Pallomahan itsetuntokoulu – Osa 1:
Raskaus ja itsetunto
Paino nousee ja vatsa kasvaa. Hormonit heittelevät, vähän turvottaakin, iho oireilee.
Kokemusta mulla on ennestäänkin nopeasta painonnoususta kilpirauhasen vajaatoiminnan puhjettua melkein 10 vuotta sitten. Silloin jo tuli raskausarpia reisiin ja rintoihin. Inhosin niitä. Vatsani oli iso ja tuntui etten oikeastaan koskaan sittemmin päässytkään eroon ”jenkkakahvoistani”.
Iho oireetkin ovat tuttuja olleet jo ihan teinistä. Kamala akne poskissa. Sukulaistyttö silloin tiedusteli, että miksi minulla on pilkkuja naamassa. Aloitin e-pillerit, joita en sitten uskaltanutkaan lopettaa aknen paluun pelossa ja päädyin syömään niitä melkein 15 vuotta.
Kiinnostuin hyvinvoinnista ja hormonitoiminnasta. Päätin lopettaa pillerit jotta ”löytäisin itseni”. Niin taisin löytääkin. Löysin itseni pian odottamassa esikoistani.
Lähdin etsimään netistä tietoa nimenomaan raskauden itsetuntoa kohottavasta vaikutuksesta.. kuitenkin vain yllättyäkseni löytämästäni.
Tutkiessani itsetuntoasiaa jouduin valitettavasti huomaamaan, että moni kokee raskauden nimenomaan vaikuttavan negatiivisessa mielessä itsetuntoon. Itsekin pelkäsin vähän etukäteen, että mitä minulle käy kun paino taas alkaakin nousta ja vatsa kasvaa ilman että voin asiaan mitenkään vaikuttaa. (Olen ollut myös aikamoinen vaa’an vahtaaja, siitä luovuin muuten heti alkuunsa raskauden ilmetessä!)
Tiesin myös että iho saattaisi oireilla ja että arpia voisi tulla lisää. Pelkäsin, että terveellisten elämäntapojen avulla juuri saavutettu kohtalaisen hyvä itsetunto saattaisi väistyä itseinhon tieltä jälleen kerran. Toisin kuitenkin kävi.
Olen kokenut että raskausaikana itsetuntoni on nimenomaan kohonnut eikä laskenut. Olen ollut jotenkin kovin rentoutunut, on ollut hyvä fiilis ihan kaikesta. Voin ihan rehellisesti sanoa että olen tuntenut itseni kauniiksi. Pallomahani kanssa olen uskaltanut laittaa jopa rantakuvia nettiin!
Maha on kasvanut, paino on noussut ja ihokin aluksi haki tasapainoaan, mutta itsetuntoni ei laskenutkaan enkä alkanutkaan inhota vatsaani. En osannutkaan stressata näpyistä naamassa tai pelätä raskausarpia. Mitä ihmettä oli tapahtunut?
Yhdeksi tärkeimmistä tekijöistä tässä ajattelen sen, että nyt olen ollut hyvässä fyysisessä kunnossa ja hyvinvoiva. Toista oli 10 vuotta sitten. Osaan kuunnella kehoni viestejä paremmin ja olen ihan eri tavalla osannut suhtautua raskauden tuomiin muutoksiin kehossa ja niiden osittaiseen väliaikaisuuteen. Kun pidän huolta itsestäni niin on helpompi rakastaa itseäni.
Olen viimeinkin myös päässyt irti aikalailla kaikista pinnallisuuden rippeistä mitä saattoi olla jäljellä. Ulkoiset asiat ovat niin turhanpäiväisiä huolehdittavaksi. Minulla on tärkeämpääkin tekemistä. Olen vaimo, minusta tulee äiti ja haluan opettaa myös pienokaiselleni sen, että hän on aina tarpeeksi hyvä. Minulla kun meni aika pitkään tajuta, että minä olen. Toivon että fiilis jatkuu myös vauvan synnyttyä.
Lisää pohdintaa aiheesta Pallomahan itsetuntokoulun osassa 2. piakkoin.
Onko raskaus vaikuttanut sinulla kehonkuvaan ja itsetuntoon positiivisella vai negatiivisella tavalla? Kuulisin mielelläni kokemuksistasi!
Seuraa minua
