Miksi pienen lapsen äidin on niin vaikea levätä ja nollata? Koska se on välillä aikalailla mahdotonta. Aikaisin ei mennä nukkumaan jos lapsi ei halua, kahvihetkestä ystävän kanssa kahvilassa voi tulla painajainen kun kullannuppu saakin yllätysraivarit, meditointihetkiä varten tarvitsee erikseen raivata aikaa (ja lastenhoitaja) ja kaikkea ei todellakaan voi vaan jättää tekemättä kun tuntuu siltä.

Olen tällä hetkellä itse selkeästi stressaantunut. Huomaan sen siitä että vatsani on alkanut taas oireilla. Turvottaa ja on tukalaa, ruokavalio on karsittu jo imetysdieetin vuoksi aika minimiin ja mistään ei ole apua. Olen alkanut sitäkin stressata. Stressiä stressin päälle. Jes! Tiesitkö että stressi voi aiheuttaa jopa enemmän vatsaongelmia kuin kehno ruokavalio?

Stressaaminen ei välttämättä tarkoita sitä että olisi huolissaan jostakin (toki pienen vauvan äitinä on huolissaan kaikesta), vaan kortisolitasoja nostavaa stressiä keholle on myös esimerkiksi fyysinen stressi (kuten imetys ja jatkuva liikkeessäolo) ja liian vähäinen uni. Pienen lapsen äitinä stressitasot voivat olla siis todella korkealla.

 

Pieni stressinhallintaopas pienen vauvan äidille

 

Opettele tunnistamaan stressi

On tärkeä oppia tunnistamaan stressioireet itsessään. Verenpaineen nousu tai korkea syke voi saada olosi tuntumaan heikolta ja sinua saattaa pyörryttääkin. Vatsasi saattaa oireilla. Saatat huomata korottavasi ääntäsi tai ärtyä helpommin. Nämä merkkejä ei kannata vain ohittaa.

Hengitä

Tätä tekniikkaa voit käyttää aina hankalan (ahdistavan) hetken yllättäessä, esimerkiksi kun vauva itkee eikä rauhoitu tai kun et saa unen päästä kiinni. Kun sinä olet rauhallisempi, myös vauva on. Hengitä siis syvään, rauhallisesti neljään laskien sisään, pidä tauko ja hengitä ulos hitaasti neljästä alaspäin laskien (4-3-2-1). Toista niin monta kertaa kuin on tarpeen. Syvähengitys on yksinkertainen keino lievittää stressiä, sillä stressaantuneina usein alamme hengittää pinnallisesti, jolloin solut eivät saa tarpeeksi happea ja stressihormonitasot nousevat.

Organisoi ja pidä rutiinit

Päivät voivat olla yhtä kaaosta jos ne eivät ole minkäänlaisessa järjestyksessä edes päässä. Meillä päivärutiineihin  kuuluvat aamu- ja iltakävelyt joita en jättänyt edes räntäsateessa väliin. Järjestä iltaisin omat vaatteesi, tavarasi ja aamupalasi jne niin että sinun on helppo valmistautua edes itse päivään kun vauvalla saattaa olla vähän hankalampi aamu. Laita myös vauvan leikkipaikka ja vauvan vaatteet samalla tavalla valmiiksi odottamaan uutta päivää.

Pidä yhteyttä toisiin äiteihin ja ystäviisi

Kukaan ei ymmärrä äitiyden hankaluuksia niin kuin toinen äiti, vietä siis kaikin mokomin päivisin aikaa toisten pienten lasten äitien kanssa. Vertaistuki on loistava keino purkaa stressiä. Älä unohda kuitenkaan myöskään vanhoja ystäviäsi, laita heille viestiä tai soita kun on siihen mahdollisuus ja pyydä heitä käymään. Eivätkö he ole pitäneet sinuun yhteyttä? Voi olla että he eivät ole vaan uskaltaneet pitää yhteyttä, kun ovat ajatelleet sinun olevan niin kiireinen vauvajuttujen kanssa että eivät ole halunneet häiritä.

Pidä huolta itsestäsi

Mikäli et ole vieläkään muistanut järjestää itsellesi viikoittain edes yhtä lapsivapaata tuntia. Tee se niin pian kuin mahdollista. Harrasta kevyttä liikuntaa, syö hyvin ja ravitse kehoasi. Stressi kuluttaa simerkiksi B- ja C-vitamiineja sekä magnesiumia nopeasti joten hyvä luonnollinen ravintolisä on monella varmasti tarpeen. Muista myös nesteytys. Erityisesti imettäessä todella tärkeää!

Rentoudu

Jos et ole koskaan kokeillut rentoutusharjoituksia tai meditointia, suosittelen kokeilemaan mahdollisimman pian. Aluksi vaikkapa 10 minuuttia ohjattua meditaatiota tai hengittelyä riittää mainiosti. 20 minuuttia aina vaan parempi. Rentoutusharjoitteet aktivoivat parasympaattista hermostoa ja lisäävät hallinnan tunnetta arkeen, vähentävät kehon kiputiloja ja jännitystä ja auttavat nukahtamaan helpommin.

Pyydä puolisoasi tai muuta luotettavaa henkilöä vahtimaan vauvaa tuo hetki. Hakeudu rauhalliseen paikkaan ja istuudu tai käy makuulleen mukavasti. Tee ohjattu harjoitus joko puhelinsovelluksen (Esim. Sattva, tai Calm) tai Youtube-videon avulla (Hae esim ”Guided meditation”). Voit myös hengitellä rauhallisesti omaan tahtiisi ilman ohjausta, mutta mielestäni nuo ohjatut ovat tähän tarkoitukseen aivan mahtavia. Paras Youtube-meditaatio kanava on mielestäni Jason Stephensonin.

Treenaa vauvan (ja puolison) kanssa

Voi olla, että vauva ei halua olla varsinkaan alussa (ja tietyissä kehitysvaiheissa) lainkaan yksin ja silloin voi olla vaikea löytää aikaa hyvää tekeville treenihetkille. Vauvan kanssa voi kuitenkin tehdä helposti esimerkiksi kyykkyjä ja muita jumppaliikkeitä kotosalla, äidille se on treeni, mutta vauvalle joko leikkiä tai rauhoittavaa liikettä. Muista toki myös kävelylenkit, raitis ilma piristää kummasti niin äidin (ja isän) kuin vauvankin mieltä.

 

Toivottavasti jokin vinkeistä tulee tarpeeseen. Itse aion ottaa nämä kaikki säännölliseen käyttöön taistelussa stressiä vastaan. Tähän olisi kyllä ollut vielä lisättävääkin, mutta ehkä niistä myöhemmin sitten.

Onko sinulla jokin oma viiden tähden vinkki stressin taltuttamiseen vauva-arjen keskellä? Kerro minullekin. Kaikki vinkit otetaan ilolla vastaan.

Natasa Höök

Seuraa minua:

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa

 

Tykkää:
Kerro kavereille:

Pelätyt 3 kk rokotukset

-Ne pistää mun pientä! Okei, en tiedä pelkäävätkö muutkin 3 kk rokotuksia, mutta tämä mamma pelkäsi. Lähinnä siis kammoksuin etukäteen sitä kivun ja huudon määrää, mikä piikeistä aiheutuisi ja sitten niitä mahdollisia jälkioireita.

Vauva

(Kuvituksena postauksessa Lilin 3kk juhlapäivän asukuvia. Tutu teetetty ompelijalla, haalari on Molon)

Rokotuksille ja 3 kk neuvolaan meillä oli aika keskiviikkona. Tiistai-iltana jännitykseni äityi sellaiseksi että päädyin pyytämään isääni mukaan neuvolakäynnille henkiseksi tueksi ja Liliä sylissä pitämään rokotuksien ajaksi. Joo, olen ehkä vellihousu, mutta jos on mahdollisuus ottaa joku mukaan niin mielelläni otan.

Rokotukset pistettiin kumpaankin reiteen, Lilin vaari oli siis syntiukkina pitämässä sylissä. Kun piikki osui lihaan, alkoi hirveä huuto samantien. Onnistuin itse onneksi olemaan itkemättä. Neuvolatäti kysyi otanko välissä Lilin syliin rauhoittumaan. Pyysin siinä vaiheessa pistämään vaan nopeasti sen toisenkin, että sen jälkeen sitten vasta syliin.

Toisesta piikistä huuto yltyi vaan entisestään ja silmät täyttyivät kyynelistä. Itse onnistuin edelleen olemaan rauhallinen. Isäni antoi Lilin syliini ja huuto lakkasi. Vielä oli pientä nyyhkytystä, mutta äidin turvallisessa sylissä sekin hälveni pian ja tyttö rauhoittui täysin parissa minuutissa. Ei siis ollenkaan niin paha kuin olin kuvitellut. Varmasti meidän aikuisten rauhallisuudesta oli apua siihen että Lilikin rauhoittui niin nopeasti. Paniikki ja tunnetilat tarttuvat helposti.

Painoa tytölle oli kertynyt hyvin, vähän yli 600g kuukaudessa. Paino oli 5335g ja pituus 59cm. Pieni tyttö meillä on siis edelleen, kasvaa kuitenkin omalla käyrällään hyvin. Olen nauranut kaikille niille kommenteille mitä saimme ennen Lilin syntymää vaatteiden koosta.

vauva

Meille kerrottiin kuinka 56 cm vaatteet jäävät pieniksi silmänräpäyksessä. Suurin osa 56 vaatteista mahtuu edelleen 😉 Ostamani 62 cm talvihaalari taas näyttää olevan vieläkin ihan jätti.

Keskiviikon ja torstain Lili oli ehkä hieman tavallista väsyneempi, ei juurikaan itkuisempi. Perjantaina ilmeni vähän tavallista enemmän puklailua, mutta muuten tuntuu ettei rokotuksista tullutkaan mitään jälkioireita.

Vatsavaivoja tuntui myös olevan perjantaina, mutta uskon että syyllinen oli enemmänkin torstaina syömäni berliininmunkki suodatinkahvin kera kuin rokotukset. Välillä on hyvä miettiä mitä muuta on tehnyt.  Mielestäni aina ennen ruoka- ja lääkeaineoiresyytöksiä olisi hyvä miettiä tapahtuiko asia siitä johtuen, vai siitä huolimatta.

Jäi siis varuiksi kuumeen ja kivun varalle ostetut särkylääkkeet antamatta. Meillä käytetään lääkkeitäkin niin vähän että särkylääkkeenkin antaminen aiheutti etukäteisstressiä.

Ainoa oikeasti inhottava jälkiseuraamus oli se kun laastarit piti irrottaa pikkuisen jaloista. Sitäkään en kyennyt itse tekemään 😀 Onneksi Lilillä on rohkea isä, rakas aviomieheni joka irrottaa laastarit aina minultakin. Kestän hyvin kipua, mutta laastareiden repiminen ja siitä aiheutuva tunne on jostain syystä hyvin vastenmielinen.

Loppupäätelmänä: Ihan turhaan taas huolehdin etukäteen. Ja niinhän se on. Hyvin harvoin pelkäämäsi asiat käyvät toteen.

vauva

Mun vinkit rokotuksille mentäessä:

  • Osta lääkekaappiin kipulääkettä varmuuden vuoksi
  • Ota joku rokotuksille mukaan jos olet (yhtä) vellihousu (kuin minä)
  • Älä stressaa, juuri mitään ei tapahdu kuitenkaan
  • Älä stressaa, olet itsekin syönyt lapsena särkylääkkeitä
  • Älä stressaa, olet itsekin saanut rokotuksia
  • Älä stressaa, ne on vaan laastareita
  • Älä stressaa.

Ihanaa viikonloppua kaikille ja tsemppiä rokotuksille 🙂 !

Ps. Miten mun pieni Lili voi olla jo 3kk vanha? Mihin tää aika menee?Natasa Höök

Seuraa minua:

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa

 

Tykkää:
Kerro kavereille: