Avainsana: raskaus

Rv 39: Hetki jolloin luulin jääneeni leskeksi

Viimeistä päivää viedään raskausviikolla 39 eli 38+6 plakkarissa. Pieniä merkkejä synnytyksen lähestymisestä olen ollut bongaavinani koko viikon. On ollut jomotusta, vihlovaa kipua ja kerran jo mietin josko lapsivedet ovat alkaneet valua.

Maha on laskeutunut ja anopin mukaan ihan kypsän näköinen kuulemma. Tänään supistelee jo enemmänkin. Huomiseksihan tuo Jesse oli vatsan asukkaan kanssa sopinut syntymäpäivän. Saa nähdä pitääkö pienokainen sopimuksesta kiinni 😉

Viimeisiä hankintojakin vauvalle on vielä tehty, ostin ihan super suloisen pupupehmonkin hänelle sänkyyn koristeeksi. Pitää nyt vähän olla jotain söpöä turhakettakin.

 

peti

 

Perjantaina oli Jessen viimeinen työpäivä ennen kesälomaa (ja mahdollista jatkoksi tulevaa isyysvapaata), melkein kaksi vuotta kovaa työtä miehellä takana ilman lomaa. Oli mulla tarkoitus järkätä jotain tosi spesiaaliaki hänelle, mutta päädyttiin sitten ravintolaruokaan ja rauhalliseen kotihengailuun.

Ihanaa saada viettää aikaa kahden oikein kunnolla taas pitkästä aikaa. Lauantaina tosin hetken ehdin luulla että ilo oli vain lyhytaikainen.

Olin lähettänyt Jessen heittämään mun FB-kirppiksellä myymiä elokuvia ostajalle tuohon ihan lähelle meidän kotia. Jesse laittoi mulle viestiä, että kaupat oli hoidettu ja oli tulossa kotiin päin.

Joitakin minuutteja myöhemmin kuulin ASEEN LAUKAUKSIA pihalla! Olisiko ääni kuitenkin voinut olla jotain muuta? Ei, kyllä ne oli aseen laukauksia.

Yritin soittaa Jesselle. Ei vastausta. Arvatkaa iskikö paniikki? Minä viimeisilläni raskaana ja joku nyt ampui mun miehen? Sydän kurkussa odotin ja sekunnit tuntui minuuteilta tai tunneilta.

Nopea ajatuksenjuoksuni toi mieleen viime talvelta tapauksen, jossa nuori äiti jäi yksin lapsen kanssa vain muutama viikko vauvan syntymän jälkeen. Sydäntä puristi. Muutenkin sitä on raskaana niin herkillä ja kun vielä rakastaa toista niin älyttömän paljon…

Parin minuutin päästä kuulin kuitenkin kun avain kääntyi kotioven lukossa. Jesse kertoi että oli nähnyt 50-100m päästä kun poliisi oli ampunut meidän viereisen talon edessä jotain miestä kohti. Halasin Jesseä niin lujaa kuin ikinä pystyin.

Onneksi ampuja oli poliisi, eikä joku hörhö. Pystyi ainakin oikeasti lohduttautumaan sillä, että Jesse ei ollut vaarassa. Ja onneksi mun mieheni oli kunnossa! Jotenkin tälläinen asia taas muistutti siitä, että täytyy ihan oikeasti olla kiitollinen jokaisesta päivästä jonka saamme viettää täällä rakkaidemme kanssa.

Vaikka unelmoimme ehkä suurista, on tärkeä muistaa elää myös hetkessä eikä miettiä ainoastaan leppoisia eläkepäiviä etukäteen.

Kuva Rv 32: casualfoto.fi

Rakastakaa, halatkaa, halutkaa ja kuunnelkaa toisianne. Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu ja milloin on se viimeinen päivä.

Natasa Höök

Seuraa minua

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa

 

Pallomahan itsetuntokoulu – Osa 1:

Raskaus ja itsetunto

Paino nousee ja vatsa kasvaa. Hormonit heittelevät, vähän turvottaakin, iho oireilee.

natasahook.com

Kokemusta mulla on ennestäänkin nopeasta painonnoususta kilpirauhasen vajaatoiminnan puhjettua melkein 10 vuotta sitten. Silloin jo tuli raskausarpia reisiin ja rintoihin. Inhosin niitä. Vatsani oli iso ja tuntui etten oikeastaan koskaan sittemmin päässytkään eroon ”jenkkakahvoistani”.

Iho oireetkin ovat tuttuja olleet jo ihan teinistä. Kamala akne poskissa. Sukulaistyttö silloin tiedusteli, että miksi minulla on pilkkuja naamassa. Aloitin e-pillerit, joita en sitten uskaltanutkaan lopettaa aknen paluun pelossa ja päädyin syömään niitä melkein 15 vuotta.

Kiinnostuin hyvinvoinnista ja hormonitoiminnasta. Päätin lopettaa pillerit jotta ”löytäisin itseni”. Niin taisin löytääkin. Löysin itseni pian odottamassa esikoistani.

natasahook.com

Lähdin etsimään netistä tietoa nimenomaan raskauden itsetuntoa kohottavasta vaikutuksesta.. kuitenkin vain yllättyäkseni löytämästäni.

Tutkiessani itsetuntoasiaa jouduin valitettavasti huomaamaan, että moni kokee raskauden nimenomaan vaikuttavan negatiivisessa mielessä itsetuntoon. Itsekin pelkäsin vähän etukäteen, että mitä minulle käy kun paino taas alkaakin nousta ja vatsa kasvaa ilman että voin asiaan mitenkään vaikuttaa. (Olen ollut myös aikamoinen vaa’an vahtaaja, siitä luovuin muuten heti alkuunsa raskauden ilmetessä!)

Tiesin myös että iho saattaisi oireilla ja että arpia voisi tulla lisää. Pelkäsin, että terveellisten elämäntapojen avulla juuri saavutettu kohtalaisen hyvä itsetunto saattaisi väistyä itseinhon tieltä jälleen kerran. Toisin kuitenkin kävi.

Olen kokenut että raskausaikana itsetuntoni on nimenomaan kohonnut eikä laskenut. Olen ollut jotenkin kovin rentoutunut, on ollut hyvä fiilis ihan kaikesta. Voin ihan rehellisesti sanoa että olen tuntenut itseni kauniiksi. Pallomahani kanssa olen uskaltanut laittaa jopa rantakuvia nettiin!

Maha on kasvanut, paino on noussut ja ihokin aluksi haki tasapainoaan, mutta itsetuntoni ei laskenutkaan enkä alkanutkaan inhota vatsaani. En osannutkaan stressata näpyistä naamassa tai pelätä raskausarpia. Mitä ihmettä oli tapahtunut?

natasahook.com

Yhdeksi tärkeimmistä tekijöistä tässä ajattelen sen, että nyt olen ollut hyvässä fyysisessä kunnossa ja hyvinvoiva. Toista oli 10 vuotta sitten. Osaan kuunnella kehoni viestejä paremmin ja olen ihan eri tavalla osannut suhtautua raskauden tuomiin muutoksiin kehossa ja niiden osittaiseen väliaikaisuuteen. Kun pidän huolta itsestäni niin on helpompi rakastaa itseäni.

Olen viimeinkin myös päässyt irti aikalailla kaikista pinnallisuuden rippeistä mitä saattoi olla jäljellä. Ulkoiset asiat ovat niin turhanpäiväisiä huolehdittavaksi. Minulla on tärkeämpääkin tekemistä. Olen vaimo, minusta tulee äiti ja haluan opettaa myös pienokaiselleni sen, että hän on aina tarpeeksi hyvä. Minulla kun meni aika pitkään tajuta, että minä olen. Toivon että fiilis jatkuu myös vauvan synnyttyä.

Lisää pohdintaa aiheesta Pallomahan itsetuntokoulun osissa 2. ja 3. piakkoin.

Onko raskaus vaikuttanut sinulla kehonkuvaan ja itsetuntoon positiivisella vai negatiivisella tavalla? Kuulisin mielelläni kokemuksistasi!

Seuraa minua

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa

Kyllä se helvetti on kohta irti

Onko kenelläkään ollut samanlaisia kokemuksia? Aluksi kysytään miten on raskaus mennyt ja kun vastaa että hyvin on mennyt, niin aletaan kohta kohdalta kaivelemaan, että kai siellä on nyt jokin mennyt edes vähän kehnosti? 😀

 

rannalla

Kuinka sulla on raskaus mennyt? -Tosi hyvin.

Ootko oksentanut, onko ollut pahoinvointia? -En kertaakaan ole oksentanut, alkuraskaudesta oli etovaa oloa iltapäivisin, mutta sellaista se vähän on.

Onko ollut kipuja, vaikeeta ja hankalaa? -Ei oikeastaan, kaikki on mennyt aika kivasti. Yhdessä vaiheessa satutin selkäni mutta sain sen jumpattua kuntoon.

Jokusen kerran varmasti jokainen raskaanaoleva saa kuulla kysymyksen siihen liittyen, että miten raskaus on mennyt. Haluavathan kaikki toki tietää että kaikki on mennyt hyvin?

Kuitenkin musta on tuntunut, että useinmiten odotukset vastauksen suhteen ovat tietynlaiset. Halutaan tietää kaikki hirveydet ja inhottavat asiat hommaan liittyen, eli ehkä osa haluaa kuitenkin enemmän tietää että kuinka hirveetä on ollut?

Hirveyksistä ovat halunneet minulta kuulla erityisesti he, jotka itsekin ovat olleet joskus raskaana. He ovat kokeneet ja jakaneet omat kamalat kokemuksensa joten pitäähän mullakin niitä olla ja jos ei ole vielä ollut niin ”kyllä se on sinullakin vielä edessä” ja ”odotahan vaan, se viimeinen kolmannes on ihan helvettiä”.

Siis just sitä mitä odottava äiti haluaa kuulla? Ei. Miksei voisi tsempata ja olla positiivinen? Miksi pitää kuin ehdoin tahdoin toivoa toisellekin kamalaa kesäraskautta tukaline oloineen? Miksi on niin vaikea hyväksyä vastaus siitä, että raskaus on mennyt hyvin ja ilman ihmeempiä vaivoja. Onko se ärsyttävää kun toisella menee kivasti? 😀

rannalla

Kuinka vaikea mun raskaus sitten on ollut? Mun mielestä ei ollenkaan vaikea, vaan tosi helppo itseasiassa. Mulla ei ole ollut esim. närästystä, liitoskipuja, oksentelua, virtsankarkailua, peräpukamia, suonenvetoa, arpia, vatsavaivoja tai juurikaan turvotusta. Onko se sitten joltain pois? Mun mielestä olisi ihan kiva joskus kuulla, kuinka mahtava juttu on että olen selvinnyt näin kivasti tästä koetuksesta.

Kerran soitin neuvolaan ja kyselin neuvoa, niin mulle sanottiin heti että voi johtua ”niistä” peräpukamista. Mistä niistä? Teki mieli huutaa luuriin että hittovie ite oot peräpukama koko täti! 😀 Kunnon oletus heti että kaikilla raskaanaolevilla on peräpukamia. Mulla ei nimittäin ole enkä ollut kenenkään antanut ymmärtää että olisi.

Onneksi odotukseen liittyvissä Facebook-ryhmissä on saanut paljon tsemppiä, paljon enemmän kuin somen ulkopuolella. Ehkä jopa hieman yllättävää.

Joo, synnytyksestä en edelleenkään tiedä mitään ja siinä voi vaikka mennä asioita pieleen tai inhottavasti, mutta en mä niitä halua etukäteen miettiä. Se hetki on sitten silloin. Mä haluan uskoa että kaikki menee hienosti. Hyvällä asenteella pääsee aina pitkälle.

Teki mieli huutaa luuriin että hittovie ite oot peräpukama koko täti! 😀

rannalla

Mä siis edelleen odotan sitä ihan kamalaa kolmatta kolmannesta. Laskettu aika on parin viikon päästä.

Tähänkin sain jo kommenttia, että ”odotahan vaan sit kun sullakin on mennyt yli lasketun ajan niin ihan on hirveetä”. No minäpä odotan. Mielenkiinnolla, en kauhulla. Kyllä se on kohta kamalaa mullakin vissiin 😀

Natasa Höök

Onko sulla ollut helppo vai vaikea raskaus? Oletko saanut kuulla kauhutarinoita vai tsemppejä enemmän? Oonko ainoa joka on kokenut asian näin?

Seuraa minua

Instagramissa

Facebookissa

Tällä sivustolla käytetään evästeitä sisällön ja mainonnan kohdentamiseen. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoa

The cookie settings on this website are set to "allow cookies" to give you the best browsing experience possible. If you continue to use this website without changing your cookie settings or you click "Accept" below then you are consenting to this.

Close