- family - perhe on tärkein, Kategorioimaton, momlife - äitiys on lahja elämältä, Päiväkirja, pregnancy - odotus on ihanaa aikaa
Synnytyskertomus
Vihdoin… mä oon kirjottanut tätä postausta niin monta päivää. Muisti pätkii ja on pitänyt toimia ruokinta-automaattina. Tässä tulee synnytyskertomus (kuvia olisi ollut enemmän, mutta sunnuntaina Jessen puhelin halusi pussata kaupan lattiaa ja hajosi) : Koko alkuviikon oli tullut harjoitussupistuksia tiheästi. Torstaina 20.7.2017 raskausviikolla 39+3, aamu valkeni minulle jo kolmen aikaan kummallisen voimakkaisiin ja säännöllisiin supistuksiin. Kestoltaan supistukset olivat lyhyitä, n.10sekunnin pituisia ja tulivat säännöllisesti 10 minuutin välein. Arvasin heti, että tänään vielä lähdetään synnyttämään. Olin kokoajan ajatellut että meidän pikkuinen ei laskettuun aikaan asti odottele. Soittelin synnytyssairaalaan jossa sanottiin että supistusten pitäisi olla kestoltaan kuitenkin paljon pidempiä ja tulla tiheämmin. Sieltä sitten toki tiedusteltiin myös perinteiseen tapaan, että olenko ottanut…
-
Raskauskuvaus rv 31+6
Viime viikon maanantaina päästiin vihdoin ottamaan kauan toivomani raskauskuvat tai omia sanojani lainaten pömppömahakuvat. Halusin ehdottomasti tämän tyyliset kuvat muistoksi raskausajastani. Tietysti haaveilin ensin, että itse olisi voinut ottaa kivoja kuvia, kun tykkään valokuvata kovasti (tai neuvoa Jesseä miten mua kuvataan 😀 ) , mutta olen kyllä iloinen että otettiin kuvaaja ikuistamaan hetket, joihin osaan sain Jessenkin sitten mukaan. Sää oli kaunis ja ulkona kelpasi keikistellä mekoissa ja hameissa. Kuvat otettiin viikko sitten, raskausviikolla 31+6 ja tänään on siis 33+0. Kuvia varten olin katsellut inspiraatiota Pinterestistä ja lähetin kuvia sitten kuvaajallekin, jotta hän tiesi millaisista kuvista pidän. Kuvauspaikkana toimi ihana ranta tässä lähellä. Tässä muutamia muita otoksia: Kuvat otti…
-
Raskausviikko 32+0 ja äitiysvaatelöytö
Eilen oli pitkä ja väsyttävä päivä. Heti aamusta neuvolakäynnille, sen jälkeen kovaa vauhtia mekko ostoksille vauvamasun kuvausta varten ja sitten pikku päikkäreiden jälkeen nopea ehostautuminen ja varsinaiset kuvaukset. Meinasin kaiken tämän jälkeen nukahtaa pystyyn. Jalat olivat ihan poikki ja silmäluomet painuivat väkisin kiinni. Neuvolakäynnillä ei tullut juurikaan yllätyksiä, painoni oli ottanut kyllä pienen (tavallista suuremman) harppauksen ylös päin. Ei tässä kuitenkaan mitenkään kauheasti edelleenkään ole tullut ylimääräistä kerättyä, mikä on varmaankin ihan hyvä juttu. Tunnustelemalla saatiin selville, että Tyyppi on tuolla vatsassa kääntynyt jo aikalailla oikeaan asentoon, pää alhaalla ja koivet kohti kattoa, mikä oli mukava kuulla. Sydän jumpsutti hienosti kuunnellessa. Juteltiin vähän imetyshommista ja sen sellaisesta, toivon kyllä kovasti…
