Unohdin hääpäivän – mut me ollaan bäk!
Kesä oli, kesä meni, syksy sanoi tilulii. Tää vuosi on ollut ihan hullu ja mulle rakas blogi on jäänyt ihan liian vähälle huomiolle, syystä että oon ollut vähän eksyksissä itseni kanssa ja siksi samalla myös blogin kanssa.
Mä myös oon angstannut koska suutuin tälle blogille keväällä kun joku tekninen häiriö oli hävittänyt muutaman mun lempparipostauksistani! Sen jälkeen kiukuttelin kun ne p*rkeleet muutti tätä wordpressin kirjoitussysteemiä.
Nyt kuitenkin ollaan takaisin tämän asian äärellä ja ihan uudella boogiella ja oon valmis ottamaan haltuun niin wordpressin kuin kaiken muunkin.
Muuttumaan pian tulee ainakin blogin nimi. Sisältö ei juurikaan, mutta alan painottaa enemmän oikeasti niitä asioita jotka on mulle tärkeitä, enkä ainoastaan niitä joita multa toivotaan.
Minimalismi, hyvinvointi, perhe, elämä ja kaikkea siitä vierestä. Sitä kaikkea tää on jatkossakin. Aitoa mun näköistä äitielämää, sekä inspiraatiota helpompaan, hyvinvoivaan ja hauskempaan arkeen.
Rakastan tehdä asioista yksinkertaisia, kivoja ja helppoja!
Tänään on myös mun ja rakkaan aviomieheni kolmas hääpäivä, ja jos ihan rehellinen olen niin en olisi varmaan muistanut jos mies ei olisi muistuttanut. Jep.
Tänään oli myös se päivä joka alkoi taaperon sänkypissalla, jatkui kaupparaivareilla ja sen sellaisella… tiiäks nää päivät? xD Nää päivät kun sorrut suklaapatukkaan kaupassa. Koska todellakin oot sen arvoinen!
Eletään nyt niin hektisiä aikoja meidän uuden kodin rempan ja kaiken kanssa, etten pysy yhtään kärryillä mikä päivä milloinkin on. Sen vaan tiedän että onneksi tää loppuu pian ja saadaan meidän elämä takaisin. Ei ihmistä oo tehty tälläistä pyöritystä varten.
Lili ei joinain päivinä nää isäänsä ollenkaan (ja valitettavasti se ikävä näkyy, kuuluu ja tuntuu arjessa paljon) ja me aikuisetkin ehditään keskenään jutella ehkä puolisen tuntia jos sitäkään. Ohi meni niin mun synttärit kuin nyt hääpäiväkin, mutta kyllä me yhdessä kestetään tämä. Me kestetään mitä vaan. Enää pari viikkoa ja muutto.
Vuosien tavarankarsimisprojektikin alkaa näyttää jo satonsa. Pakattavaa ei näyttäisi olevan kovinkaan paljon. Wannabe-minimalisti minussa alkaa siis pikkuhiljaa saada statuksestaan otteen kiinni.
Vaikeinta tässä tavaroiden pois heittämisessä on kyllä ehdottomasti mun mielestä tää vaihe kun kaikki selkeä roska ja turha on heitetty pois, jäljellä tunnearvoa tai ”tunnearvoa” sisältävät ja sellaiset mitä joko oikeasti käyttää tai luulee hyvin vahvasti käyttävänsä.
Hyvä tästä tulee kun lopettaa teknologialle kiukuttelun ja ottaa vastuun omista tunteistaan ja tekemisistään 😉 Että teretulemast lukemaan vaan taas näitä meidän juttuja!
-Natsku
Ps. Etsin nyt myös uuden Meal Prep ja Ateriasuunnitelu-valmennukseni pilottiryhmään innokkaita osallistujia jotka haluaisivat säästää aikaa ja rahaa. Paikkoja enää 15 jäljellä! Lue lisää >>täältä<< ja liity mukaan jos innostuit. Voit laittaa mulle instassa viestiä jos tuleepi lisäkysymyksiä valmennukseen liittyen.
