Avainsana: mielipide

Kyllä se helvetti on kohta irti

Onko kenelläkään ollut samanlaisia kokemuksia? Aluksi kysytään miten on raskaus mennyt ja kun vastaa että hyvin on mennyt, niin aletaan kohta kohdalta kaivelemaan, että kai siellä on nyt jokin mennyt edes vähän kehnosti? 😀

 

rannalla

Kuinka sulla on raskaus mennyt? -Tosi hyvin.

Ootko oksentanut, onko ollut pahoinvointia? -En kertaakaan ole oksentanut, alkuraskaudesta oli etovaa oloa iltapäivisin, mutta sellaista se vähän on.

Onko ollut kipuja, vaikeeta ja hankalaa? -Ei oikeastaan, kaikki on mennyt aika kivasti. Yhdessä vaiheessa satutin selkäni mutta sain sen jumpattua kuntoon.

Jokusen kerran varmasti jokainen raskaanaoleva saa kuulla kysymyksen siihen liittyen, että miten raskaus on mennyt. Haluavathan kaikki toki tietää että kaikki on mennyt hyvin?

Kuitenkin musta on tuntunut, että useinmiten odotukset vastauksen suhteen ovat tietynlaiset. Halutaan tietää kaikki hirveydet ja inhottavat asiat hommaan liittyen, eli ehkä osa haluaa kuitenkin enemmän tietää että kuinka hirveetä on ollut?

Hirveyksistä ovat halunneet minulta kuulla erityisesti he, jotka itsekin ovat olleet joskus raskaana. He ovat kokeneet ja jakaneet omat kamalat kokemuksensa joten pitäähän mullakin niitä olla ja jos ei ole vielä ollut niin ”kyllä se on sinullakin vielä edessä” ja ”odotahan vaan, se viimeinen kolmannes on ihan helvettiä”.

Siis just sitä mitä odottava äiti haluaa kuulla? Ei. Miksei voisi tsempata ja olla positiivinen? Miksi pitää kuin ehdoin tahdoin toivoa toisellekin kamalaa kesäraskautta tukaline oloineen? Miksi on niin vaikea hyväksyä vastaus siitä, että raskaus on mennyt hyvin ja ilman ihmeempiä vaivoja. Onko se ärsyttävää kun toisella menee kivasti? 😀

rannalla

Kuinka vaikea mun raskaus sitten on ollut? Mun mielestä ei ollenkaan vaikea, vaan tosi helppo itseasiassa. Mulla ei ole ollut esim. närästystä, liitoskipuja, oksentelua, virtsankarkailua, peräpukamia, suonenvetoa, arpia, vatsavaivoja tai juurikaan turvotusta. Onko se sitten joltain pois? Mun mielestä olisi ihan kiva joskus kuulla, kuinka mahtava juttu on että olen selvinnyt näin kivasti tästä koetuksesta.

Kerran soitin neuvolaan ja kyselin neuvoa, niin mulle sanottiin heti että voi johtua ”niistä” peräpukamista. Mistä niistä? Teki mieli huutaa luuriin että hittovie ite oot peräpukama koko täti! 😀 Kunnon oletus heti että kaikilla raskaanaolevilla on peräpukamia. Mulla ei nimittäin ole enkä ollut kenenkään antanut ymmärtää että olisi.

Onneksi odotukseen liittyvissä Facebook-ryhmissä on saanut paljon tsemppiä, paljon enemmän kuin somen ulkopuolella. Ehkä jopa hieman yllättävää.

Joo, synnytyksestä en edelleenkään tiedä mitään ja siinä voi vaikka mennä asioita pieleen tai inhottavasti, mutta en mä niitä halua etukäteen miettiä. Se hetki on sitten silloin. Mä haluan uskoa että kaikki menee hienosti. Hyvällä asenteella pääsee aina pitkälle.

Teki mieli huutaa luuriin että hittovie ite oot peräpukama koko täti! 😀

rannalla

Mä siis edelleen odotan sitä ihan kamalaa kolmatta kolmannesta. Laskettu aika on parin viikon päästä.

Tähänkin sain jo kommenttia, että ”odotahan vaan sit kun sullakin on mennyt yli lasketun ajan niin ihan on hirveetä”. No minäpä odotan. Mielenkiinnolla, en kauhulla. Kyllä se on kohta kamalaa mullakin vissiin 😀

Natasa Höök

Onko sulla ollut helppo vai vaikea raskaus? Oletko saanut kuulla kauhutarinoita vai tsemppejä enemmän? Oonko ainoa joka on kokenut asian näin?

Seuraa minua

Instagramissa

Facebookissa

Miksi ei kaikki voitais olla vaan kavereita? Somekäytös.

Nuo otsikon sanat kuulin tuossa talvella ala-aste ikäisen pojan suusta koulun käytävällä. Nuo sanat ovat pyörineet tässä päässäni nyt jonkin aikaa ja tuntuvat olevan hyvinkin ajankohtaisia. Miksikö? No siksi, että ihmisten somekäyttäytyminen on ollut tässä lähiaikoina paikkapaikoin aivan käsittämätöntä.

Mä oon sellainen tyyppi, että jos olisin missikisoissa ehdokkaana niin oisin varmaan se joka toivoisi sitä maailmanrauhaa. En voi ymmärtää sellaista tietynlaista ilkeyttä, mitä monet nykyään harjoittavat erityisesti netissä.

Hoida ittes kuntoon

Monet tsemppaaviksi tarkoitetut Facebook-ryhmät, joissa olen mukana, ovat oikein kevään kunniaksi pursunneet ikäviä negatiivisia kommentteja. Kiusaamista, pätemistä ja toisten latistamista.

Yhdessä ryhmässä on sisustustukseen sopivaa vinkkiä kysyvälle rynnätty pätemään, kuinka kyseinen asia ei heidän taloudessaan ole mikään ongelma ja on nimitelty uusavuttomaksi. Miksi ei voi vaan pitää kommenttia omana tietonaan, jos se ei varsinaisesti liity edes aiheeseen?

Toisessa ryhmässä taasen on käsittämättömällä tavalla kehotettu etenevän sairauden kanssa elävä yritteliäs ihminen hoitamaan itsensä kuntoon ennen kuin lähtee edes unelmoimaan yritystoiminnasta. Voi kun se olisikin niin helppoa kaikille, hoitaa vaan sairauden pois ja that’s it! Missä tsemppi ja toisten tukeminen?

Ei millään pahalla

Olen myös itse saanut osakseni toisinaan ikäviä kommentteja, erityisesti nk. ”ei millään pahalla”-kommentteja. Katsos kun kirjoittaa alkuun nuo maagiset sanat niin siihen peräänhän voi kirjoittaa ihan mitä tahansa. -Ei millään pahalla, mutta toi sun asu on ihan kamala. Kiitos ja hyvä ettet pahalla. Jos on eriävä mielipide, voi senkin ilmaista niin monella eri tapaa, mm. hienovaraisesti.

-Ei millään pahalla, mutta toi sun asu on ihan kamala.

Eka kuva kyllä on parempi

Muutoskuvat hyvinvointi ja treeniaiheisissa ryhmissä. Ah! Noissa ryhmissä moni pääsee oikein vauhtiin kertoessaan kovaan kuntoon itsensä treenanneelle, että ennen oli kyllä parempi. Ihan olet liikaa töitä tehnyt kehosi eteen.

”Ei millään pahalla, mutta näytät nainen miesmäiseltä, et ollenkaan naiselliselta.”  Pahimmassa tapauksessa tuollaisella kommentilla voi jättää pitkät arvet jonkun itsetuntoon. Jos kuvien henkilö on itse tyytyväinen, se on kyllä usein ihan riittävästi. Ei tarvitse mennä kertomaan että sinulle ei kyllä kelpaisi.

Erityisesti yrittäjinä toimivia ihmisiä kehottaisin oikeasti miettimään omaa somekäytöstään, jos ei ole mitään rakentavaa palautetta tai positiivista kommenttia annettavaksi, niin voisi olla ehkä syytä pitää vain ne mölyt mahassaan.

Minun ostopäätökseeni ainakin vaikuttaa ehdottomasti, millaisen kuvan yrittäjä on itsestään antanut. Ostan tuotteen lisäksi brändin arvoja ja arvojen takana on yrittäjä itse. Minä itsekin edustan yritystäni niin työssä, kuin vapaa-aikanakin.

Meillä kaikilla on oikeus kertoa mielipiteemme, mutta olisiko syytä miettiä myös toisten tunteita? Se että on oikeus sanoa, ei tarkoita että aina tarvitsee sanoa. Kyllä meillä varmaan jokaisella tulee niitä hetkiä, kun vähän miettii jostain itselleen itsestäänselvistä kysymyksistä tai kommenteista, että onko toi tyyppi ny vähän urpo, mutta ei silti kai tarvitsisi kenenkään mieltä mennä pahoittamaan.

Voitaisko siis olla vaan kavereita? Mä ainakin haluaisin olla. Vaikkakin olenkin yksi niistä askarteluryhmän uusavuttomista, joilla on magneetti astianpesukoneen luukussa kertomassa siitä, onko koneessa puhtaat vai likaiset 😉

 

Kokeiltaisiinko tällä viikolla kirjoitella vaikka vaihteeksi kivoja ja positiivisia kommentteja kun niihin tulee aihetta ja jätetään ne ikävät kommentit mieluiten pois ihan kokonaan? Mun mielestä se olisi aika kiva. Loin uuden Naisyrittäjien tsemppiryhmän facebookiin. Se on tarkoitettu nimenomaan toisten naisyrittäjien tsemppaamiseen ilman negatiivisia kommentteja ja turhaa mollaamista. Liittykää mukaan!

Mikäli et ole naisyrittäjä, tsempataan toisiamme muuten somessa ja livenä ja pidetään yhteyttä!  Minut löydät myös mm. facebookista tai instagramista 🙂

Kiitos,

Natasa Höök