Natasa H | loka 1, 2017 | beauty- kauneus on katsojan silmissä, Kategorioimaton, pregnancy - odotus on ihanaa aikaa, wellness - hyvinvointi
Tiedän että moni raskautta suunnitteleva tai raskaana oleva on huolissaan mahdollisista raskausarvista. Itsekin olin melko varma että saisin vähintäänkin jonkinlaiset tiikerinraidat vatsaani muistoksi odotusajasta.
Raskausviikolla 37+5 🙂
Taipumuksen raskausarpien syntyyn sanotaan olevan pitkälti kiinni geeneistä ja niin se varmasti onkin. Äitini sai aikoinaan vatsaansa komeat arvet odottaessaan minua. Arvelin siis geeneissänikin osittain olevan taipumusta arpien muodostumiseen, mutta kuitenkin onni oli myötä enkä saanutkaan arpia vatsaani.
Arvissa ei tietenkään ole mitään hävettävää, nehän kertovat vaan eletystä elämästä, mutta tiedän että tuskin kukaan niitä kuitenkaan haluaa.
Itse uskon että jos jostain haluaa lähteä hakemaan ”apua” niin parhaiten raskausarpien ehkäisyssä auttavat terveellinen ruokavalio ja liikunta. Pyrinkin koko raskausajan syömään monipuolisesti ja kiinnitin erityisesti huomiota nesteen, pehmeiden rasvojen ja proteiinin saantiin.
Terveellisen ruokavalion ja liikunnan yhdistelmä auttaa monia pitämään hormonitoimintaa tasaisempana ja painonnousun maltillisempana, joka jo osiltaan saattaa vaikuttaa ehkäisevästi raskausarpiin kun iho ei pääse venymään niin vauhdilla.
E- ja C-vitamiini sekä sinkki auttavat kollageenin muodostuksessa ja niitä saadakseni käytin ravintolisiä. Lisäsin ruokiin usein neitsytoliiviöljyä ja avokadoa jotta saisin tarpeeksi hyviä rasvoja. Aamuisin tein itselleni proteiinismoothien johon tungin runsaasti antioksidanttipitoisia marjoja ja hedelmiä sekä avokadoa ja proteiinijauhetta.
Vesipullo kulki aina mukana että muistaisin juoda 2-3L päivässä.
Kevyt kestävyysharjoittelu kuten kävely saa verenkierron aktivoitumaan ihon pintakerroksissa ja sen on sanottu ehkäisevän myös arpia. Liikuin aina kun vaan raskausväsymys antoi periksi sen verran että jaksoin.
Ruokavalion, liikunnan ja ravintolisien lisäksi turvauduin toki myös hieman kosmetiikkaan.
Käytössä minulla oli päivittäin nykyisin paljon puhuttu ja kehuttu Bio Oil, johon olen kieltämättä itsekin tykästynyt. Käytin sitä myös kuivan ihoni avuksi kasvoihin ja täytyy kyllä sanoa, että mikään ei ole pitänyt talvella kasvojani paremmassa kunnossa kuin se.
Bio Oilin sanotaan myös haalentavan arpia ja tasoittavan ihon sävyä. Kasvoissani mielestäni huomasinkin eron punakkuuden vähenemisessä, myös näppyjä oli tavalliseen talveen verrattuna vähemmän. Tilasin itselleni talvi-ihon avuksi pari purkkia Bio Oilia* nyt kun huomasin niiden olevan Offerillan* kautta tarjouksessa.
Toisena tuotteena käytin Body Shopin vartalovoita*, jota myös moni on kehunut. Almond milk & honey vartalovoi* sisältää mantelimaitoa, joka ravitsee ja hoitaa herkkää ihoa. Olen käyttänyt vartalovoita ennenkin, mutta nyt otin kokeiluun uuden tuoksun. En tykkää voimakkaista tuoksuista ja hajut olivat mielestäni niin vartalovoissa kun Bio Oilissakin makuuni tarpeeksi mietoja. Vartalovoi on tällä hetkellä myös niin hyvässä tarjouksessa 12,50€ (ovh. 19,50€) että kannattaa käydä ostoksilla*
Arpien muodostumiseen voi ehkä vaikuttaa, tai ehkä ei, mutta ei se huono ole ainakaan yrittää tehdä jotain pientä niiden ehkäisemiseksi 🙂 itse odotin niitä asenteella ” tulee jos on tullakseen” mutta ei niitä sitten tullut.
*Tähdellä merkityt linkit ovat mainos/affiliatelinkkejä.
(Lisäys 2.10.2017) Kirjoitan aiheesta koska minulle on tullut tästä paljon kysymyksiä. En voi tietenkään taata että näistä keinoista on ollut itsellenikään apua, ehkä kyse on ollut vain tuurista. Kuitenkin silloin n. 10 vuotta sitten lihottuani nopealla vauhdilla minulle tuli raskausarpia kun iho venyi. Elämäntavat olivat silloin ihan eri. Mene ja tiedä, mutta tuskin liikunnasta, terveellisestä ruokavaliosta ja rasvaamisesta kenellekään haittaa on tämän asian suhteen.
Seuraa minua:
Instagramissa
Facebookissa
Bloglovin’issa
Natasa H | syys 15, 2017 | family - perhe on tärkein, Kategorioimaton, wellness - hyvinvointi
Synnytyksen jälkeinen pömppis ei välttämättä olekaan vyötärölle kertyneitä raskauskiloja, vaan voi olla, että- suorat vatsalihakset eivät ole päässeet synnytyksen jälkeen palautumaan ennalleen. Arviolta jopa puolet synnyttäneistä naisista kärsii vatsalihasten erkaumasta.
Minulle ei onnekseni erkaumaa jäänyt, tänään synnytyksestä on kulunut 8 viikkoa ja viikko sitten sain lääkäriltä luvan aloittaa treenit. Muuten keskivartalo onkin sitten aika hyytelöä 😉 Olen pikkuhiljaa aloittanut treeniä, askel kerrallaan.
Raskaus muuttaa paljon naisen kehoa. Erityisesti keskivartalon alue kokee suuria muutoksia kun vatsa kasvaa.
Mikäli vatsalihakset eivät palaudu spontaanisti muutaman kuukauden kuluessa, olisi hakeuduttava ammattilaisen ohjaukseen.
Kova kiire palautua synnytyksestä takaisiin vanhoihin mittoihin on aina riski ja spontaaninkin palautumisen tapahduttua on tärkeä lähteä liikkeelle nousujohteisesti, sillä liian raskas harjoittelu voi johtaa lantionpohjan toimintahäiriöihin.
Kun lupa synnytyksen jälkeisen liikunnan aloittamiseen on saatu jälkitarkastuksessa ja lantionpohjan aktivointi onnistuu hyvin, voi kuntouttamisen ja harjoittelun aloittaa. Tavanomaisimmat vatsalihasharjoitukset kuten vatsarutistukset voivat kuitenkin pahentaa tilannetta ja niitä pitäisi välttää aluksi.
Joskus palautumista ei tapahdu ilman vatsalihasharjoittelua. Erkauman nousujohteisen kuntouttamisen voit aloittaa esimerkiksi pilatestyyppisellä harjoittelulla, jossa keskitytään lantionpohjan hallintaan sekä syviin vatsalihaksiin.
Treenijärjestys vatsalihasharjoituksiin synnytyksen jälkeen:
- Lantionpohja
- Syvät vatsalihakset
- Vinot vatsalihakset
- Suorat vatsalihakset
Aluksi kuntoutetaan siis lantionpohja (jota jokaisen naisen olisi tärkeä harjoittaa säännöllisesti muutenkin), sitten otetaan harjoitettaviksi mukaan myös syvät vartaloa tukevat vatsalihakset ja kun ne alkavat olla kunnossa ja hallinnassa niin voidaan siirtyä vinoihin vatsalihaksiin ja lopulta myös suoriin. Eteneminen harjoitteissa synnytyksen jälkeen tapahtuu maltillisesti, sillä liian nopea siirtyminen haastavampiin harjoitteisiin voi aiheuttaa vaurioita joiden kuntouttaminen onkin sitten vielä pidempikestoinen projekti. Kysy lääkäriltä lupa aina ennen harjoittelun aloittamista.
Seuraavassa synnytyksen jälkeiseen liikuntaan keskittyvässä tekstissä puhutaan hieman lisää erkaumasta, sen tunnistamisesta ja kuntouttamisesta.
Liity TÄSTÄ mukaan 23.9 alkavaan äideille suunnattuun ILMAISEEN 7 päivän hyvinvointihaasteeseen! Linkki facebookryhmään liittymiseksi tapahtumasivulla.
Seuraa minua:
Instagramissa
Facebookissa
Bloglovin’issa
Natasa H | elo 8, 2017 | family - perhe on tärkein, Kategorioimaton, workouts - treeni äidin tiellä pitää
9 kk pallonkantamus on ohi ja olisi kauhea kiire päästä takaisin kuntoon? Äläpä äiti hötkyile niin vältyt ongelmilta. Liikunta kyllä kannattaa ottaa osaksi arkea heti synnytyksen jälkeen, mutta rauhassa.
Vaikka olo olisi kuinka vahva tahansa, ei silti kannata pitää kiirettä. Liian rajulla aloituksella voi palautuminen lykkääntyä isosti.
Imettäessä on myös erittäin tärkeä pitää huoli myös riittävästä ravinnonsaannista ja nesteytyksestä jotta maitoa tulisi ja vauvallekin riittäisi ravinteita.
Imetyksen on sanottu kuluttavan jopa 500-1000 kcal päivässä! Muista siis syödä. Kunnolla.
Raskaus ja synnytys ovat tosi isoja mullistuksia naisen elämässä ja kehon palautuminen voi kestää jopa 6-12 kk. Synnytyksen jälkeisen liikunnan tavoite on tukea äidin jaksamista ja arkea ja pikkuhiljaa palauttaa kehon fysiikkaa ennen raskautta olleelle tasolle.
Synnytyksen jälkeinen liikunta ehkäisee myös synnytyksen jälkeistä masennusta. Suosittelen erityisesti vaunulenkkejä luonnossa perheen kesken tähän.
Nopean rasvanpolton on kuitenkin todettu vapauttavan rasvasoluista kehoon myrkyllisiä kemikaaleja, jotka rintamaidon mukana kulkeutuvat myös vauvan kehoon. Tästä syystä painonpudotusta ei suositella imetysaikana tehtäväksi varsinkaan nopealla tahdilla. (Mä tiedän, kääk!)
Helpoin keino karistaa raskauskilot nopeasti on pitää painonnousu maltillisena raskausaikana. Jälkikäteen tälle on tietysti vaikea tehdä mitään jos paino on päässyt jo ”karkaamaan”.
Uusi arki vauvan kanssa voi rajoittaa ja tuoda haasteita liikunnan aloittamiseen. Harjoittelun tulisi olla tarpeeksi kevyttä ja energisoivaa, eikä kuluttavaa. Riittävä lepo on tärkeää niin yleisen jaksamisen kuin maidontuotannonkin kannalta.
Jotta keho ja mieli pysyy muutoksessa mukana, on tärkeä lähteä liikkeelle riittävän matalalta tasolta. Liian vauhdikas liikkeellelähtö voi heikentää esimeriksi rakenteiden palautumista. Kehon tulisi antaa siis palautua rauhassa ja riittävän pitkään.
Liikunnan 1-8 viikkoa synnytyksestä tulisi olla mielellään matalatehoista, esimerkiksi lyhyitä kävelylenkkejä vaunujen kanssa, lantionpohjan ja keskivartalon syvien lihasten harjoittamista ja venyttelyä esimerkiksi lonkankoukistajille, alaselälle sekä niska-hartiaseudulle.
Harjoittelulla haetaan tukea ja pitoa kudoksiin ja poistetaan lihaskireyksiä.
Nivelsiteiden ja tukikudosten löysyydestä johtuen harjoitteissa ei suositella tehtävän ääriasentoja tai staattisia venytyksiä eikä vatsalihasharjoitteita ennen kuin vatsalihakset ovat palautuneet.
Nopeita suunnanmuutoksia ja hyppyjä ei myöskään suositella kun kehon painopiste ei ole vielä välttämättä normalisoitunut. Uintia ei suositella tulehdusriskin vuoksi.
Mm. virtsankarkailu, runsas tai paakkuinen verenvuoto, tulehdukset tai selittämättömät kivut voivat olla esteitä harjoittelulle. Lapsivuodeajan lopussa, 6-8 vkoa synnytyksen jälkeen, jälkitarkastuksessa katsotaankin palautumisen tilanne ja mikäli kaikki näyttää hyvältä, voi aloittaa treenaamaan ”kunnolla”.
Synnytyksen jälkeen sopivia harjoituksia ovat siis esimerkiksi:
- Vaunulenkit (2,5h/vko jaettuna useammalle päivälle)
- Lantionpohjan harjoitteet ja syvien vatsalihasten harjoitteet 2-3 krt vko
- Dynaaminen kevyt venyttely 2-3 krt vko
Mikäli kipuja tuntuu, kannattaa himmailla myös sen kevyemmän harjoittelun kanssa. Itse olen aina pitänyt seuraavan päivän kevyempänä, jos on tuntunut esimerkiksi lantionpohjassa hieman tukalalta kävelyjen jälkeen.
Mikäli kaipaat treenaamaan takamusta kuntoon pian, ensimmäisiä suositeltavia liikkeitä ovat esimerkiksi jalan loitonnus ja jalkakyykky tuolille istuen. Nämäkin yleensä mieluiten aikaisintaan vasta 2kk synnytyksen jälkeen. Tärkeää harjoitusten aikana on pitää huoli lantionpohjan ja keskivartalon tuesta.
Nauti vauva-arjesta, tutustu vartaloosi uudestaan ja maltilla kohti treenejä!
Seuraa minua
Instagramissa
Facebookissa
Bloglovin’issa
Natasa H | elo 2, 2017 | family - perhe on tärkein, wellness - hyvinvointi
Julkaisin tuossa jokunen päivä sitten Facebookissa kuvan siitä kuinka olen palautunut synnytyksestä.
Suurin osa sen keräämistä kommenteista oli positiivisia, mutta osa tuntui olevan sitä mieltä, että minun tulisi keskittyä vauvaan eikä esitellä kehoani. Voin kertoa, että vauvaan on kyllä keskitytty 😀
Se että äiti ehtii naamanpesun ja aamupissan jälkeen kuvata itsestään dokumentointitarkoituksessa pari otosta peilin edessä ja käydä vaa’alla ei tarkoita sitä ettei vauvalle olisi suotu aikaa ja huomiota.
Syy kuvan julkaisuun ei ollut se, että halusin kehuja eikä myöskään se, että olisin halunnut jotenkin näyttää että minun palautumiseni olisi jotenkin kovin esimerkillinen, erikoinen tai muuta vastaavaa.
Halusin yksinkertaisesti näyttää että näin MINÄ olen ”palautunut” ja että olen iloinen siitä, että voin jo näin pian synnytyksen jälkeen olla tyytyväinen kehooni. Sainkin myös paljon kiitosta siitä, että jaoin tälläisen tsemppaavan ”onnistumistarinan”.
Monesti kun näkee kuvia mm. kovasti löystyneestä vatsanahasta tai raskausarvista ja ne saattavat alkaa hieman odotusaikana lisätä jännitystä siihen, että mitähän omalle kropalle käy. Kaikki kun on mahdollista ja jokainen äiti on erilainen. Jotakuta huolestutti, että kuvastani saisi käsityksen että vain tälläinen palautuminen on normaalia ja että joku voisi pahoittaa mielensä jos ei ole itse palautunut ”yhtä nopeasti”.
Kyllä minuakin hieman raskausaikana jännitti että tuleeko niitä ”rakkausraitoja” vatsaan, äidillenikin kun jäi komeat ervet minusta muistoksi. Olin kuitenkin päättänyt että kävi miten kävi niin en anna lopputuloksen häiritä.
Kaikenlainen palautuminen on täysin normaalia ja yhtä kaunista. Mielestäni jokaisen äidin pitäisi olla tyytyväinen kehoonsa raskauden ja synnytyksen jälkeen, se on tehnyt juuri jotain aivan ihmeellistä. Se on luonut uuden elämän!
Mikä sitten on ”nopean palautumiseni” salaisuus? Osa kommentoijista onnitteli hyvistä geeneistä, osa terveellisistä elämäntavoista ja osa hyvästä tuurista.
Voi olla että molemmat ovat olleet apuna tässä palautumisessani, mutta oikeasti en ole kokonaan vielä palautunut joten en tiedä. Synnytyksen jälkeen en ole tehnyt mitään kovin erikoista.
Olen keskittynyt vauvaan, imettänyt, syönyt, juonut vettä että maitoa riittäisi vauvalle ja käynyt kevyesti kävelyillä.
Koko raskausajan keskityin vaan pitämään huolen siitä että pikkuinen voi masussa hyvin ja saa kaiken tarvitsemansa.
Söin pääosin värikkäästi, puhtaasti ja monipuolisesti kasvispainotteista ruokaa, muistin ottaa vitamiinijuomani aamuisin ja illalla ja herkuttelin milloin milläkin. Varsinkin alkuraskaudesta himoitsin esimerkiksi herkkusienipitsaa ja sitä sitten söinkin useampaan otteeseen. Liikuin säännöllisesti, mutta jätin turhan kovan rääkin pois.
RV 37+5 ja rantapallokunto.
Niin raskausajan kuin sen muunkin ajan hyvinvointiin mun mielestä se kultainen keskitie on paras. Keho koittaa raskausaikana pitää kaikin keinoin huolta pienokaisesta, joten niin mässäily kuin kituuttelukin ovat yhtälailla huonoja vaihtoehtoja.
Kiloja mulla on vielä melkein neljä karistettavaksi eivätkä vanhat housut mahdu vielä päälle. Vihkisormuskin odottaa vielä turvotusta laskevaksi että pääsee takaisin sormeen. Lihasta on hävinnyt selvästi.
Matkaa on vielä siihen ”vanhaan kroppaan” eikä minua oikeastaan kiinnostakaan mahdunko kaikkiin vanhoihin vaatteisiinkaan enää.
Mun mielestä on ehdottoman tärkeää ottaa aikaa myös itselle. Ehtiä pestä aamulla edes se naama, laittaa halutessaan vähän nopeasti meikkiä naamaan piristykseksi ja pukea päälle jotain kivaa.
Se että äiti tuntee olonsa hyväksi ja tekee myös itsensä eteen töitä näkyy ihan varmasti myös äitiydessä. Imetys, vaipanvaihto ja muut hommat sujuu. Saa sitä kai ottaa samalla pari kuvaa omasta navastaan? Otinhan minä raskausaikanakin. 🙂
Olisi kiva kuulla myös muiden ajatuksia ja tarinoita palautumisesta. Jaa omasi kommentteihin!
Seuraa minua
Instagramissa
Facebookissa
Natasa H | heinä 28, 2017 | family - perhe on tärkein, Kategorioimaton, momlife - äitiys on lahja elämältä, Päiväkirja, pregnancy - odotus on ihanaa aikaa
Vihdoin… mä oon kirjottanut tätä postausta niin monta päivää. Muisti pätkii ja on pitänyt toimia ruokinta-automaattina. Tässä tulee synnytyskertomus (kuvia olisi ollut enemmän, mutta sunnuntaina Jessen puhelin halusi pussata kaupan lattiaa ja hajosi) :
Koko alkuviikon oli tullut harjoitussupistuksia tiheästi. Torstaina 20.7.2017 raskausviikolla 39+3, aamu valkeni minulle jo kolmen aikaan kummallisen voimakkaisiin ja säännöllisiin supistuksiin. Kestoltaan supistukset olivat lyhyitä, n.10sekunnin pituisia ja tulivat säännöllisesti 10 minuutin välein.
Arvasin heti, että tänään vielä lähdetään synnyttämään. Olin kokoajan ajatellut että meidän pikkuinen ei laskettuun aikaan asti odottele.
Soittelin synnytyssairaalaan jossa sanottiin että supistusten pitäisi olla kestoltaan kuitenkin paljon pidempiä ja tulla tiheämmin. Sieltä sitten toki tiedusteltiin myös perinteiseen tapaan, että olenko ottanut Panadolia?
-No en, enkä ota. Olin haaveillut luomusynnytyksestä ilman lääkkeellistä kivunlievitystä.
Kävin herättämässä Jessen, jotta pysyisimme paremmin laskuissa siitä kuinka usein supistuksia tuli. Kivut olivat aika kovia, tuntui selässä ja alavatsalla ”menkkamaista jomotusta” kertaa about tuhat. Jesse lämmitti minulle vehnätyynyn ja kävimme nukkumaan pariksi tunniksi välillä heräten tyynyä lämmittämään. Vehnätyyny auttoi niin hyvin, että sainkin nukuttua.
Meni pari tuntia, supistukset olivat kestoltaan pidempiä ja soitin taas sairaalaan, jossa nyt kerrottiin että niitä pitäisi tulla vieläkin useammin ja että kotona voisin olla niin pitkään kuin tuntuu hyvältä.
Vähän epäilytti tuon neuvon ja korkean kipukynnykseni yhdistelmä. Osaisinko lähteä tarpeeksi ajoissa?
Supistuksia tuli 12 aikaan päivällä vielä säännöllisemmin, nyt se ”ohjeen mukainen määrä” minuutin pituisia ja kolme 10 minuutin sisään. Soitin taas sairaalaan. Nytkö pitää lähteä?
-Oletko ottanut nyt Panadolia?
-No en. Edelleenkään.
Ei ollut vielä aika lähteä. Kipua lievitin koko kotonaoloajan hengailemalla jumppapallon päällä, lämpimässä suihkussa ja vehnätyynyllä.
Jesse hieroi alaselkääni aina supistuksen tullessa ja paineli akupisteitä. Kuuntelin rytmikästä musiikkia, tanssin ja kävelin. Makuullaan oli huono olla.
Supistukset pysyivät säännöllisinä, voimistuivat ja pisimmät kestivät jo kaksikin minuuttia putkeen kivuliaina.
Kahden aikaan päivällä tuli melkein stoppi. Supistukset harvenivat pariksi tunniksi, mutta olivat entistä kivuliaampia ja pidempiä.
Ehdittiin jo hetken miettiä että tässäkö tämä nyt oli, kunnes välit tihenivät taas ja yhden supistuksen kesto pysyi minuutissa.
17:50 Soitin Naistenklinikalle kun tuntui että nyt tulee lähtö. Supistukset olivat todella kivuliaita.
Naistenklinikalla oli täyttä, joten soittoa Kätilöopistolle. Sieltä sain neuvon, että koska en kivunlievitystä halua, niin ihan turha vielä tulla.
Perus ”niin kauan kuin kotona tuntuu hyvältä” ja ”kannattaa ottaa Panadol”. No ei tuntunut hyvältä, mutta pärjäilin.
Arvottiin hetki lähdetäänkö vaiko eikö lähdetä. Kyyti olisi ”vaarilta” tulossa kun vaan tarvitaan. Päätettiin että ei nyt sittenkään lähdetä.
18:36 Vessakäynnin ja verenvuodon jälkeen tulikin äkkilähtö.
18:41 Limusiinikyyti tuli pihaan. Kyllä, kirjaimellisesti limusiinkikyyti. Ylpeän vaari-ihmisen juttuja 😀
19:23 Meidät kirjattiin sisään Kätilöopistolle. Kätilö tarkasti saavuttuamme missä mennään. Sormelle auki. Ajattelin että ei voi olla totta. Pakkohan tämän oli nyt olla pidemmälle edennyt. Kätilö kuitenkin sanoi että kyllä tästä varmasti synnytys vielä saadaan, mutta ehkä menisi pidempään kuin kuviteltu. Meidät passitettiin kävelylle ja sovimme että 21:15 olisimme takaisin ja katsottaisiin tilannetta uusin silmin.
Kävely tyssäsi melko äkkiä kuitenkin jo Kättärin oville kun alkoi supistaa kovasti. Jesse hieroi selkääni. (Tämän oli kuulemma todistanut myös ikkunasta kurkkinut ”Taalasmaa” vauva-aiheisesta facebookryhmästä. Yes you! ) Palattiin heti takaisin sisälle. Supisteli kivuliaasti. Kävely oli miltei mahdotonta.
Menimme huoneeseen, pötkötin hetken pedillä ja menin vessaan pissalle. Ei tullutkaan pissaa, tuli lapsivesi.
Painoin kutsunappia ja kätilö tuli ihmeissään huoneeseen, hän ei tiennyt että olimmekin tulleet jo takaisin.
20:45 Kätilö kirjasi lapsivedet menneeksi ja tarkisti missä mennään. 5 cm auki. Tilanne oli siis edennyt sormelle auki tilanteesta lapsivesien menoon ja tähän alle tunnissa.
Yritin levätä hetken sängyllä, kätilö haki lämminvesipullon koska kaikessa tohinassa vehnätyyny tietenkin oli unohtunut kotiin. Olin vähän aikaa seisoma-asennossa käyrillä, makuulla sattui niin paljon. Hoin useaan kertaan että haluan kakalle 😀 (oikeasti tämä oli jo ponnistamisen tarve, mutta kätilö ei ymmärtänyt.
Jossain vaiheessa yhdeksän ja kymmenen välillä tuli kätilöille vuoronvaihto, ponnistamisen tarve koveni (sanoin taas haluavani kakalle 😀 ) kätilömme Raakel tajusi heti että kyseessä oli tarve ponnistaa, kurkkasi tilanteen totesi että vielä ei saa.
En millään pystynyt olla ponnistamatta vaikka kuinka yritin rentoutua, joten haaveeni kokonaan luomusta synnytyksestä oli historiaa. En halunnut pitkittää ja hankaloittaa synnytystä joten otin avuksi ensin ilokaasun ja sitten epiduraalin. Epiduraali toimi mainiosti enkä tuntenut oloani edes epäonnistuneeksi vaikka luomusynnytystä ei nyt sitten tullutkaan. Nyt sain hillittyä ponnistamisen tarvetta.
Meni vain muutama hetki ja olinkin sitten jo kokonaan auki.
00:00 Ponnistusvaihe aloitettiin seisten, Jesse tuki minua kokoajan ja kuuntelimme rentouttavaa soittolistaa Spotifysta.
Siitä sitten kätilön ohjeistamana siirryin pedille kontilleen, josta lopulta päädyin kyljelleni. Synnytyskertomukseen oli kuitenkin hassusti kirjattu puoli-istuva asento.
Ponnistaa en suostunut väkisin vaan himmailin aina vähän repeämien välttämiseksi. Yritin rentoutua parhaani mukaan. Eniten jännittikin tietysti se vaihe kun pitää tehdä kätilön kanssa yhteistyötä se hetki kun repeämiä yleensä syntyy.
01:06 Päivän jo käännyttyä perjantaiksi, tunnin rauhallisen väkerryksen jälkeen tyttö vihdoin syntyi. Rääkäisy kertoi heti että täällä ollaan! Ja vielä Hannele-mumin nimipäivänä 😉 48cm ja 3175g.
Hommasta selvisin siis ilman repeämiä, leikkausta tai muita hankaluuksia. Lantionpohjan lihaksia aloin etsiä jo heti synnytyspedillä ja löysinkin tuntuman aika hyvin heti.
Vauva voi hyvin ja Jesse pesi hänen tukan samalla kun minä kävin suihkussa. Kinaa iholta emme halunneet pestä pois.
Osastolle pääsimme vasta aamuyöstä, Jesse joutui lähtemään taksilla kotiin koska kaikki perhehuoneet olivat täynnä.
Jäin vauvan kanssa pötköttelemään sänkyyn ja pidinkin pienokaista vierihoidossa koko sairaala-ajan.
Jesse oli seuranamme melkein kokonaan tuon perjantain (jäi sairaalalounas syömättä kun hän tuli paikalle Hanko-sushin lajitelmien kera <3 ) meillä kävi myös vieraita lahjojen kera. Lauantai-päiväkin oltiin yhdessä koko perhe ja silloin päästiinkin jo illasta kotiutumaan. Periaatteessa ehdimme siis olla vain yhden yön sairaalassa.
Kotiutumiskyytinä pienelle prinsessalle toimi vaarin ajama limusiini. Tästä on aika hankala pistää enää paremmaksi autokyydin suhteen 😀 Mikähän oli mun ensimmäinen autokyyti? Ei ainakaan limo.
Synnytys oli kokemuksena minulle todella miellyttävä eikä mikään jäänyt kaivelemaan mieltä, myös kotiutumisen jälkeen kaikki on mennyt hienosti.
Annoinkin synnytykselle pisteitä ihan täyden kympin. Kaikki meni just niinkuin oli tarkoitettu ja pieni rakas prinsessa on nyt sylissä.
Aika vauhdillahan siinä sitten edettiin kun vauhtiin päästiin, lapsivesien menosta noin 4,5h päästä kun oli jo vauva maailmassa.
Imetys lähti heti hienosti käyntiin jo sairaalassa ja nyt maitoa jo nouseekin tosi hyvin. Tyttö on välillä (yleensä) vaan kauhea tohottaja ettei meinaa malttaa etsiä nänniä 😀
Hassua on katsoa taas omaa kroppaa, tuntuu niin rimpulalta kun tuntuu että kaikki lihakset ovat kadonneet johonkin ja tissit vaan kasvaa kasvamistaan. Palautuminen on lähtenyt mielestäni oikein hyvin käyntiin.
Tästä on hyvä jatkaa <3 Olen onnellinen. Ollaan onnellisia. Koko perhe.
