Olen tässä miettinyt, että pitäisiköhän tässä pikkuhiljaa alkaa väsäämään jonkisortin katoamisilmoitusta? Meidän rauhallinen, hiljainen ja aina nukkuva pienokainen on nimittäin kadonnut ja tilalle on tullut jatkuvaa huomiota ja syliä itkun ja huudon säestyksellä vaativa kohta 3,5 kuukautta vanha neito. Lili on kehittynyt hurjaa vauhtia ja paikallaan oleminen on hänelle nykyään suoraan sanoen tuskaa. Viime viikot olemme kanniskelleet tyttöä ympäriinsä, pompsutelleet jumppapallolla ja tehneet vaikka mitä kommervenkkejä päivät pitkät jotta hän pysyisi tyytyväisenä. Eipähän ainakaan tule laiskoteltua kun tuohon vielä lisää aamuisin ja iltaisin päivittäiset kävelylenkit. Nyt Lili on myös viikon verran syönyt 1-2 tunnin välein taas myös öisin. Kivaa kun aina tulee joku uusi vaihe! Tällä viikolla homma on alkanut…