Nuku kuin vauva – vauva-arki ja unen merkitys

Rikkonaisia ja yösyöttöjen täyteisiä öitä?

Olen itse ollut yksi heistä, joka on toitottanut kaikille – myös itselleen sitä että ei tulisi tehdä liikaa, ajatella liikaa, stressata liikaa, treenata liikaa ja pitäisi muistaa levätä  ja nukkua tarpeeksi.

Kuinka toteuttaa tämä käytännössä silloin kun on pienen lapsen vanhempi?

Unen ja riittävän levon merkitys on jokaiselle suuri mutta entäs kun uusi perheenjäsen vasta harjoittelee nukkumista, määrää tahdin ja vie myös lähes kaiken vanhemman ajan päivisin?

Kyllä se vaan minullakin ennen oli helppoa..

En nauttinut kofeiinipitoisia juomia iltakuuden jälkeen, en treenannut liian kovaa illalla ja menin iltajuoman jälkeen ajoissa nukkumaan pimeään makuuhuoneeseen.

Aamulla sitä heräsin kivasti virkeänä ja hyvin nukkuneena.

En nykyään välttämättä aina niinkään. Äiti on niinsanotusti välillä vähän väsynyt. Toisaalta olen kyllä ihmeissäni kuinka hyvin olen jaksanut.

Meillä on ollut pisin yöpätkä nyt n. 6 tuntia 2 kuukauden aikana, yleensä nukutaan 2-3 tunnin pätkissä. Tiedän että joissain kodeissa heräillään vieläkin useammin syömään.

Kun yöt lapsen kanssa ovat katkonaisia, mm. ravinnon ja laadukkaan unen merkitys korostuvat entisestään.

Olen huomannut että sokeri ja kofeiini maistuisivat entistä herkemmin ja olenkin ihan tosissaan joutunut korjaamaan tilannetta paremmaksi. En ennen ole tosiaan ollut mikään sokerihiiri ja nyt berliininmunkki pyörii mielessä lähes päivittäin. En kuitenkaan ENÄÄ syö makeaa aina kun tekee mieli.

Olen ihan super iloinen siitä että ennen lapsen tuloa muunmuassa vaihdoimme sängyn parempaan, ostimme makuuhuoneeseen pimennysverhon ja löysimme käyttöön hyvät ja helpot ravintolisät.

Meillä kotona ei tuijoteta näyttöjä yleensä myöhään illalla muutenkaan ja valoja huoneissa aletaan hämärtää viimeistään kahdeksalta. (Eipä niitä näyttöjä vauvan kanssa toki ehdi muutenkaan juuri tuijotella..)

Lisäksi olen asentanut (täältä) tietokoneelle sovelluksen joka antaa tietokoneen näytölle lämpimän sävyn ja puhelimessa minulla on päällä yöasetus joka tekee saman puhelimen näytölle, jotta unihormoni melatoniinin tuotanto ei häiriintyisi. Erityisesti puhelimessa tämä on hyvä jos öisin joutuu välillä vilkaisemaan yösyöttöjen välissä kelloa.

Melatoniinin tuotantoaan voi säädellä myös oikeaan suuntaan kävelemällä aamulenkkejä auringon noustessa ja iltalenkkejä sen laskiessa. Suomessa se on välillä vain kaunis ajatus, ei niinkään helposti toteutettavissa.

Olen aika varma, että olisin huomattavasti väsyneempi joka päivä jos en tekisi noita edellämainittuja asioita.


Kuinka parantaa unen laatua vauva-arjessa?

  • Hormonitoiminnan ja jaksamisen parantaminen ruokavalion, ravintolisien ja liikunnan avulla
  • Makuuhuoneen pimentäminen kunnolla ja valojen hämärtäminen illalla
  • Ilta/yö sovellukset päälle näyttöihin
  • Edes jonkinlaisista rutiineista kiinni pitäminen
  • Päiväunet
  • Aamu- ja iltalenkit

 

Parempia (ja jokseenkin) nukuttuja öitä kaikille!

Miten teillä nukutaan? Miten olet yrittänyt parantaa untasi?

Natasa Höök

Seuraa minua:

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa

 

Kastejuhla

Eilen 10.9.2017 meidän rakas pieni Lili sai nimensä mukavien kastejuhlien merkeissä.

Juhlapaikalle matkustettiin tuttuun tapaan limusiinilla, kaakut ja muut sylitavarana.

Lili oli koko kastejuhlan ajan hienosti hiljaa ja nukkui miltei koko juhlat läpeensä.

Oltiin väkerretty leipomuksia koko lauantai, ensimmäistä kertaa elämässäni kokeilin sokerikuorrutetun täytekakun tekemistä ja sehän menikin sitten loppupeleissä sellaisiksi hommiksi, että kuorrute yön aikana vettyi jääkaapissa ja sain sitten rapsutella sen irti vielä sunnuntaiaamuna ja kuorruttaa uudelleen. (Ei ollut kakkukupua päällä jääkaapissa ja välissä oli kreemi! 😉 ) Tätä se äitiys on! 😀

Sylikummi Henna leipoi mokkapalat.

Hieno päivä kokonaisuudessaan, kiitos kaikille osallistujille! Lili sai paljon hienoja lahjojakin, niistä lisää tuonnempana. Tänään aion viettää rennosti omia synttäreitä pyöreitä vuosia täyttäen, toinen ristiäiskakkukin jäi maisteltavaksi. Kätevää.

Natasa Höök

Seuraa minua:

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa

Hän saapui perjantaina

21.7.2017 meidän perheestä tuli vihdoin kolmijäseninen (ok no neljä, koska kissa 😀 ) raskausviikoilla 39+4 kun pieni prinsessamme päätti syntyä. Kaikki synnytyksessä meni hyvin ja ollaan kotiuduttu mainiosti. Äiti voi hyvin, vauva voi hyvin ja isäkin voi hyvin <3

vauva vauva

Synnytyskertomusta seuraa pian kun ehtii pienokaisen syöttämisen lomassa pikkuhiljaa sitä rustailla.

Minä olen vihdoin äiti <3 Hurjaa!

Natasa Höök

Äitienpäivä – Pohdintaa äitiydestä

Itse en vielä tänä vuonna pääse juhlistamaan äitienpäivää itse äitinä, mutta ensi vuonna ilmeisesti sitten on jo minunkin vuoroni. Olen minä toki ollut kissamamma jo kohta 11 vuotta, mutta se lienee hieman eri asia. Ei ole kissoilta koskaan kukkiakaan tullut äitienpäivänä, kakkia ehkä sitäkin enemmän.

Tänään raskaudessani on meneillään päivä 29+5, eli 30 raskausviikko alkaa olla jo kohta taputeltu. Pikkuhiljaa alkaa jo vähän jännittääkin, että miltä se äitiys sitten tulee tuntumaan ja mitä se tulee olemaan. Kovasti odotan että tuota vatsassani kasvavaa asukasta pääsisin jo tapaamaan. Pinnasänky odottaa vielä olohuoneen nurkassa maalia pintaansa ja äitiyspakkaus on jossain matkalla meille. Vatsa kasvaa ja aina välillä hauskasti heiluu tyypin siellä myllertäessä. Tämä on uutta, hauskaa ja jännittävää aikaa. Olen onnekseni myös voinut todella hyvin. Hetken minua vaivanneet selkäkivutkin ovat kaikonneet, kun olen kyennyt vähentämään tietokonehommia.

Iloksemme olemme saaneet monestakin suunnasta kuulla, että meistä tulee vielä hyvät vanhemmat. Tänään viimeksi vieraillessamme mummini luona, mummi sanoi että miehestäni tulee hyvä isä. On myös ihanaa, että pystymme tarjoamaan lapsellemme kokonaisen perheen: isän ja äidin.

Itse kasvoin melko pitkälti koko lapsuuteni mummini hoivissa ja hän kyllä kasvatti minut hyvin. En elänyt yltäkyläisyydessä, en saanut aina kaikkea mitä halusin, mutta sain kaiken minkä tarvitsin: Erityisesti rakkautta, tukea ja ymmärrystä. Sain myös nakkisoppaa, helmivelliä ja vastapaistettuja lettuja.  Välillä sain kinuttua jitselleni onkin turhakkeen kaupastakin. Kun kiukuttelin ja huusin, mummini ei jättänyt minua yksin, vaan halasi kaiken paremmaksi. Kun mieleni jostain järkkyi ja minulla oli vaikeaa, mummini jaksoi muistuttaa minua herkkyydestäni. Minua ei vähätelty, mummin kanssa sain itkeä jos itketti ja huutaa ja kirota jos ketutti. Jotkut kummastelivat, kuinka kehtasin kävellä julkisesti mummini kanssa kaupoilla, välillä ihan käsi kädessä. Tottakai minä kehtasin. Rakkaan ihmisen kanssa. Herranjestas sentään! Miksi en kehtaisi? Kun minulle tuli vähän ikää lisää, kävimme edelleen viikonloppuisin yhdessä pitsalla. Mummin puolikkaasta jätettiin aina ”ötökät” eli herkkusienet pois 😀

Teininä olin välillä varmasti hankala, ja mummia pelotti kun halusin mennä. Kunnioitin kuitenkin kotiintuloaikoja ja sitä, että mummi halusi että aina joku saattaa minut kotiin.

Minulla oli  turvallista. Sain olla oma itseni. Haluan olla itsekin omalle lapselleni yhtä hyvä, en tiedä osaanko olla parempi. Jos jotain tekisin erilailla, niin ehkä sen, etten suojelisi ihan liikaa. Minusta nimittäin kasvoi ehkä vähän pelokas, sellainen mukavuusalueelle jumiutuva. Siitä onneksi kuitenkin itsekseni kasvoin sitten pois, omalla ajallani. Ehkä niinkin on ihan hyvä. Ehkä siis en muuttaisi mitään.

Kiitos mummi, että kasvatit minut hyvin. Kiitos siitä kaikesta rakkaudesta ja kiitos että olet vielä. Lupaan rakastaa omaa pientäni yhtä yhtä hyvin kuin sinä rakastat minua.

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille! Muistakaa, että olette tärkeitä lapsillenne!