Omaa kehoa kuunnellen

”Omaa kehoa kuunnellen” on varmaan lausahdus jonka moni on kuullut, mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa? Miten omaa kehoa tulisi kuunnella ja tulkita kun se tuntuu olevan sekaisin, rikki tai se pyytää jokaisen työpäivän jälkeen suklaapatukkaa tai berliininmunkkia? Entä miten auttaa väsynyttä kehoa?

rannalla

Tarkoittaako oman kehon kuuntelu mielitekojen perässä juoksemista tai sohvalle lysähtämistä kun väsyttää? Kun ei huvita niin ei huvita? Sitä se tarkoitti ehkä ainakin minulle joskus, kunnes opin kuuntelemaan paremmin ja tarkemmin. Tämä vaati minulta kyllä myös hieman syvempää tutustumista kehon ja mielen mekanismeihin.

Esimerkiksi suoliston toiminnalla on valtava vaikutus moniin asioihin. Jopa masennusta voi hoitaa suolistoa hoitamalla, sillä 95% mielihyvähormoni serotoniinista muodostuu suolistossamme. Jos suolisto on rikki, mielikin on siis helposti rikki. Väsymys ja alakulo voivat siis ollakin ainakin ositain ruokavaliolla korjattavissa.

Kuitenkin vaikka olenkin oppinut kuuntelemaan kehoani ennen raskautta, oli sitä opeteltava kuuntelemaan uudestaan raskausaikana. Tilannehan on minulle esikoista odottavalle aivan uusi. Kun kehoni on halunnut levätä niin minun on nyt oikeasti pitänyt levätä, vaikka ennen saatoin piristää itseäni rankalla treenillä. Levätä ehti silloin sen jälkeen. Nyt lepo tulee ensin.

Jos on tehnyt mieli syödä herkkuja, olen normaalista poiketen välillä antanut sille herkkuja, mutta yleensä olen koittanut kuitenkin korjata tilannetta tavalliseen tapaan muuttamalla ravitsemustani niin, ettei tekisi mieli herkutella. Olen lisännyt proteiinia ja rasvoja ruokavalioon ja vähentänyt nopeita hiilareita. Jokainen raskaus on ainutlaatuinen kokemus, joten pieni höllääminen ruokavalionkaan suhteen ei ole haitaksi.

jalat

Kun taas on tehnyt mieli haistella outoja asioita kuten pyykinpesuainetta, multaa, hiekkaa tai kellareita, olen ottanut ekstra-annoksen mineraaleja päivittäiseen käyttöön. Tavanomaisilla ja hassuilla mieliteoilla kaikilla on yleensä takana oikeasti aika luonnollinen selitys. (Voin vakuuttaa en ole ainoa raskaana oleva jolla on ollut näitä hassuja himoja! 😀 )

Tällä viikolla minulla on ollut haastavaa. Olen jo äitiyslomalla ja varsinaiset sopimuskaudet asiakkaiden kanssa ovat jo päättyneet, mutta olin lupautunut hoitamaan vielä muutamia asioita valmennuksissani olleiden kanssa tässä äitiysloman alussa. Tämä viikko on kuitenkin ollut super stressaava ja työasiat ovat pyörineet päässäni öisinkin. Olisin toivonut, että nämä hommat olisivat menneet tässä vaiheessa hienosti kuten olin ajatellut, mutta nyt mikään ei ole mennyt oikein putkeen. Viesteihini ei vastata ja aikoja peruuntuu, sovitut asiat ovat lykkääntyneet. Ei ole mukava miettiä öisin syitä siihen miksi joku toimii kuten toimii tai ei toimi.. tärkeintä minulle olisi nyt kyetä rentoutumaan ja alkaa valmistautua lähestyvään synnytykseen. Minulle on tullut monilta osin tästä viikosta paha mieli. Teen valmennustyötä täydellä sydämellä ja jokainen valmennettavani on minulle tärkeä. Siksi tuntuu pahalta kun asiat eivät suju. Yrittäjän elämääkö tää..

Eilen kuitenkin tein lopullisen päätöksen, että tämän viikon jälkeen olen ihan oikeasti äitiyslomalla ja palaan sitten syksyllä kun palaan. Kehoni on alkanut viestiä, että nyt on liikaa stressiä ja ei ole hyvä olla. Supistelee, yöt menevät toisten asioita miettiessä ja vatvoessa. Minun täytyy rentoutua jotta vauva haluaisi syntyä. Nyt täytyy todella kuunnella kun keholla on asiaa. Toivon että asiakkaani ymmärtävät.

äiti rannalla

Ensi viikon alusta siis lepään, rentoudun, relaan ja valmistaudun ottamaan uuden perheenjäsenemme vastaan. Ei ole enää montaa viikkoa laskettuun aikaan. Työt saavat odottaa. Kehoni kertoi.

Ihanaa kesäistä viikkoa!

Natasa Höök

 

Oletko sinä muistanut kuunnella kehosi signaaleja tarpeeksi? Haluaisitko kuulla lisää aiheesta? Jätä kommentti 🙂

Seuraa minua

Instagramissa

Facebookissa

 

Raivaa tiesi kohti henkistä hyvinvointia

Stressi puskee päälle, ei ole aikaa mihinkään? Pitäisi ehtiä jumppaan, venyttelytunnille ja ehtiä siinä rytäkässä tekemään itselleen vielä terveelliset eväätkin koko perheelle seuraavaksi päiväksi ja loppuaika mitä jää meneekin sitten kaikkia kodin tavaroita järjestellessä. Pikkuhiljaa vanne alkaa kiristää päätä? Kuulostaako tutulta?

Nykyihminen vielä helposti liian usein keskittyy hyvinvoinnin osa-alueissa eniten fyysisen hyvinvoinnin tavoitteluun. Se koostuu mm. aktiivisuuden, liikunnnan, ravitsemuksen, levon ja palautumisen yhdistelmästä. Sivuun saattavat jäädä niin sosiaaliset hyvinvoinnin voimavarat kuin henkinenkin puoli kun kaikessa kiireessä yritetään vain tavoitella sitä huippukuntoa tai painonpudotusta. Yksilön kokonaisvaltainen hyvinvointi koostuu kuitenkin kaikista hyvinvoinnin osa-alueista ja niiden olisikin tärkeää olla tasapainossa.

Henkiseen hyvinvointiinkin on alettu onneksi pikkuhiljaa panostaa tässä stressin, kiireen ja tavaran täyttämässä maailmassa. Monet ovat innostuneet esimerkiksi joogasta, meditoinnista, mindfullnessista tai vaikkapa nyt tässä tekstissä aiheena olevasta Konmari-metodista. Itse olen innostunut noista kaikista!

pinkki konmari

KonMari (tai muu tavaroiden karsimiseen tarkoitettu menetelmä) voi olla todella hyvä ja helpostikin aloitettava reitti henkisen hyvinvoinnin tavoitteluun. Kaapit ja nurkat täyttävä tavaramäärä täyttää helposti myös mielen ja se saattaa ihan tiedostamatta aiheuttaa stressiä ja ahdistusta.

Itse innostuin jo teini-iässä yläasteella esimerkiksi Feng Shuista. Siinäkin aikalailla perusperiaatteena on se, ettei turhaa roinaa pidä säilyttää. Varsinkaan pitkin poikin kämppää. Feng Shuin voi toki viedä pidemmällä bagua-karttoineen, elementteineen, muotoineen ja ilmansuuntineen, mutta yksinkertaisimmillaan sekin voi olla ihan vaan karsimsta ja järjestämistä.

makuuhuone

Hassua, että olen tavoitellut henkistä hyvinvointia ja kivaa fiilistä tavaroita karsimalla niin pitkään, mutta silti jotenkin aina elänyt kaikenlaisen romun keskellä ahdistuneena tavaran paljoudesta. Kummallisia asioita se ihminen vaan tekeekin.

Olen kokeillut tavaroista luopumista monta kertaa. Olen miettinyt yleensä ihan sillä perinteisellä tavalla tavaroiden tarpeellisuutta ja se ei ole ollut minulle ollenkaan se oikea tie. Onneksi löysin avuksi KonMarin jonka lähestymistapa asiaan sopi minulle kuin nakutettu.

KonMarissa keskeinen kriteeri on, tuottaako kyseinen tavara sinulle iloa: jos se tuottaa, se säilyy. Kaikki mikä ”pirskahtelee” säilytetään. Minulle pirskahtelevat esimerkiksi mummilasta kotiin raahaamani vanha silitysrauta, vihreä kotipuhelin jolla minäkin olen opetellut vastaamaan ja soittamaan ja ihan erilaisesta kategoriasta vasta hankittu astianpesukone. Voi juku että se ihana rakkine tuokin iloa ja helppoutta arkeen! (Lisäys:) Arjestaan voi tietysti poistaa stressiä vähentääkseen myös muita asioita kuin tavaroita, esimerkiksi niitä ylimääräistä kiirettä tekeviä rutiineja ja vaikkapa ihmisiä. Mä olen poistanutkin niitä kaikkia 🙂

vanha puhelin

Vaikeinta minulla on ollut ehkä opetella oikeasti tunnistamaan sen tunteen luonne, minkä esine saa aikaan. Muistoesineistä saattaa nousta tunteita pintaan, mutta ne eivät välttämättä ole hyviä ilon tunteita vaikka ne ensin saattavat sellaisilta vaikuttaakin. Kummalista, mutta minun kohdallani totta.Luulin ensin esimerkiksi vanhan kameran tuottavan minulle iloa, koska tykkään kuvaamisesta, vanhoista esineistä ja kamera oli vielä kauniskin kuin mikä. Kuitenkin havaitsin pikkuhiljaa enemmänkin ehkä ahdistuvani niistä tunteista mitä kameran historiaan liittyi ja päätin marittaa kameran pois.

En kuitenkaan suosittele aloittamaan projektia esimerkiksi masentuneena tai vihaisena, silloin voi olla ettei mikään oikein tuota iloa ja tulee tehtyä harkitsemattomia asioita. Olen joskus tehnyt tavaroiden karsimista vihaisena ja siitä johtuen olenkin jäänyt kaipaamaan muutamiakin esineitä.

KonMaritus etenee meidän huushollissa pikkuhiljaa ja näin perheenlisäystä odottaessa on tullut hieman lisähaastetta kun samalla hankkii kokoajan uutta tavaraa. Arki on meillä jo kuitenkin paljon raikkaampaa ja helpompaa kun on enemmän tilaa hengittää. Aina kun kannan tavaraa ulos kodista, tuntuu että saan lisää tilaa ajatuksille ja unelmille, olen myös nykyään paljon harvemmin ärtynyt ja on ihan huikeaa kun ei tarvitse joka kerta vieraita odottaessa siivota niin paljon. Yllätysvieraatkin ovat nykyään tervetulleita!

Ja vinkki teille jotka ette ole vielä aloittaneet Konmaritusta tai olette aloittaneet ilman kirjaa vain lukien netistä juttuja. Lukekaa edes se pinkki kirja ajatuksella ennen kuin aloitatte niin vältytte ainakin mielipahalta ja turhalta työltä <3 Nuo kirjat on tässä myös se juttu.

Oletko sinäkin löytänyt reittisi henkiseen hyvinvointiin?

Ihanaa kesäistä viikkoa!

Natasa Höök

Seuraa minua:

Instagramissa

Facebookissa

 

Kohti unelmaelämää

Koko viime viikon olin jotenkin erityisen fiiliksissä elämästä ja tuntui tosi vahvasti siltä, että osa mun villeistä unelmista voi toteutua jo ihan lähiaikoina. Osan fiiliksistä voi varmaan pistää myös raskaushormonien piikkiin, mutta silti! Elämä on kaunista ja ihanaa ja vielä suuremmat asiat odottavat minua vielä <3

Kun elämä tuntuu potkivan aina päähän, voi tulevaisuuden maalailu kauniiksi olla haastavampaa. Ennen en todellakaan uskaltanut unelmoida sellaisista asioista mistä nykyään. Silloin mulla oli aina joku raja mielessä, että tuon voin ehkä vielä saavuttaa mutta siihen se sitten jää. Sama koski niin fyysisiä tavoitteita (ulkomuotoa), työtä, perhettä kuin raha-asioitakin. Nyt tuntuu usein ihan oikeasti siltä ettei taivaskaan ole rajana mulle. Olen tajunnut, että suurin osa niistä tyypeisä jotka on saavuttaneet mun mittapuulla jotain suurta ja mielenkiintoista, eivät ole saaneet sitä kaikkea suoraan syliinsä vaan sen eteen on pitänyt tehdä todella töitä.

Tää koko homma lähti mulla oikeastaan käyntiin varmaan vasta 2015, kun työttömänä ja rahattomana tein oman elämäntapamuutoksen siivittämänä päätöksen seurata unelmaani ja intohimoani ja ilmoittautua opiskelemaan hyvinvointialalle personal traineriksi ilman mitään tietoa, millä tuon koulutuksen maksaisin.

Päätin ilmoittautuessani, että kyllä mä sen rahoituksen keksin ja olihan siinä toki keksittävääkin kun koulutuksella oli useampi tonni hintaa. Tuolloin miehenikin oli vielä työtä etsimässä, mutta tuki minua päätöksessäni 100% josta olen hänelle varmasti ikuisesti kiitollinen. En voisi sanoa, että kovin moni muu olisi mua näissä kaikissa ideoissani tukenutkaan mua näin kuin Jesse.

Kaikki sujui suunnitelmien mukaan ja rahoitus koulutukselle löytyi omasta (ja miehen) taskusta. Vietettiin myös häät samana vuonna kuin valmistuin, perustin kauan haaveenani olleen yrityksen, tulin raskaaksi loppuvuodesta.. mitä vielä 😀 Unelmat alkoivat toteutua yksi toisensa jälkeen ja oikeastaan ainoa mitä olin muuttanut ajatusmaailmassani oli se, että ylipäänsä uskalsin unelmoida ja että olin PÄÄTTÄNYT onnistua ja tehdä tarvittavat toimenpiteet onnistuakseni.

Olin lopettanut pelkäämisen ja jatkuvan epäonnistumisen mahdollisuuden vatvomisen. Jos olisin ”epäonnistunut” niin mitä sitten? Olisin päätynyt samaan tilanteeseen mistä olin lähtenyt, ei mitään sen kummempaa. Suosittelen myös jättämään heittäytymättä olosuhteiden uhriksi elämässä jos sellaiseen on taipumusta. Voin sanoa että mun olisi niin helppo ollut uhriutua monestakin asiasta mitä olen kokenut.

Kuulostaako liian yksinkertaiselta ollakseen totta? Ehkä, mutta totta se on silti. Kaikki ei ehkä onnistu ja mene juuri niinkuin sinä olet sen päässäsi kaavaillut aikataulun ja toteutuksen suhteen, mutta asioilla on tapana lutviutua ja unelmien tulla luoksesi. Jari Sarasvuon sanoin: Ajallaan ja tavallaan. Olen mä tässä välissä ehtinyt ”epäonnistuakin” jo muutamaan otteeseen tän yritykseni kanssa, mutta eteenpäin on menty jokaisesta vastoinkäymisestä.

Tällä viikolla mun asiantuntijanaama pääsi ekaa kertaa lehteenkin, Fit-lehteen tarkemmin ottaen. Mä olin tästä pienenpienestä lehtijutusta niin innoissani etten meinannu pöksyissäni pysyä. Olen ylpeä itsestäni, kaikista näistä pienistä saavutuksista ja siihen mihin olen menossa. Olen tehnyt ihan hitosti töitä ja aion tehdä edelleenkin.

Mä rakastan auttaa ihmisiä pääsemään hyvinvointitavoitteisiinsa ja toinen mahtava juttu mitä tapahtuikin viimeviikolla olikin se kun mun ekan nettivalmennuksen päätyttyä sain ihan huippua palautetta valmennuksessa olleelta joka pudotti tuon 8 viikon aikana 14 kiloa painoa! Wou! Tästä on siis erittäin hyvä jatkaa taivalta valmentajana <3 Tiedän että voin olla myös tulevalle lapsellemme parempi äiti, kun elän unelmilleni ja saan toteuttaa itseäni. Yrittäjyys mahdollistaa myös sen, että voin olla lapseni kanssa enemmän kotona.

Jos siis unelmoit jostain villistä, kuten ammatinvaihdosta, muutosta johonkin lämpimään tai oikeastaan ihan mistä tahansa niin mun vinkki on että lähde vaan toteuttamaan unelmaasi! Keksi ne keinot ja tee se työ. Se tulee olemaan kaikki sen arvoista.

Mistä sinä unelmoit? Oletko jo alkanut tavoitella unelmiasi?

Natasa Höök