Yö on ollut rikkonainen. Vauva on syönyt joka toinen tunti, ellei jopa tunnin välein. Aamulla heräät vauvan itkuun ja huutoon joka ei laannu. Yrität tuon metelin keskellä vauva kainalossa keittää itsellesi aamukahvin ja valmistaa aamupalan. Itku jatkuu. Yrität vähän väliä kokeilla josko sittenkin vauva haluaisi olla lattialla tai kenties on jo nälkä.. mutta ei.. mikään ei ole hyvin… tästä tulee vielä kiva päivä… ”Mene aikaisin nukkumaan, näe ystäviä, meditoi, lue kirjaa, unohda kaikki hetkeksi… älä stressaa.”  Ehkä helpommin sanottu kuin tehty pienen vauvan kanssa. Ulkopuolinen (ja lapseton) saattaa kuvitella että äitiysloma on pelkkää rentoa kotona köllimistä vauvan kanssa, mutta tosiasiassa sellainen tilanne on varmasti hyvin harvinainen. Stressi on myrkkyä. Se…