Natasa H | loka 31, 2017 | family - perhe on tärkein, Kategorioimaton, wellness - hyvinvointi
Yö on ollut rikkonainen. Vauva on syönyt joka toinen tunti, ellei jopa tunnin välein. Aamulla heräät vauvan itkuun ja huutoon joka ei laannu. Yrität tuon metelin keskellä vauva kainalossa keittää itsellesi aamukahvin ja valmistaa aamupalan. Itku jatkuu. Yrität vähän väliä kokeilla josko sittenkin vauva haluaisi olla lattialla tai kenties on jo nälkä.. mutta ei.. mikään ei ole hyvin… tästä tulee vielä kiva päivä…
”Mene aikaisin nukkumaan, näe ystäviä, meditoi, lue kirjaa, unohda kaikki hetkeksi… älä stressaa.” Ehkä helpommin sanottu kuin tehty pienen vauvan kanssa. Ulkopuolinen (ja lapseton) saattaa kuvitella että äitiysloma on pelkkää rentoa kotona köllimistä vauvan kanssa, mutta tosiasiassa sellainen tilanne on varmasti hyvin harvinainen.
Stressi on myrkkyä. Se lamaannuttaa kehon, saa oireilemaan fyysisellä ja henkisellä tasolla. Voi tulla vatsavaivoja, päänsärkyä, ärtymystä, väsymystä, uupumusta. Voi palaa loppuun.
Miksi pienen lapsen äidin on niin vaikea levätä ja nollata? Koska se on välillä aikalailla mahdotonta. Aikaisin ei mennä nukkumaan jos lapsi ei halua, kahvihetkestä ystävän kanssa kahvilassa voi tulla painajainen kun kullannuppu saakin yllätysraivarit, meditointihetkiä varten tarvitsee erikseen raivata aikaa (ja lastenhoitaja) ja kaikkea ei todellakaan voi vaan jättää tekemättä kun tuntuu siltä.
Olen tällä hetkellä itse selkeästi stressaantunut. Huomaan sen siitä että vatsani on alkanut taas oireilla. Turvottaa ja on tukalaa, ruokavalio on karsittu jo imetysdieetin vuoksi aika minimiin ja mistään ei ole apua. Olen alkanut sitäkin stressata. Stressiä stressin päälle. Jes! Tiesitkö että stressi voi aiheuttaa jopa enemmän vatsaongelmia kuin kehno ruokavalio?
Stressaaminen ei välttämättä tarkoita sitä että olisi huolissaan jostakin (toki pienen vauvan äitinä on huolissaan kaikesta), vaan kortisolitasoja nostavaa stressiä keholle on myös esimerkiksi fyysinen stressi (kuten imetys ja jatkuva liikkeessäolo) ja liian vähäinen uni. Pienen lapsen äitinä stressitasot voivat olla siis todella korkealla.
Pieni stressinhallintaopas pienen vauvan äidille
Opettele tunnistamaan stressi
On tärkeä oppia tunnistamaan stressioireet itsessään. Verenpaineen nousu tai korkea syke voi saada olosi tuntumaan heikolta ja sinua saattaa pyörryttääkin. Vatsasi saattaa oireilla. Saatat huomata korottavasi ääntäsi tai ärtyä helpommin. Nämä merkkejä ei kannata vain ohittaa.
Hengitä
Tätä tekniikkaa voit käyttää aina hankalan (ahdistavan) hetken yllättäessä, esimerkiksi kun vauva itkee eikä rauhoitu tai kun et saa unen päästä kiinni. Kun sinä olet rauhallisempi, myös vauva on. Hengitä siis syvään, rauhallisesti neljään laskien sisään, pidä tauko ja hengitä ulos hitaasti neljästä alaspäin laskien (4-3-2-1). Toista niin monta kertaa kuin on tarpeen. Syvähengitys on yksinkertainen keino lievittää stressiä, sillä stressaantuneina usein alamme hengittää pinnallisesti, jolloin solut eivät saa tarpeeksi happea ja stressihormonitasot nousevat.
Organisoi ja pidä rutiinit
Päivät voivat olla yhtä kaaosta jos ne eivät ole minkäänlaisessa järjestyksessä edes päässä. Meillä päivärutiineihin kuuluvat aamu- ja iltakävelyt joita en jättänyt edes räntäsateessa väliin. Järjestä iltaisin omat vaatteesi, tavarasi ja aamupalasi jne niin että sinun on helppo valmistautua edes itse päivään kun vauvalla saattaa olla vähän hankalampi aamu. Laita myös vauvan leikkipaikka ja vauvan vaatteet samalla tavalla valmiiksi odottamaan uutta päivää.
Pidä yhteyttä toisiin äiteihin ja ystäviisi
Kukaan ei ymmärrä äitiyden hankaluuksia niin kuin toinen äiti, vietä siis kaikin mokomin päivisin aikaa toisten pienten lasten äitien kanssa. Vertaistuki on loistava keino purkaa stressiä. Älä unohda kuitenkaan myöskään vanhoja ystäviäsi, laita heille viestiä tai soita kun on siihen mahdollisuus ja pyydä heitä käymään. Eivätkö he ole pitäneet sinuun yhteyttä? Voi olla että he eivät ole vaan uskaltaneet pitää yhteyttä, kun ovat ajatelleet sinun olevan niin kiireinen vauvajuttujen kanssa että eivät ole halunneet häiritä.
Pidä huolta itsestäsi
Mikäli et ole vieläkään muistanut järjestää itsellesi viikoittain edes yhtä lapsivapaata tuntia. Tee se niin pian kuin mahdollista. Harrasta kevyttä liikuntaa, syö hyvin ja ravitse kehoasi. Stressi kuluttaa simerkiksi B- ja C-vitamiineja sekä magnesiumia nopeasti joten hyvä luonnollinen ravintolisä on monella varmasti tarpeen. Muista myös nesteytys. Erityisesti imettäessä todella tärkeää!
Rentoudu
Jos et ole koskaan kokeillut rentoutusharjoituksia tai meditointia, suosittelen kokeilemaan mahdollisimman pian. Aluksi vaikkapa 10 minuuttia ohjattua meditaatiota tai hengittelyä riittää mainiosti. 20 minuuttia aina vaan parempi. Rentoutusharjoitteet aktivoivat parasympaattista hermostoa ja lisäävät hallinnan tunnetta arkeen, vähentävät kehon kiputiloja ja jännitystä ja auttavat nukahtamaan helpommin.
Pyydä puolisoasi tai muuta luotettavaa henkilöä vahtimaan vauvaa tuo hetki. Hakeudu rauhalliseen paikkaan ja istuudu tai käy makuulleen mukavasti. Tee ohjattu harjoitus joko puhelinsovelluksen (Esim. Sattva, tai Calm) tai Youtube-videon avulla (Hae esim ”Guided meditation”). Voit myös hengitellä rauhallisesti omaan tahtiisi ilman ohjausta, mutta mielestäni nuo ohjatut ovat tähän tarkoitukseen aivan mahtavia. Paras Youtube-meditaatio kanava on mielestäni Jason Stephensonin.
Treenaa vauvan (ja puolison) kanssa
Voi olla, että vauva ei halua olla varsinkaan alussa (ja tietyissä kehitysvaiheissa) lainkaan yksin ja silloin voi olla vaikea löytää aikaa hyvää tekeville treenihetkille. Vauvan kanssa voi kuitenkin tehdä helposti esimerkiksi kyykkyjä ja muita jumppaliikkeitä kotosalla, äidille se on treeni, mutta vauvalle joko leikkiä tai rauhoittavaa liikettä. Muista toki myös kävelylenkit, raitis ilma piristää kummasti niin äidin (ja isän) kuin vauvankin mieltä.
Toivottavasti jokin vinkeistä tulee tarpeeseen. Itse aion ottaa nämä kaikki säännölliseen käyttöön taistelussa stressiä vastaan. Tähän olisi kyllä ollut vielä lisättävääkin, mutta ehkä niistä myöhemmin sitten.
Onko sinulla jokin oma viiden tähden vinkki stressin taltuttamiseen vauva-arjen keskellä? Kerro minullekin. Kaikki vinkit otetaan ilolla vastaan.
Seuraa minua:
Instagramissa
Facebookissa
Bloglovin’issa
Natasa H | syys 28, 2017 | family - perhe on tärkein, Kategorioimaton, momlife - äitiys on lahja elämältä, wellness - hyvinvointi
Rikkonaisia ja yösyöttöjen täyteisiä öitä?
Olen itse ollut yksi heistä, joka on toitottanut kaikille – myös itselleen sitä että ei tulisi tehdä liikaa, ajatella liikaa, stressata liikaa, treenata liikaa ja pitäisi muistaa levätä ja nukkua tarpeeksi.
Kuinka toteuttaa tämä käytännössä silloin kun on pienen lapsen vanhempi?
Unen ja riittävän levon merkitys on jokaiselle suuri mutta entäs kun uusi perheenjäsen vasta harjoittelee nukkumista, määrää tahdin ja vie myös lähes kaiken vanhemman ajan päivisin?
Kyllä se vaan minullakin ennen oli helppoa..
En nauttinut kofeiinipitoisia juomia iltakuuden jälkeen, en treenannut liian kovaa illalla ja menin iltajuoman jälkeen ajoissa nukkumaan pimeään makuuhuoneeseen.
Aamulla sitä heräsin kivasti virkeänä ja hyvin nukkuneena.
En nykyään välttämättä aina niinkään. Äiti on niinsanotusti välillä vähän väsynyt. Toisaalta olen kyllä ihmeissäni kuinka hyvin olen jaksanut.
Meillä on ollut pisin yöpätkä nyt n. 6 tuntia 2 kuukauden aikana, yleensä nukutaan 2-3 tunnin pätkissä. Tiedän että joissain kodeissa heräillään vieläkin useammin syömään.
Kun yöt lapsen kanssa ovat katkonaisia, mm. ravinnon ja laadukkaan unen merkitys korostuvat entisestään.
Olen huomannut että sokeri ja kofeiini maistuisivat entistä herkemmin ja olenkin ihan tosissaan joutunut korjaamaan tilannetta paremmaksi. En ennen ole tosiaan ollut mikään sokerihiiri ja nyt berliininmunkki pyörii mielessä lähes päivittäin. En kuitenkaan ENÄÄ syö makeaa aina kun tekee mieli.
Olen ihan super iloinen siitä että ennen lapsen tuloa muunmuassa vaihdoimme sängyn parempaan, ostimme makuuhuoneeseen pimennysverhon ja löysimme käyttöön hyvät ja helpot ravintolisät.
Meillä kotona ei tuijoteta näyttöjä yleensä myöhään illalla muutenkaan ja valoja huoneissa aletaan hämärtää viimeistään kahdeksalta. (Eipä niitä näyttöjä vauvan kanssa toki ehdi muutenkaan juuri tuijotella..)
Lisäksi olen asentanut (täältä) tietokoneelle sovelluksen joka antaa tietokoneen näytölle lämpimän sävyn ja puhelimessa minulla on päällä yöasetus joka tekee saman puhelimen näytölle, jotta unihormoni melatoniinin tuotanto ei häiriintyisi. Erityisesti puhelimessa tämä on hyvä jos öisin joutuu välillä vilkaisemaan yösyöttöjen välissä kelloa.
Melatoniinin tuotantoaan voi säädellä myös oikeaan suuntaan kävelemällä aamulenkkejä auringon noustessa ja iltalenkkejä sen laskiessa. Suomessa se on välillä vain kaunis ajatus, ei niinkään helposti toteutettavissa.
Olen aika varma, että olisin huomattavasti väsyneempi joka päivä jos en tekisi noita edellämainittuja asioita.
Kuinka parantaa unen laatua vauva-arjessa?
- Hormonitoiminnan ja jaksamisen parantaminen ruokavalion, ravintolisien ja liikunnan avulla
- Makuuhuoneen pimentäminen kunnolla ja valojen hämärtäminen illalla
- Ilta/yö sovellukset päälle näyttöihin
- Edes jonkinlaisista rutiineista kiinni pitäminen
- Päiväunet
- Aamu- ja iltalenkit
Parempia (ja jokseenkin) nukuttuja öitä kaikille!
Miten teillä nukutaan? Miten olet yrittänyt parantaa untasi?
Seuraa minua:
Instagramissa
Facebookissa
Bloglovin’issa
Natasa H | elo 16, 2017 | family - perhe on tärkein, Kategorioimaton, wellness - hyvinvointi
Eilen pääsin käymään yksin kaupassa (tai ylipäätään jossain) ekaa kertaa melkein 4 viikkoon.
Se fiilis kun astuin ovesta ulos ilman vaunuja ja kun sain taas olla yksin omassa maailmassani lempimusat korvissa oli jotenkin ihan uskomaton.
Vapaat kädet, kuulokkeet korvissa blokkaamassa kaiken ulkopuolisen. Nopeampi askel. Minä. Yksin.
Jopa tuuli kasvoilla tuntui erilaiselta. Varmaan siksi kun katse oli tiessä eikä vaunuissa nukkuvassa tuhisijassa.
Niin vapaa olo. Melkein nauratti kuinka pieni kauppareissu voikin piristää.
Rakastan mun pienenpientä tyttöäni, elämäni valoa ja ihmeiden ihmettä tietysti ihan älyttömästi, mut onhan se ollut iso muutos mulle että joku on joka hetki musta riippuvainen.
Oon tottunut olemaan pitkät ajat päivistäni yksin omien ajatusteni ja ideoiden kanssa.
Mä olen luonteentani vielä aina ollut enemmän introvertti, viihtynyt itsekseni enemmän kuin massojen keskellä. Jäänyt monesti mieluummin kotiin kuin lähtenyt juhlimaan. Sellainen yksinäinen taiteilijasielu.
Olen myös erityisherkkä. Mun kohdalla erityisherkkyyttä on tutkittu jo ihan kahden vuoden iässä. Kuormitun tosi helposti esim stressistä ja aistin tunnetiloja herkästi. Kovat äänet ja kirkkaat valot ovat mulle helposti liikaa. Helppoa siis olla kitisevän ja avuttoman pikkuisen äiti 😀
Ollaan sovittu Jessen kanssa että suodaan jatkossa molemmille sopivasti näitä omia pieniä hengähdyshetkiä. Vähintään kerran viikkoon joku useamman tunninkin pituinen. Maanantaina Jesse esimerkiksi kävi painimassa kavereiden kanssa.
Pieni tuulettuminen kotituhnuista kirkastaa ajatuksia mukavasti.
Omaa aikaa arjessa väsynyt vanhempi voi napata pieniksi hetkiksi yksinkertaisin keinoin. Järjestä itsellesi ainakin 20minuuttia omaa aikaa ja voit esimerkiksi:
- Laittaa kuulokenapit korviin ja lempimusiikkiasi tai lempipodcastisi soimaan.
- Kipaista kaupassa tai kioskilla yksin.
- Käydä virkistävällä kävelyllä luonnossa. Muista ottaa vesipullo mukaan!
- Rauhoittua tai virkistyä ohjatun meditaation parissa. Youtubessa mun lemppari näihin on Jason Stephenson. Appstoressa on myös hyviä sovelluksia puhelimelle ohjattuihin meditaatioihin. Esim. Sattva, Calm tai Headspace.
- Kuntoilla pikaisesti kotosalla, ulkona tai kuntosalilla. (Katso TÄÄLTÄ esim ilmainen aloittelijan kotitreeni.
- Hemmotella itseäsi jalkahoidolla, laittamalla kynnet tai käymällä kampaajalla.
- Ottaa päiväunet.
- Tehdä jotain mistä todella tykkäät ja nautit!
Ymmärrän että oman ajan järjestäminen voi tuntua vaikealta, mutta sitä olisi ehdottoman tärkeä mielestäni jokaisen vanhemman saada. Tee siis kaikkesi että onnistut järjestämään näitä hetkiä itsellesi ❤ Kaikki on mahdollista kun uskot siihen että on!
Voimaa viikkoon ja ihania hetkiä rakastamiesi asioden parissa!
Mitä sinä teet omalla ajallasi? Mitä vinkkejä sinulla olisi antaa muille vanhemmille? Tuntuuko oman ajan järjestäminen mahdottomalta tehtävältä?
Seuraa minua
Natasa H | elo 2, 2017 | family - perhe on tärkein, wellness - hyvinvointi
Julkaisin tuossa jokunen päivä sitten Facebookissa kuvan siitä kuinka olen palautunut synnytyksestä.
Suurin osa sen keräämistä kommenteista oli positiivisia, mutta osa tuntui olevan sitä mieltä, että minun tulisi keskittyä vauvaan eikä esitellä kehoani. Voin kertoa, että vauvaan on kyllä keskitytty 😀
Se että äiti ehtii naamanpesun ja aamupissan jälkeen kuvata itsestään dokumentointitarkoituksessa pari otosta peilin edessä ja käydä vaa’alla ei tarkoita sitä ettei vauvalle olisi suotu aikaa ja huomiota.
Syy kuvan julkaisuun ei ollut se, että halusin kehuja eikä myöskään se, että olisin halunnut jotenkin näyttää että minun palautumiseni olisi jotenkin kovin esimerkillinen, erikoinen tai muuta vastaavaa.
Halusin yksinkertaisesti näyttää että näin MINÄ olen ”palautunut” ja että olen iloinen siitä, että voin jo näin pian synnytyksen jälkeen olla tyytyväinen kehooni. Sainkin myös paljon kiitosta siitä, että jaoin tälläisen tsemppaavan ”onnistumistarinan”.
Monesti kun näkee kuvia mm. kovasti löystyneestä vatsanahasta tai raskausarvista ja ne saattavat alkaa hieman odotusaikana lisätä jännitystä siihen, että mitähän omalle kropalle käy. Kaikki kun on mahdollista ja jokainen äiti on erilainen. Jotakuta huolestutti, että kuvastani saisi käsityksen että vain tälläinen palautuminen on normaalia ja että joku voisi pahoittaa mielensä jos ei ole itse palautunut ”yhtä nopeasti”.
Kyllä minuakin hieman raskausaikana jännitti että tuleeko niitä ”rakkausraitoja” vatsaan, äidillenikin kun jäi komeat ervet minusta muistoksi. Olin kuitenkin päättänyt että kävi miten kävi niin en anna lopputuloksen häiritä.
Kaikenlainen palautuminen on täysin normaalia ja yhtä kaunista. Mielestäni jokaisen äidin pitäisi olla tyytyväinen kehoonsa raskauden ja synnytyksen jälkeen, se on tehnyt juuri jotain aivan ihmeellistä. Se on luonut uuden elämän!
Mikä sitten on ”nopean palautumiseni” salaisuus? Osa kommentoijista onnitteli hyvistä geeneistä, osa terveellisistä elämäntavoista ja osa hyvästä tuurista.
Voi olla että molemmat ovat olleet apuna tässä palautumisessani, mutta oikeasti en ole kokonaan vielä palautunut joten en tiedä. Synnytyksen jälkeen en ole tehnyt mitään kovin erikoista.
Olen keskittynyt vauvaan, imettänyt, syönyt, juonut vettä että maitoa riittäisi vauvalle ja käynyt kevyesti kävelyillä.
Koko raskausajan keskityin vaan pitämään huolen siitä että pikkuinen voi masussa hyvin ja saa kaiken tarvitsemansa.
Söin pääosin värikkäästi, puhtaasti ja monipuolisesti kasvispainotteista ruokaa, muistin ottaa vitamiinijuomani aamuisin ja illalla ja herkuttelin milloin milläkin. Varsinkin alkuraskaudesta himoitsin esimerkiksi herkkusienipitsaa ja sitä sitten söinkin useampaan otteeseen. Liikuin säännöllisesti, mutta jätin turhan kovan rääkin pois.
RV 37+5 ja rantapallokunto.
Niin raskausajan kuin sen muunkin ajan hyvinvointiin mun mielestä se kultainen keskitie on paras. Keho koittaa raskausaikana pitää kaikin keinoin huolta pienokaisesta, joten niin mässäily kuin kituuttelukin ovat yhtälailla huonoja vaihtoehtoja.
Kiloja mulla on vielä melkein neljä karistettavaksi eivätkä vanhat housut mahdu vielä päälle. Vihkisormuskin odottaa vielä turvotusta laskevaksi että pääsee takaisin sormeen. Lihasta on hävinnyt selvästi.
Matkaa on vielä siihen ”vanhaan kroppaan” eikä minua oikeastaan kiinnostakaan mahdunko kaikkiin vanhoihin vaatteisiinkaan enää.
Mun mielestä on ehdottoman tärkeää ottaa aikaa myös itselle. Ehtiä pestä aamulla edes se naama, laittaa halutessaan vähän nopeasti meikkiä naamaan piristykseksi ja pukea päälle jotain kivaa.
Se että äiti tuntee olonsa hyväksi ja tekee myös itsensä eteen töitä näkyy ihan varmasti myös äitiydessä. Imetys, vaipanvaihto ja muut hommat sujuu. Saa sitä kai ottaa samalla pari kuvaa omasta navastaan? Otinhan minä raskausaikanakin. 🙂
Olisi kiva kuulla myös muiden ajatuksia ja tarinoita palautumisesta. Jaa omasi kommentteihin!
Seuraa minua
Instagramissa
Facebookissa
Natasa H | heinä 28, 2017 | family - perhe on tärkein, Kategorioimaton, momlife - äitiys on lahja elämältä, Päiväkirja, pregnancy - odotus on ihanaa aikaa
Vihdoin… mä oon kirjottanut tätä postausta niin monta päivää. Muisti pätkii ja on pitänyt toimia ruokinta-automaattina. Tässä tulee synnytyskertomus (kuvia olisi ollut enemmän, mutta sunnuntaina Jessen puhelin halusi pussata kaupan lattiaa ja hajosi) :
Koko alkuviikon oli tullut harjoitussupistuksia tiheästi. Torstaina 20.7.2017 raskausviikolla 39+3, aamu valkeni minulle jo kolmen aikaan kummallisen voimakkaisiin ja säännöllisiin supistuksiin. Kestoltaan supistukset olivat lyhyitä, n.10sekunnin pituisia ja tulivat säännöllisesti 10 minuutin välein.
Arvasin heti, että tänään vielä lähdetään synnyttämään. Olin kokoajan ajatellut että meidän pikkuinen ei laskettuun aikaan asti odottele.
Soittelin synnytyssairaalaan jossa sanottiin että supistusten pitäisi olla kestoltaan kuitenkin paljon pidempiä ja tulla tiheämmin. Sieltä sitten toki tiedusteltiin myös perinteiseen tapaan, että olenko ottanut Panadolia?
-No en, enkä ota. Olin haaveillut luomusynnytyksestä ilman lääkkeellistä kivunlievitystä.
Kävin herättämässä Jessen, jotta pysyisimme paremmin laskuissa siitä kuinka usein supistuksia tuli. Kivut olivat aika kovia, tuntui selässä ja alavatsalla ”menkkamaista jomotusta” kertaa about tuhat. Jesse lämmitti minulle vehnätyynyn ja kävimme nukkumaan pariksi tunniksi välillä heräten tyynyä lämmittämään. Vehnätyyny auttoi niin hyvin, että sainkin nukuttua.
Meni pari tuntia, supistukset olivat kestoltaan pidempiä ja soitin taas sairaalaan, jossa nyt kerrottiin että niitä pitäisi tulla vieläkin useammin ja että kotona voisin olla niin pitkään kuin tuntuu hyvältä.
Vähän epäilytti tuon neuvon ja korkean kipukynnykseni yhdistelmä. Osaisinko lähteä tarpeeksi ajoissa?
Supistuksia tuli 12 aikaan päivällä vielä säännöllisemmin, nyt se ”ohjeen mukainen määrä” minuutin pituisia ja kolme 10 minuutin sisään. Soitin taas sairaalaan. Nytkö pitää lähteä?
-Oletko ottanut nyt Panadolia?
-No en. Edelleenkään.
Ei ollut vielä aika lähteä. Kipua lievitin koko kotonaoloajan hengailemalla jumppapallon päällä, lämpimässä suihkussa ja vehnätyynyllä.
Jesse hieroi alaselkääni aina supistuksen tullessa ja paineli akupisteitä. Kuuntelin rytmikästä musiikkia, tanssin ja kävelin. Makuullaan oli huono olla.
Supistukset pysyivät säännöllisinä, voimistuivat ja pisimmät kestivät jo kaksikin minuuttia putkeen kivuliaina.
Kahden aikaan päivällä tuli melkein stoppi. Supistukset harvenivat pariksi tunniksi, mutta olivat entistä kivuliaampia ja pidempiä.
Ehdittiin jo hetken miettiä että tässäkö tämä nyt oli, kunnes välit tihenivät taas ja yhden supistuksen kesto pysyi minuutissa.
17:50 Soitin Naistenklinikalle kun tuntui että nyt tulee lähtö. Supistukset olivat todella kivuliaita.
Naistenklinikalla oli täyttä, joten soittoa Kätilöopistolle. Sieltä sain neuvon, että koska en kivunlievitystä halua, niin ihan turha vielä tulla.
Perus ”niin kauan kuin kotona tuntuu hyvältä” ja ”kannattaa ottaa Panadol”. No ei tuntunut hyvältä, mutta pärjäilin.
Arvottiin hetki lähdetäänkö vaiko eikö lähdetä. Kyyti olisi ”vaarilta” tulossa kun vaan tarvitaan. Päätettiin että ei nyt sittenkään lähdetä.
18:36 Vessakäynnin ja verenvuodon jälkeen tulikin äkkilähtö.
18:41 Limusiinikyyti tuli pihaan. Kyllä, kirjaimellisesti limusiinkikyyti. Ylpeän vaari-ihmisen juttuja 😀
19:23 Meidät kirjattiin sisään Kätilöopistolle. Kätilö tarkasti saavuttuamme missä mennään. Sormelle auki. Ajattelin että ei voi olla totta. Pakkohan tämän oli nyt olla pidemmälle edennyt. Kätilö kuitenkin sanoi että kyllä tästä varmasti synnytys vielä saadaan, mutta ehkä menisi pidempään kuin kuviteltu. Meidät passitettiin kävelylle ja sovimme että 21:15 olisimme takaisin ja katsottaisiin tilannetta uusin silmin.
Kävely tyssäsi melko äkkiä kuitenkin jo Kättärin oville kun alkoi supistaa kovasti. Jesse hieroi selkääni. (Tämän oli kuulemma todistanut myös ikkunasta kurkkinut ”Taalasmaa” vauva-aiheisesta facebookryhmästä. Yes you! ) Palattiin heti takaisin sisälle. Supisteli kivuliaasti. Kävely oli miltei mahdotonta.
Menimme huoneeseen, pötkötin hetken pedillä ja menin vessaan pissalle. Ei tullutkaan pissaa, tuli lapsivesi.
Painoin kutsunappia ja kätilö tuli ihmeissään huoneeseen, hän ei tiennyt että olimmekin tulleet jo takaisin.
20:45 Kätilö kirjasi lapsivedet menneeksi ja tarkisti missä mennään. 5 cm auki. Tilanne oli siis edennyt sormelle auki tilanteesta lapsivesien menoon ja tähän alle tunnissa.
Yritin levätä hetken sängyllä, kätilö haki lämminvesipullon koska kaikessa tohinassa vehnätyyny tietenkin oli unohtunut kotiin. Olin vähän aikaa seisoma-asennossa käyrillä, makuulla sattui niin paljon. Hoin useaan kertaan että haluan kakalle 😀 (oikeasti tämä oli jo ponnistamisen tarve, mutta kätilö ei ymmärtänyt.
Jossain vaiheessa yhdeksän ja kymmenen välillä tuli kätilöille vuoronvaihto, ponnistamisen tarve koveni (sanoin taas haluavani kakalle 😀 ) kätilömme Raakel tajusi heti että kyseessä oli tarve ponnistaa, kurkkasi tilanteen totesi että vielä ei saa.
En millään pystynyt olla ponnistamatta vaikka kuinka yritin rentoutua, joten haaveeni kokonaan luomusta synnytyksestä oli historiaa. En halunnut pitkittää ja hankaloittaa synnytystä joten otin avuksi ensin ilokaasun ja sitten epiduraalin. Epiduraali toimi mainiosti enkä tuntenut oloani edes epäonnistuneeksi vaikka luomusynnytystä ei nyt sitten tullutkaan. Nyt sain hillittyä ponnistamisen tarvetta.
Meni vain muutama hetki ja olinkin sitten jo kokonaan auki.
00:00 Ponnistusvaihe aloitettiin seisten, Jesse tuki minua kokoajan ja kuuntelimme rentouttavaa soittolistaa Spotifysta.
Siitä sitten kätilön ohjeistamana siirryin pedille kontilleen, josta lopulta päädyin kyljelleni. Synnytyskertomukseen oli kuitenkin hassusti kirjattu puoli-istuva asento.
Ponnistaa en suostunut väkisin vaan himmailin aina vähän repeämien välttämiseksi. Yritin rentoutua parhaani mukaan. Eniten jännittikin tietysti se vaihe kun pitää tehdä kätilön kanssa yhteistyötä se hetki kun repeämiä yleensä syntyy.
01:06 Päivän jo käännyttyä perjantaiksi, tunnin rauhallisen väkerryksen jälkeen tyttö vihdoin syntyi. Rääkäisy kertoi heti että täällä ollaan! Ja vielä Hannele-mumin nimipäivänä 😉 48cm ja 3175g.
Hommasta selvisin siis ilman repeämiä, leikkausta tai muita hankaluuksia. Lantionpohjan lihaksia aloin etsiä jo heti synnytyspedillä ja löysinkin tuntuman aika hyvin heti.
Vauva voi hyvin ja Jesse pesi hänen tukan samalla kun minä kävin suihkussa. Kinaa iholta emme halunneet pestä pois.
Osastolle pääsimme vasta aamuyöstä, Jesse joutui lähtemään taksilla kotiin koska kaikki perhehuoneet olivat täynnä.
Jäin vauvan kanssa pötköttelemään sänkyyn ja pidinkin pienokaista vierihoidossa koko sairaala-ajan.
Jesse oli seuranamme melkein kokonaan tuon perjantain (jäi sairaalalounas syömättä kun hän tuli paikalle Hanko-sushin lajitelmien kera <3 ) meillä kävi myös vieraita lahjojen kera. Lauantai-päiväkin oltiin yhdessä koko perhe ja silloin päästiinkin jo illasta kotiutumaan. Periaatteessa ehdimme siis olla vain yhden yön sairaalassa.
Kotiutumiskyytinä pienelle prinsessalle toimi vaarin ajama limusiini. Tästä on aika hankala pistää enää paremmaksi autokyydin suhteen 😀 Mikähän oli mun ensimmäinen autokyyti? Ei ainakaan limo.
Synnytys oli kokemuksena minulle todella miellyttävä eikä mikään jäänyt kaivelemaan mieltä, myös kotiutumisen jälkeen kaikki on mennyt hienosti.
Annoinkin synnytykselle pisteitä ihan täyden kympin. Kaikki meni just niinkuin oli tarkoitettu ja pieni rakas prinsessa on nyt sylissä.
Aika vauhdillahan siinä sitten edettiin kun vauhtiin päästiin, lapsivesien menosta noin 4,5h päästä kun oli jo vauva maailmassa.
Imetys lähti heti hienosti käyntiin jo sairaalassa ja nyt maitoa jo nouseekin tosi hyvin. Tyttö on välillä (yleensä) vaan kauhea tohottaja ettei meinaa malttaa etsiä nänniä 😀
Hassua on katsoa taas omaa kroppaa, tuntuu niin rimpulalta kun tuntuu että kaikki lihakset ovat kadonneet johonkin ja tissit vaan kasvaa kasvamistaan. Palautuminen on lähtenyt mielestäni oikein hyvin käyntiin.
Tästä on hyvä jatkaa <3 Olen onnellinen. Ollaan onnellisia. Koko perhe.
