family - perhe on tärkein,  Kategorioimaton,  momlife - äitiys on lahja elämältä

Voihan Manduca!

Olen tässä miettinyt, että pitäisiköhän tässä pikkuhiljaa alkaa väsäämään jonkisortin katoamisilmoitusta? Meidän rauhallinen, hiljainen ja aina nukkuva pienokainen on nimittäin kadonnut ja tilalle on tullut jatkuvaa huomiota ja syliä itkun ja huudon säestyksellä vaativa kohta 3,5 kuukautta vanha neito.

Lili on kehittynyt hurjaa vauhtia ja paikallaan oleminen on hänelle nykyään suoraan sanoen tuskaa. Viime viikot olemme kanniskelleet tyttöä ympäriinsä, pompsutelleet jumppapallolla ja tehneet vaikka mitä kommervenkkejä päivät pitkät jotta hän pysyisi tyytyväisenä. Eipähän ainakaan tule laiskoteltua kun tuohon vielä lisää aamuisin ja iltaisin päivittäiset kävelylenkit.

Nyt Lili on myös viikon verran syönyt 1-2 tunnin välein taas myös öisin. Kivaa kun aina tulee joku uusi vaihe!

Tällä viikolla homma on alkanut edes jotenkuten rauhoittua, kun esimerkiksi sitteri on välillä jopa ihan ok tälle istumisesta kiinnostuneelle pienokaiselle. (Ehkäpä katoamisilmoituksen tekemiseen ei sittenkään tarvitse ryhtyä..) Samoin lattialla viihdytään nyt enemmän kun osataan jo pyörähdellä vatsalta selälleen, selältä vatsalleen ja akselin ympäri.

Sylissä ollessaan Lili vetää kokoajan itseään pystympään asentoon vähän kuin vatsarutistuksia tehden. Nojailu on erittäin huono juttu ja siitä tulee kiukku. Istuminen pian itsekseen olisi siis Lilin mieleen.

Kantoreppu Manduca on ollut nyt kovasti haaveissa ottaa käyttöön sillä meidän molempien vanhempien selät alkavat olla pikkuhiljaa rikki kaikesta kanniskelusta. Muutaman kerran olen onnistuneesti sullonut Lilin reppuun niin että huuto ja itku jopa on lakannut, vaikka aina asento on ollutkin ihan miten sattuu.

Nyt vähän neuvoja kyselemällä olen ehkä keksimässä viimein sen oikean asennon että meillä molemmilla olisi hyvä olla. Yksi kokeilu sattui minua selkään, yhdessä Lilin jalat olivat ties missä ja yhdessä ne puristuivat lantiovyön alle.. mikään noista edellämainituista siis ei ollut oikein.

Tilanne on siksi hankalampi, kun Lili on juuri sen kokoinen, että vauvatuen voisi jättää periaatteessa pois, mutta jalat eivät ihan yllä roikkumaan vapaasti. Seuraavaksi kokeillaan kaventaa reppua huivilla. Jos siis järkytyit instagram-kuvasta missä asento on ihan kamala niin ei huolta, homma pikkuhiljaa kondiksessa! 😀

Minkä takia noissa kantorepuissa ei voi tulla mukana ihan sellaista kunnollista ohjeistusta siitä miten sitä tulisi käyttää? Ollaan luettu ohjeita edestakaisin, ylhäältä alas ja alhaalta ylös, mutta mitään selvyyttä oikeanlaisiin säätöihin ei ole saatu. Joku poliitikko varmaan väsännyt tuonkin ohjeistuksen.

Jos nyt saataisiin Manduca kunnolla käyttöön niin se auttaisi varmasti meidän arkea. Voisin pikkuhiljaa alkaa ehtiä vaikka kotihommiakin ihan oikeasti tekemään ja saisin tuota mun KonMari-projektiakin vähän etenemään. Mulla on peukut pystyssä ja sormet ja silmätkin ristissä että tää homma nyt lähtis toimimaan,

Natasa Höök

Seuraa minua:

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovin’issa

One Comment

  • Anna

    Itse olen mandukan käynyt säädättämässä Ipanaisella, olisiko teillä lähellä kantoliina tukihenkilöä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *